Miksi puhumme koulukiusaamisesta?
Kiusaamista on monenlaista ja sitä tapahtuu eri paikoissa. Kiusaamisesta puhutaan paljon ja sitä vastaan ollaan laajana rintamana, jossa on mukana tavallisia ihmisiä, julkisuuden henkilöitä ja tasavallan presidentti.
LAURI HEISKANEN
Soolibooli 5/17
Kiusaamisen on asia, johon jokaisen tulevan opettajan tulisi osata puuttua rakentavalla tavalla. Kiusaamista ilmiönä ja siihen puuttumista oli pohtimassa täysi auditorio opeopiskelijoita SOOLin teemaseminaarissa "Se oli vaan läppää" – Kiusaamisen monet kasvot Joensuussa 13. lokakuuta.
Kun kiusaaminen liitetään ilmiönä kouluun, puhutaan koulukiusaamisesta. Koulukiusaamisesta puhuttaessa pallo heitetään koululle ja oppilaitoksen tehtäväksi tulee selvittää kiusaamistilanne sekä huolehtia, että osapuolet sopivat asiansa. Pelkästään se, että käydään tilanne läpi, pyydetään anteeksi ja lyödään kättä päälle ei kuitenkaan ratkaise kiusaamiseen liittyviä ongelmia.
Kukaan ei ole Nolla
Luokanopettaja Kati Särmö tiivisti asian SOOLin seminaarissa seuraavasti: "Kiusaaminen ei ole ainoastaan kiusatun ja kiusaajan ongelma, se on koko yhteisön ongelma." Kiusaamisen havaitsemiseksi tarvitaan herkkyyttä aistia sitä, milloin toinen kokee tulleensa kiusatuksi.
Kiusaamiseen puuttuminen vaatii rohkeutta ja kykyä reagoida tilanteeseen. Havaitsijoita ja puuttujia tarvitaan enemmän. Usein puhutaan hiljaisista hyväksyjistä, jotka näkevät tilanteen, mutta eivät halua tai uskalla puuttua, ja ehkä myös pelkäävät joutuvansa itse kiusaamisen kohteeksi.
"Kiusaaminen ei ole ongelma,
se on seuraus."
Särmön kampanja Kukaan ei ole Nolla haluaa opettaa huomaamaan jokaisen ihmisen arvokkuuden. Taustalla on ajatus siitä, että kiusaamisen kitkemiseksi käytetyt voimavarat menevät hukkaan, jos vain selvitetään kiusaamistilanteita. Särmö kiteyttää: "Kiusaaminen ei ole ongelma, se on seuraus. Ongelma on tunne- ja vuorovaikutustaitojen romahtaminen."
Kukaan ei ole Nolla -kampanja lähti liikkeelle tilanteesta, jossa yksi lapsi ei mahtunut mukaan porukkaan. Tilanteesta syntyi runo, jonka innoittamana kiusaamista lähdettiin torjumaan koko koulun voimin. Kampanja levisi nopeasti ja sen puitteissa toteutettiin tempauksia yhdessä. Toiminnallisissa tempauksissa korostettiin jokaisen merkitystä yhteisön jäsenenä.
Kukaan ei varmasti halua joutua kiusatuksi ja harva haluaa olla kiusaaja. Kiusaajana omien sanojen ja tekojen merkitystä ei välttämättä osaa nähdä, tai ei osaa toimia muulla tavalla. Siksi kiusaamista ennaltaehkäisevillä toimilla puututaan kiusaamiseen tehokkaasti.
Särmö muistuttaa, että omia tunteita on tärkeä oppia tunnistamaan, jotta voi ymmärtää miltä toisesta tuntuu.
Opettajat kiusaajina ja kiusattuina
Kiusaaminen ei ole ainoastaan lasten ja nuorten ongelma. Kiusaamisesta puhutaan myös korkeakouluissa ja työelämässä. Kyseessä on ryhmän sisällä tapahtuva ilmiö. Yliopistonlehtori Matti Meriläinen puhui seminaarissa opettajien välisestä kiusaamisesta.
Tutkimuksessa kiusaamisen muodoiksi on määritelty muun muassa henkilöön tai työhön kohdistuvat väärinkäytökset, työkyvyn aliarviointi ja kohtuuttomat kuormitusvaatimukset. Kiusaamiseen liittyviä kokemuksia ovat esimerkiksi mustamaalaaminen, fyysisen väkivallan uhka, ulkopuolelle jättäminen ja kiusatuksi joutumisen pelko. Meriläinen korostaa, että kiusaaminen on aina erilaista tapauksesta riippuen.
Opettajien kokemaa kiusaamista käsittelevä tutkimus kertoo karuja lukuja. Yli kolmannes tutkimukseen osallistuneista oli kokenut tulleensa kiusatuksi ja yli 60 prosenttia oli nähnyt tai kuullut, että jotain muuta koulun opettajaa olisi kohdeltu epäasiallisesti tai kiusattu viimeisen vuoden aikana. Osa opettajista, joita ei oltu kiusattu, pelkäsivät joutuvansa kiusaamisen kohteeksi. Erityisesti pelättiin sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa kiusaamista.
Saila Friis Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta esitteli kiusatuksi tulleiden opettajien kokemuksia. Kiusaamisen taustalla oli ollut sekä esimiehiä, kollegoja että oppilaiden vanhempia. Osassa tapauksia tilanteet olivat kärjistyneet niin pahaksi, että opettaja oli lopulta vaihtanut työpaikkaa tai jopa alaa.
Empatiataitoja pienestä pitäen
Tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppiminen on tärkeää pienestä pitäen. Päiväkodinjohtaja Paula Saukkonen esitteli varhaiskasvatuksessa käytettäviä menetelmiä, joilla kiusaamiseen puututaan ja opitaan katsomaan asiaa muiden näkökulmasta.
Kiusaaminen ilmiönä on läsnä jo pienen lapsen elämässä. Saukkosen mukaan "kun lapsella ei ole sanoja, niin kiusaaminen näkyy sanattomana viestintänä." Huonot tavat ovat opittu toimintamalli, jolloin on opittava toinen malli toimia.
"Tärkeää on huomata
hyvä käytös."
Saukkonen liputtaa positiivisen pedagogiikan puolesta. Tärkeää on huomata hyvä käytös, koska kieltäminen ei anna eväitä toimia oikein. Empatiataitoja on tärkeä oppia pienestä pitäen. Niitä voidaan harjoitella myönteisesti etukäteen draaman tai satujen avulla.
Tunnetaitojen opetteluun kuuluu myös sopimisen harjoittelu. Riitatilanteiden selvittämisessä aikuinen auttaa osapuolia kertomaan omat kokemuksensa ja ohjaa kuuntelemaan toista ja sopimaan. Myös lapset voivat auttaa toisiaan sopimaan, jolloin ryhmässä opitaan pitämään huolta siitä, että tullaan toimeen keskenään.
Kiusaamisen kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Oppilaitoksilla on suunnitelmat kiusaamistilanteiden varalle. Jos omasta organisaatiosta ei saa apua, voi kääntyä työsuojelun tai työterveyden puoleen.
Vinkkejä kiusaamiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn
- Kuuntele, puhu ja kohtaa. Tunteista ja kokemuksista on tärkeä oppia puhumaan. Ole esimerkkinä ja uskalla kohdata jokainen oppilas sekä vaikeimmatkin asiat. Ole herkkä havaitsemaan muiden tunteet.
- Rakenna ryhmähenkeä. Muista ryhmäytyä joka päivä. Hyvä ryhmähenki on kiusaamisen ennaltaehkäisyä. Rakenna hyvää ja turvallista ilmapiiriä yhdessä koko ryhmän kanssa.
- Opeta tunteiden tunnistamista. Jos ei tunnista edes omia tunteitaan, kuinka voisi tietää, miltä toisesta tuntuu.
