Miksi maailma on sellainen kuin on, ja miksi se ei voisi olla toisenlainen?
Globaalikasvatuksen tavoitteena on auttaa hahmottamaan, miten moninainen maailma on.
SAANA YLIKRUUVI
Opeopiskelija 4/21
Kuva: Nasa/Unsplash
Maailman monimutkaisuus voi tuntua raskaalta ja asioita on helpompi laittaa siiloihin. On oppiaineet, vuosiluokat ja eri alat. On minä ja sinä, ja sitten ovat ne ja nuo. Mutta entä jos olisikin vain maailma ja me?
Globaalikasvatuksen tavoitteena on auttaa hahmottamaan, miten moninainen maailma on ja miten oma toiminta vaikuttaa toisiin ja muuhun ympäröivään. Voidaan puhua myös globaaleista kansalaistaidoista eli miten toimia monimutkaisten keskinäisriippuvuuksien aikana osana maailmanlaajuista yhteisöä, jonka toiminnan rajat ovat ekosysteemi.
On hyvin erilaisia tapoja hahmottaa maailmaa, eikä ole olemassa yhtä tai oikeaa tapaa ymmärtää maailmaa. Sen vuoksi haluaisin esittää kysymyksen pohdittavaksi jokaiselle lukijalle. Miten sinä näet maapallon ja sen muodostaman kokonaisuuden? Näetkö itsesi ja läheisesi, näetkö maapallon avaruudesta katsoen vai näetkö jotain aivan muuta?
Koska maailman moninaisuus todella tuntuu usein raskaalta ja vaikeasti hahmotettavalta, lähdin selventämään omia ajatuksiani piirtämällä. Käsitykseni perustuu oppimaani, omiin pohdintoihini, havaintoihini ja käymiini keskusteluihin toisten ihmisten kanssa. Tavoitteenani oli hahmottaa itselleni, miten juuri minä ymmärrän maailman ja sen yhteydet.
Saatamme kielessä luoda kuvan siitä, että ihminen olisi irrallaan luonnosta. Lähtiessämme metsään, sanomme menevämme luontoon. Osoitamme luonnon olevan tuolla jossain meidän ja toimintamme ulkopuolella. Tosiasiassa olemme kuitenkin osa luontoa, ja jopa sen armoilla, minkä vuoksi ekosysteemiä vahingoittava toimintamme vahingoittaa myös yhteisöämme.
Halusin itselleni havainnollistaa sitä, miten ihmiset ovat osa luontoa eivätkä siitä irrallaan. Kuviossani ekosysteemi muodostaa toiminnan rajat. Samalla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa sekä suorasti, että epäsuorasti, ja lopulta ekosysteemiin kohdistuva toimintamme vaikuttaa koko globaaliin yhteisöön.
Vaikutusten havaitseminen systeemiajattelun kautta
Kuvan tarkoituksena on myös havainnollistaa, miten omalla toiminnalla voi olla myös epäsuoria vaikutuksia, vaikka olisikin toisella puolella palluraa, eli tässä tapauksessa toisella puolella maapalloa.
Otetaan esimerkiksi vaatteen ostaminen. Kun ostat vaatteen, se on jo elinkaarensa loppupuolella. Kuinka usein olet ajatellut sitä, mitä on tapahtunut ennen kuin saat vaatteen kassalta ostoskassiin?
Sen on liikkeessä joku laittanut henkariin ja esille, mitä ennen se on kuljetettu liikkeeseen, ehkä jopa useammalla kulkuvälineellä. Vaate on saattanut olla keskusvarastolla, jonne se on myös kuljetettu jostain. Ennen kuljetukseen lähtöään, vaate on ommeltu sen jälkeen, kun kankaat on valmistettu. Kankaiden materiaali, esimerkiksi puuvilla on ennen valmistusta pitänyt kasvattaa. Ennen kaikkea tätä, joku on suunnitellut vaatteen, sen valmistamisen ja siihen tarvittavan prosessin.
Kuinka monen ihmisen ja muun eliön elämään valmistus on vaikuttanut? Vaikka jokaisessa vaiheessa olisi ollut osallisena vain yksi ihminen, olisi heitä silti kahdeksan. Todellisuudessa heitä on todennäköisesti ollut useampia niin suoraan kuin välillisesti, koska työpanoksensa vaatteen matkaan antaneet vaikuttavat myös lähipiirinsä elämään. Samoin koko ketjulla on vaikutuksia ympäristöön ja luontoon eli ekosysteemiin. Vaikutukset ovat moninaisia ja niidenkin välillä saattaa olla riippuvaisuuksia.
Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä on huomioitava myös se, mikä on vaatteen elinkaari minun jälkeeni. Käytänkö vaatteen loppuun, kierrätänkö sen kirpputorilla tai tekstiilinkeräyksessä vai keksinkö jotain aivan uutta?
Ajatuksia kestävyysajatteluun
Kestävyydessä keskitymme usein ekologiseen kestävyyteen. Toisinaan ilmastokeskustelussa vilahtaa sana ilmasto-oikeudenmukaisuus ja samalla käytämme ilmaisua ”tulevat sukupolvet”, mutta ketä tosiasiassa ajattelemme? Kysymys ”kenen näkökulmasta?” on keskiössä, kun pohditaan kestävää tulevaisuutta. Ajattelemmeko kaltaisiamme ja heidän tulevaisuuttaan vai pystymmekö näkemään myös toisenlaisen perspektiivin?
Samalla kun raapustelin vihkooni kuvausta maailmasta omien linssieni takaa, kirjoitin itselleni ylös kysymykset ”miksi se on niin?” ja ”miksi se ei voisi olla toisin?”. Esimerkiksi: Miksi maailmassa on sosiaalista eriarvoisuutta ja miksi se ei voisi olla olematta niin? Mistä sukupuolten välinen epätasa-arvo perimmiltään johtuu ja miksi sitä ei voisi olla olematta? Jos asioiden halutaan muuttuvan, on meidän voitava kyseenalaistaa niitä ja pystyttävä näkemään vaihtoehtoja.
”Omien asenteiden ja
toiminnan reflektoiminen
on mahdollistanut poisoppimisen.”
Kasvamme tietynlaiseen maailmaan ja ylläpidämme nykyisiä rakenteita eli asenteita, toimintatapoja ja normeja päivittäin omassa elämässämme. Globaalikasvatuksen kautta olen itse päässyt pohtimaan, miksi ajattelen ja toimin tietyllä tavalla. Omien asenteiden ja toiminnan reflektoiminen on mahdollistanut poisoppimisen. Huomasin myös, että monet asenteet ja toimet olivat sosiaalisesti opittuja. Asioita, joita minulle oli opetettu kotona tai joita olin oppinut esimerkiksi koulusta ja harrastuksista.
Jos kyse on lopulta pitkälti ympäristön vaikutuksesta, on meidän kysyttävä, mitä opetamme, kun opetamme. Opettajina välitämme opetuksen lisäksi myös asenteita, arvoja ja maailmankuvaa. Kasvatammeko ja koulutammeko oppijoita kestävään tulevaisuuteen ja ennen kaikkea, kenen tulevaisuudesta on kyse?
Kohti kokonaisvaltaista systeemimuutosta
Esiin nostamani maailman kompleksisuus voi herättää ajatuksen siitä, miten tätä kaikkea edes voisi opettaa, sillä se ei ole aivan yksinkertaista, eikä siitä sellaista tarvitse yrittää tehdä. Kestävän tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan kokonaisvaltaista systeemimuutosta.
Kokonaisvaltaisuutta pystyy lähestymään esimerkiksi harjoituksella, jossa pohtii asioiden vaikutuksia eri näkökulmista. Esimerkiksi kouluun pyöräilyä ekologisesta, kulttuurisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Mitä ympäristöllisiä tai kulttuurisia tekijöitä siihen liittyy?
Kun kokonaisvaltainen ajattelumalli tuntuu omalta tai jo ennen sitä, voi maailmaa lähteä miettimään systeemisesti. Aihetta voi lähestyä itselleen läheisen asian kautta, kuten esimerkiksi mitä eri toimijoita kuuluu kouluun ja miten ne vaikuttavat keskenään toisiinsa. Onko koulussa tai sen vaikutuspiirissä muita, kuin opettajia ja oppilaita?
Aina ei siis tarvitse aloittaa suurista kysymyksistä, kuten ilmastonmuutoksen ratkaisemisesta. Lopulta kaikki vaikuttaa kaikkeen ja pienistä puroista syntyy suuri virta.
Systeemimuutosta ei saada aikaan, ellei systeemiä hahmoteta ja sen toimintaa ymmärretä. Ennen lopputavoitetta on hyvä olla välietappeja, joiden saavuttaminen on vähintään yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää.
Kirjoittaja on SOOLin entinen puheenjohtaja ja työskentelee nykyisin Fingo ry:ssä opettajien täydennyskoulutushankkeen Transformer 2030 – Tulevaisuuden tekijät projektipäällikkönä ja muissa globaalikasvatuksen tehtävissä.
