Luokanopettajasta kirjailijaksi
Opeopinnot olivat kirjailija Timo Parvelalle kasvamisen aikaa. Ensimmäisen kirjansa hän kirjoitti gradun teon lomassa.
ENNI KESKI-SAARI
Opeopiskelija 4/22
Timo Parvela, 58, on kansainvälisesti tunnettu ammattikirjailija, jonka sanallisesta arkusta on loihdittu yli 100 teosta niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Kuva: Jari Kivelä.
Tarinoiden kertominen ja lukeminen ovat olleet aina luontainen osa Timo Parvelan elämää. Kipinä tarinoiden kertomiselle syttyi 10–11-vuotiaana, kun hän päätti lukea ääneen mummolassaan kielellä leikkivän Ollin pakinan, joka sai aikuiset nauramaan vedet silmissä. Tämä sai pienen Timon innostumaan tarinoiden kertomisesta, ja myöhemmin Parvela kertoo teininä hauskuuttaneensa kavereitaan ja pyrkineensä hurmaamaan tyttöjä pienillä kertomuksillaan.
– Kyl se varmaan niin on, että jonkun toisen intohimona on ollut pomputella palloa, niin mulle se on ollut tarinoiden kertominen, ei yksinomaan niinkään kirjoittaminen, Parvela pohtii.
Parvela kertoo nauttineensa myös lukemisesta ja kuvailee olleensa lapsena todella kova sarjakuvien kuluttaja.
– Yhteen aikaan saatoin ylpeänä sanoa, että olin lukenut kaikki suomeksi julkaistut sarjakuvat ja varmaan olinkin, ei siihen aikaan niitä niin hirveästi ollut, Parvela muistelee.
– Silloin sarjakuvat oli se, joka uhkasi nuoruuden moraalia ja meidän kasvavan kultaisen nuorisomme selkärankaa. Niin mää halusin tehdä sarjakuvia. Mää en osannut kirjottaa vielä, niin mää kysyin äitiä kirjoittaa ne puhekuplat ja tein niistä pieniä tarinoita.
Tarinoiden kertomisen ilosta huolimatta kirjailijan ammatti ei ollut Parvelalla alun perin tähtäimessä, vaan lukion jälkeen Parvela haki opiskelemaan luokanopettajaksi Jyväskylän opettajankoulutuslaitokselle. Opettajankoulutukseen hakeminen tuntui Parvelalle luonnolliselta, sillä hän on ollut koko elämänsä opettajien ympäröimä, eikä hän kokenut tietävänsä muista ammateista. Opettajankoulutukseen haettiin tällöin vielä ainoastaan käytännön kokeilla, eikä sitä varten tarvinnut lukea ainuttakaan pääsykoekirjaa, mikä oli Parvelalle plussaa.
Salainen projekti
Opeopinnot olivat ennen kaikkea kasvamisen aikaa. Lempimuistot opiskeluajalta ovat olleet opiskelukavereiden kanssa vietetyt hetket sekä ilmaisutaidon valinnaisaine, jossa lopputyönä oli täysipituinen Eugene Ionescon Tappoleikit-näytelmä, jota esitettiin juhlasalissa useamman näytöksen verran.
– Onhan se semmonen kokemus, etten vaihtais pois enkä toista kertaa oo samanlaisia juttuja päässyt tekemään, että se oli kyllä hieno reissu ja jäänyt mieleen, Parvela toteaa.
Luokanopettajan kelpoisuuden ja ilmaistutaiteen valinnaisaineen lisäksi Parvela erikoistui myös äidinkieleen. Parvela näkee, että käytännönläheisimmät opinnot ovat olleet eniten hyödyksi hänen nykyisessäkin ammatissaan. Tosin myöhemmin Parvela on myös pohtinut, että jos hän olisi ennen opeopintojaan nähnyt enemmän elämää, niin ehkä hän olisi osannut yhdistää opintojen teoriaa vielä paremmin elävään elämän käytäntöihin.
Ensimmäisen kirjansa Parvela kirjoitti gradun teon lomassa. Ajatus oman tarinan kirjoittamisesta – palava tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi – oli yksi lukuisista syistä oman kirjan kirjoittamiseen lähtiessä. Rohkeus ja ajatus omien kirjoitusten kustantajalle lähettämisestä lähti äidinkielen lehtorilta saadusta hyvästä palautteesta.
– Siitä mää silloin innostuinkin ja lähetin kustantajalle lastensatukokoelman, mutta se ei mennyt läpi. Sitä kautta mää ylitin sen kynnyksen ajatella, että omat tekstit voisi olla julkinenkin paikka, Parvela tuumii.
”Tekstissä pitää olla
oma ääni selkeästi kuuluvilla,
nii siitä se lähtee sitten.”
Varsinainen laukaiseva tekijä oman ensimmäisen kirjan kirjoittamiselle oli kuitenkin Anna-Leena Härkösen Häräntappoase. Parvela muistaa ajatelleensa, että hän osaisi varmasti nuorena miehenä kirjoittaa paljon paremmin nuoren miehen elämästä kuin Härkönen.
– Sit mää päätin näyttää. Se on sit niin väärä syy lähteä alalle kuin voi vaan olla, mutta se oli semmonen kimmoke, Parvela naureskelee.
Tie ensimmäisen kirjan julkaisemiseen ei ollut mutkaton, kun alkuperäinen käsikirjoituksen hyväksynyt kustantamo lopetti toimintansa, mutta lopulta Parvelan esikoisteos Poika julkaistiin 1989.
– Pitkäänhän se oli mulle semmonen oma salainen projekti, joka piti tietyllä tavalla salamyhkäisen hymyn huulilla elämän heitellessä. Mutta se oli kyllä niitä elämäni merkkihetkiä, kun tuli se päätös, että nyt tästä tehdään sitten se kirja, Parvela toteaa.
Opettajan työstä materiaalia kirjoihin
Esikoisteoksen julkaisemisenkin jälkeen kirjailijan ura ei ollut vielä Parvelalla mielessä. Valmistumisen jälkeen Parvela teki seitsemän vuotta luokanopettajan töitä ensin Jyväskylän maalaiskunnassa ja myöhemmin Espoossa.
– Ensimmäinen koulu oli pieni kyläkoulu keskellä metsää, Parvela muistelee.
– Tänäkin päivänä mulle on mysteeri, mistä ne lapset sinne ilmesty aina aamulla, kun lähellä ei ollut mitään kylää tai selkeää paikkaa. Toisena opettajana siellä oli jo eläkepäiviään odottava vanhempi rouva, joka delegoi johtajapestin mulle. Työ muuten oli melko leppoisaa, mutta ne johtajan hommat kaikkine momentteineen ja leimoine ja kirjanpitoineen oli aika melkoinen aloitus tälle opettajan uralle.
Parvela kertoo muistelevansa lämmöllä niin lasten kanssa tehtyjä yhteisiä puolukkaretkiä kuin koulukeittäjän taivaallisen hyviä ruokia.
Parvela kirjoitti ensimmäisen Ella-kirjansa työskennellessään ensimmäisen luokan opettajana samaisessa koulussa. Parvela kertoo Ella-kirjojen hahmojen syntyneen pienistä erillisistä opettajan työtä kuvaavista kertomuksista, joita hän kirjoitti ennen Ella-sarjan idean syntymistä.
Ella-sarjan hahmot syntyivät myös aika vaivattomasti, sillä sarjan hahmot ovat tunnistettavia karikatyyrin omaisia tyyppejä, jotka löytyvät edelleenkin lähes jokaisesta luokasta. Parvela pohtii, että opettajan työn kautta materiaalia kirjoihin riitti ja ensimmäiset Ella-kirjat sijoittuvatkin konkreettisemmin koulumaailmaan, kunnes myöhemmin koulumaailmasta on etäännytty tarkastelemaan muunlaisiakin teemoja.
Varsinaista inspiraatiota kirjoihin ei ole tarvinnut etsiä.
– Kirjoittaminen on niin osa mua, enkä mää oikeen ilmankaan voi olla, Parvela toteaa.
– Tietysti aina kirjakohtasesti joutuu etsimään sitä aihetta ja tapaa tehdä sitä kieltä, millä se kukin kirja syntyy.
Kirjasarjojen kirjoittamisen hyvänä puolena Parvela näkee sen, että uusi kirja peilautuu aina aiempiin kirjoihin.
– Teemat ja sen variaatiot on aina olleet mulle rakkaita tapoja tehdä tarinoita – ja huumori myöskin. Jos jokin asia on tehty tällä tavalla, niin sen tekeminen sitten toisella tavalla voi synnyttää komiikkaa. Mun Ella-kirjoissakin pitkälti on kysymys siitä, että kaikki tietää, mikä on koulu ja miten siellä pitäis olla, mutta kun sitä aletaan varioimaan kaikenlaisiin ihmeellisiin suuntiin, niin siitä tulee ihan hauskoja kertomuksia.
Parvela kokee olevansa paljosta velkaa opinnoilleen.
– Opettajalla on työnään kohdata erilaisia ja eri ikäisiä ja -kokoisia ihmisryhmiä. Siinä mulla on ollut valtava etulyöntiasema muihin kollegoihin nähden, että mulle kouluvierailun tekeminen ja kirjamessuilla yleisön kohtaaminen ei ole ikinä ollut mikään kynnyskysymys. Tietenkin se on myös persoonakysymys, mutta myös ammattitaitoa, Parvela tuumaa.
Omien tuotosten julkaisemisrohkeuden lisäksi Parvela kertoo oppineensa suomen kielen kursseilla käyttämään tekstinkäsittelyohjelmia, minkä myötä ylitettiin kynnys kirjoittaa tietokoneella.
Vaikka opettajan ammatti on varsinaisesti takanapäin, Parvela on nykyäänkin opettajien ympäröimänä ja myöskin tätä kautta seurannut opettajan ammattia. Lisäksi hän tekee kirjailija työtään opettajan työn rytmin mukaan. Parvelan vaimo, vanhemmat, hänen sukulaisensa ja ystävänsä ovat kaikki opettajia. Parvela nostaa hattuaan kaikkia opettajan työtä tekeville ja toivottaa voimia kaikille haastavaan mutta samalla palkitsevaan ammattiin.
Oman kirjan julkaisemisesta kiinnostuneille Parvela antaa ohjeeksi kärsivällisyyttä ja oman äänen seuraamista.
– Kirjailijan oma ääni on kuin hyvän kitaristin kitarasoolo – kaikki tunnistaa, että toi on Clapton, toi on Mark Knopfler tai toi on Jimi Hendrix. Tekstissä pitää olla se oma ääni selkeästi kuuluvilla, nii siitä se lähtee sitten, Parvela neuvoo.
Timo Parvela on erityisen tunnettu lasten- ja nuortenkirjoistaan, joita on käännetty yli 40 kielelle ja myyty yli 8 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa. Tunnetuimpia Parvelan tuotoksia ovat Ella-, Maukka ja Väykkä - sekä Kepler-sarjat. Parvelan teoksista on tehty myös lukuisia teatteri- ja elokuvasovituksia Suomessa ja ympäri maailmaa.
Opeopiskelijan printtilehti on nyt sataprosenttisesti hiilineutraali. Lue lisää!
