EMPPU LAAKKONEN
Opeopiskelija 2/24

”MENKÄÄ TÖIHIN” -Tiktok-kommenteista, iltalehtiretoriikasta ja sukulaiskeskusteluista se niin tuttu argumentti. Ei ole varaa vuokraan? Mene töihin. Ei ole varaa ruokaan? Mene töihin. Ei ole varaa paikallisliikenteen kuukausilippuun? Mene töihin. Ei ole aikaa opiskella? Mene töihin. Eiku.

Opiskelijan nostaessa esiin huoliaan toimeentulostaan vastaukset pysyvät yleensä edellä mainitun tasolla, kommenttikenttä täyttyy 50 vuotta sitten opiskelleiden soveltamiskelvottomista talousvinkeistä ja itsensä kanssa ristiriitaisesta argumentaatiosta. Opintolainataakasta ei voi valittaa, sillä ”eihän sitä ole pakko nostaa”, mutta samaan aikaan jos kertoo, ettei ole varaa peruselämisen kustannuksiin, otetaan laina samantien osaksi argumentteja. Oliko sitä sittenkin pakko nostaa? 

ASUMISEEN LIITTYVÄ ”menkää töihin” -huutelu tuntuu erityisen hankalalta täältä Helsingistä käsin. On totta, että yksityisellä asuminen on suhteessa kalliimpaa kuin opiskelija-asunnossa, sitä tuskin kukaan kieltää. Valitettavan usein samaiset kriitikot tosin unohtavat pääkaupunkiseudulla olevan 12 korkeakoulua ja opiskelija-asuntojen riittävän vain noin kymmenelle prosentille seudun opiskelijoista. Yhtälö ei siis ole niin yksinkertainen kuin moni saattaa kuvitella. 

Sama pätee muihinkin opiskelijan toimeentuloon liittyviin haasteisiin. Moni menee töihin opintojen ohessa erinäisistä syistä. Opintojen kylkeen sopivia töitä ei kuitenkaan ole helppoa löytää. Usein opintoja täytyy sovittaa työtunteihin sopiviksi. Tärkeysjärjestys kääntyy.

OPISKELIJAN TYÖ on opiskella, jotta jatkossa jaksamme tehdä niitä kuuluisia töitä. Haluan itse olla innoissani valmistumisen jälkeen päästessäni töihin, en valmiiksi väsynyt työputken jatkaja. Opintolaina on investointi itseen, mutta peruselämisen kustannusten kattaminen ei ole investointi vaan elinehto.