NIKLAS KULJU
Soolibooli 2/16

 

Perjantai – kansa saapuu

Aloitin tämän vuoden TP-reissuni aikaisemmista vuosista poiketen jo keskiviikkona, kun lähdin yöjunalla kohti Rovaniemeä ja SOOLin hallituksen kokousta. Torstai kului kokoustaessa, ja kokous jatkui vielä perjantaiaamuna.

Sosiaalisen median kanavat alkavat täyttymään viesteistä: opiskelijat ovat saapuneet Rolloon. Kokouksen viimein päätyttyä suuntaan majoituskoululleni, ja pienen odottelun jälkeen pääsen majoittumaan koulun liikuntasaliin. Talvipäivät ovat nyt virallisesti alkaneet.

Ruokailun ja majoituskoulufiilistelyn jälkeen on aika suunnata kohti SantaParkia, jossa pidetään sekä avajaiset että iltabileet. SantaParkin tilat sijaitsevat maan alla, ja sinne vievä tunneli on todella hienosti valaistu. Matka maan pinnalta juhlatiloihin tuntuu kahden kuukauden aikamatkalta takaisin jouluun.

Avajaiset alkavat SOOLin puheenjohtajan Pirita Talikan tervehdyksellä, jonka jälkeen lavalle saapuu Lapikas ry:n talvipäivätoimikunta puheenjohtajansa Elisa Luukisen johdolla. Etukäteen kiersi huhuja mahdollisesta yllätysvieraasta avajaisissa, ja hänhän on tietenkin Lapin lahja maailmalle eli Joulupukki.

Avajaisten jälkeen potkaistaan käyntiin iltabileet, joissa esiintyy paikkakunnan oma vahvistus Lapikas Band sekä Pohjois-Karjalasta Lappiin matkannut Luokaton. Tanhut jatkuvat pitkälle yöhön, kunnes sitkeimmätkin juhlijat löytävät itsensä bussista matkalla takaisin majoituskoululle, jossa juhlat toki vielä jatkuvat.

Lauantai – pääpäivä

Kurkku tuntuu hieman karhealta, ja parin sekunnin verran tulee ihmeteltyä että missäs sitä nyt ollaankaan. Lauantai-aamut ovat Talvipäivillä aina yhtä mielenkiintoista katseltavaa: toiset makaavat yhä omiin makuupusseihinsa linnoittautuneena, toiset ovat pyyhe olalla matkalla suihkuun ja rohkeimmat ovat napanneet jo päivän ensimmäiset sihijuomat.

Valitsen suihkun, jonka jälkeen lähdemme porukalla viereiseen opiskelijaruokalaan aamupalalle. Aamupalan jälkeen piipahdamme vielä kaupassa, jonka jälkeen onkin aika palata koululle ja pistää Talvipäivien pääpäivä käyntiin.

Lauantaille on luvassa monenlaista ohjelmaa, ja päätämme lähteä suoraan Valdemarin rantaan Lumiriehaan, josta löytyy myös viikonlopun suosituin selfie-kumppani, eli Napero-niminen poro.

Pian paikalle saapumiseni jälkeen ilmassa alkaa olla suuren urheilujuhlan tuntua, kun perinteinen Hankifutis-turnaus alkaa. Kaksi edellistä turnausta voittaneen raumalaisen Apina.biz:in tie katkeaa jo alkusarjassa, ja tämän vuoden Hanki-futismestaruus menee Peducalle Helsinkiin. Poron ihmettelyn ja Hankifutis-fanikulttuurin harjoittamisen lisäksi riehassa on mahdollisuus myös avantouintiin.

Kello on vasta kolme, ja ohjelmaa sen kuin riittää. On sirkustelua, TP-appro sekä Päivätanssit. Päätämme siirtyä tutun ja turvallisen Hesburgerin kautta suoraan Päivätansseihin, ja jättää tällä kertaa appron väliin. Onneksi Snapchatistä saa tehokkaasti tilannepäivityksiä sekä approsta että sirkustelusta, joten kaikki tapahtumat tulevat siis ainakin jollakin tasolla koettua.

Aika vierähtää Päivätansseissa hämmästyttävän nopeasti, joten on aika suunnata hetkeksi takaisin majoituskoululle ennen illan loppuhuipennusta.

Tunnelma on koululla aivan katossa, mutta nyt on aika suunnata jälleen SantaParkiin. Lauantain iltabileiden tanssittajina toimivat ylivieskalainen Hullu Elämä, sekä oululainen Mirellaband. Bileet ovat täydessä vauhdissa, mutta tunnelma on myös odottava. Jonkin ajan päästä on nimittäin luvassa illan odotetuin paljastus, kun ensi vuoden Talvipäivien paikkakunta selviää.

SOOLin puheenjohtaja Pirita on lavalla yhdessä talvipäivätoimikunnan kanssa, ja ensi vuoden paikkakunnan sisältävä kirjekuori noudetaan akrobaattisesti tilan katosta. Useamman paikkakunnan opiskelijat jännittävät, kun kuorta avataan. Tulos on selvillä: ensi vuonna mennään Savonlinnaan!

Talvipäivät ovat loppusuoralla, ja tahti sen kuin kiristyy. Viimeistään kolmen aikoihin SantaPark alkaa tyhjentyä ja kaikki siirtyvät majoituskouluille joko nukkumaan tai jatkamaan juhlia, kukin tyylillään.

Sunnuntai – väsynyt mutta onnellinen

TP-sunnuntaina herääminen tuntuu aina yhtä haikealta. Takana on jälleen huikea viikonloppu, ja nyt on aika lähteä takaisin kotia ja arkea kohti. Ympärilläni ihmiset jo pakkaavat tavaroitaan, ja käyvät viikonlopun tapahtumia keskenään läpi. Olo on väsynyt, mutta todella onnellinen.

Busseja alkaa ilmestyä koulun pihaan, ja opiskelijat valuvat tasaiseen tahtiin ulos. Kahdentoista aikaan kaikki ovat bussissa, ja matka kohti kotia voi alkaa. Bussissa pohditaan jo kovaan ääneen ensi vuoden Talvipäiviä Savonlinnassa. "Kai me mennään? – No todellakin!"

Kiitos Rovaniemi, kiitos Lapikas, ja kiitos erityisesti talvipäivätoimikunta. Kiitos myös kaikille 1 700:lle kanssajuhlijalle. Nähdään ensi vuonna Savonlinnassa!