NOORA KORHONEN
Soolibooli 3/17 pääkirjoitus

Miltä näyttää suomalaisen opettajankoulutuksen tulevaisuus? Saadaanko korkeatasoisesta suomalaisesta opettajankoulutuksesta kansainvälistä kunniaa vielä viidentoista vuoden kuluttua? Onko opettajankoulutus jatkossakin maisteritasoista? Pidetäänkö koulutuksen laadusta kiinni ja ovatko opettajankoulutuksesta vielä 2030-luvullakin valmistuvat opettajat asiantuntevia kasvatus- ja opetusalan moniosaajia?

Näitä kysymyksiä olen pyöritellyt päässäni viime viikkoina. Syynä eivät kuitenkaan ole pelkästään koulutusleikkaukset vaan myös yhteiskunnassamme tällä hetkellä keskustelua herättävät suuret suunnitelmat uudistaa koko korkeakoulutuksen kenttä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on aloittanut keväällä visiotyön, jossa määritellään korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tavoitetila vuoteen 2030. Tampereella Tampere3-yhteistyö etenee ja duaalimallin rajoja keinutellaan niin, että jopa korkeakoulutuksen järjestämistä koskevia lakeja koetaan tarpeelliseksi muuttaa. On väläytelty ajatusta siitä, että jatkossa olisi tärkeää, että entistä useampi siirtyisi työelämään kanditutkinnon suorittamisen jälkeen, eikä jatkaisikaan enää maisteriopintoihin. Koulutusta ei nähdä enää itseisarvona, vaan vain välineenä työllistyä ja pärjätä kohtalaisesti työelämässä. Tärkeintä on saada tutkinnon suorittaneita suoraan työelämään tutkinnon laadusta ja valmistuneen osaamisesta sen enempää välittämättä.

Suuressa osassa muutoksia ensimmäisenä kärkenä ohjaamassa korkeakoulutuksen kehityssuuntaa ovat tekniset alat. Monet suunnitelluista muutoksista varmasti toimivatkin näiden alojen osalta. Halutaan parantaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, luoda työpaikkoja teknisille aloille sekä parantaa työn tehokkuutta ja tehostaa vientiä. Opettajankoulutus jää muiden alojen varjoon, ja herää väistämättä huoli siitä, että mihin opettajankoulutus on kaikkien näiden muutosten seurauksena menossa. Roikkuuko se holtittomasti eteenpäin kiitävän korkeakoulutuksen takapuskurissa, pääseekö se kenties pelkääjänpaikalle antamaan ohjeita oikealla reitillä pysymiseen vai pääseekö opettajankoulutus itse kääntämään rattia oikeaan suuntaan? Vaikuttamistyötä on tehtävä, jotta opettajankoulutus huomioidaan aidosti tärkeänä osana suomalaista korkeakoulutusta ja korkeakoulujen kehittämistä.

Vaikuttamistyö siis jatkuu, vaikka lukuvuosi loppuukin. Liittokokous valitsi viime kuussa SOOLille uuden innokkaan puheenjohtajiston ja hallituksen, jotka tarttuvat heti kesäkuun alusta tuumasta toimeen ja jatkavat opeopiskelijoiden asian eteenpäin viemistä ja opettajankoulutuksen asiantuntijuuden terävöittämistä reippaalla otteella. Liittokokouskuulumisia voit lukea lisää tämän lehden sivuilta.

Korkeakoulutuksen huolestuttavista kehityssuunnista huolimatta kevään kehityssuunta vaikuttaa oikein lupaavalta. Kevät tarkoittaa tietysti väistämättä sitä, että kesä on myös ihan nurkan takana. Vaikka osalla opeopiskelijoista jatkuu opiskelu kesäopintojen merkeissä ja osa suuntaa kesätöihin, muistakaa myös ottaa rennosti, levätä ja nauttia kesästä! Aurinkoista kesän alkua kaikille opeopiskelijoille ja paljon onnea keväällä valmistuneille tuoreille opettajille!