SANNI SALMENOJA
Opeopiskelija 1/21

Sanni Salmenoja on Suomen lukiolaisten liiton koulutussuunnittelija ja entinen SOOLin puheenjohtaja. (Kuva Adele Pentti)

OLIN YKS ilta treffeillä. Kaikki oli aika jees: tunnelma, kahvi oli hyvää ja must tuntu et oon jopa onnistunut hyvin sanallistamaan omia ajatuksiani. Lähdin kertomaan omia ajatuksia USA:n presidentinvaaleista ja tämä tyyppi ilmoitti, ettei halua puhua mitään politiikasta. Okei. No se on ihan fine, jutellaan vaikka elokuvista sitten. 

Hetken päästä hän kertoi, kuinka paljon ärsyttää se, miten huonosti hänen mielestään nivelvaihe toiselta asteelta korkeakouluun on järjestetty.

”Hmm. Sehän ei oo varsinkaan politiikasta puhumista.” ajattelin silmäkulma nykien.

Ymmärrän. En minäkään aina politiikasta tykännyt. Tai sitä ymmärtänyt. Ja olen varmasti ollut kaverien hengailuillassa just se tyyppi, joka on sanonut: ”ei pliis puhuta politiikasta”. 

Toimiminen lukioikäisenä Lukiolaisten liitossa ei saanut minua rakastamaan politiikkaa, vaan pikemminkin järjestötoiminnan yhteisöllisyyttä. 

YLIOPPILASKUNNAN EDUSTAJISTOSSA uutta oli kaikki mukaanlukien minä. Lähdin sinne kuitenkin seuraavalla ajatuksella: ”mun mielestä meidän filiaali tuntuu jotenkin irralliselta sekä ylioppilaskunnasta, mutta myös yliopistosta.” Eli ajatuksieni pohjalla oli yhteisöllisyys ja hups, se olikin politiikkaa. Ja taisin olla vähän rakastunut.

Lähdimme edustajistoryhmässä pohtimaan, miten saada yliopiston eri filiaalien opiskelijat tuntemaan omistajuutta omasta yliopistostaan? Pitäisikö muuttaa kieltä, mitä puhutaan. Ei aina vaan me ja ne. Vaan me yhdessä. Hmm. Turun kampus, voiko sen lisäksi olla myös Rauman ja Porin kampukset? Päädyimme pitämään aiheesta ryhmän oman puheenvuoron, eli ryhmäpuheenvuoron, jossa argumentoimme asiaa.

Onko sattumaa siis, että nykyään ei puhuta Turun yliopiston filiaaleista tai yksiköistä vaan Turun yliopiston Turun, Rauman ja Porin kampuksista? 

KOULUTUSPOLITIIKAN SARALLA puhuttaessa kuulee yleensä käytettävän termiä maratonjuoksu, jossa maalia saa välillä odotella pitkäänkin. Ehkä ajatus siitä, että vain voitot ja maalit ovat merkittäviä, kuuluisi muuttaa. Onhan jokaisen joukkueen jokainen peli tärkeä ja joukkuetta kehittävä ja tärkein toiminta tapahtuu yhdessä. Jos ei onnistuttu, niin ainakin opittiin.

Tässä kohtaa muistutan, että politiikan genret on mielenkiintoisia ja tärkeitä, mutta opettajaksi opiskeleville ehkä juuri koulutuspolitiikka on yksi läheisimmistä. Koska koulutuspolitiikka on Suomen koulutukseen liittyvää politiikkaa. Kaikki koulutukseen liittyvät päätökset vaikuttavat vähintäänkin epäsuorasti jonkin opettajaryhmän toimintaan. Opeopiskelija, suhun ja sun tulevaisuuteen.

SAAMME ELÄÄ jännittävää aikaa. Nimittäin tällä hetkellä valtakunnallisessa koulutuspolitiikassa puhututtaa toisen asteen oppivelvollisuus, koulutusselonteko ja lähestyvät, koulutukselle supertärkeät kuntavaalit. Tulevaisuus tehdään tänään ja sen tekemiseen osallistutaan me kaikki.

Ja niille, joita kiinnostaa, niin niiden treffien jälkeen taisin kirjoittaa Tinder-bioon, että ”puhun myös politiikasta”.