HELI LOUNILA
Soolibooli 4/15

Pimeänä syysiltana 2014 sähköpostiin tipahti jälleen yliopistolta viesti. Tämä poikkesi hieman edeltäjistään, ja kiinnitti kahden opettajaopiskelijaneidon, Annan ja Helin, huomion. Viestissä tarjottiin mahdollisuutta opetusharjoittelun suorittamiseen rakkauden jumalatar Afroditen saarella (Kyproksena tunnettu), paikallisessa Suomi-koulussa. Ajatukseen "Miksi ei?" oli vaikea keksiä vasta-argumentteja, joten jo samana iltana opettajaopiskelijaneidot pistivät hakemuksen menemään harjoittelupaikasta. Kuukauden jännittämisen jälkeen sieltähän se myöntävä vastaus tulikin lopulta, ja unelmista tuli totta. Hei, mehän lähdetään kuukaudeksi Kyprokselle!

Siitähän ne jännittävät ajat vasta alkoivatkin, kun suunnittelimme ja järjestelimme asioita puolen vuoden ajan tulevaa matkaa varten. Jännitys huipentui lentokoneeseen astuttaessa kun H-hetki oli lopultakin tullut. Heippa Suomi ja jássas aurinkoinen Kypros!

Oppitunteja Suomen kulttuurista ja kielestä

Kyproksella Suomi-kouluja toimii muutamia. Oma harjoittelukoulumme oli Larnakan ja Famagustan alueen Suomi-koulu, jonka toimipiste sijaitsi Agia Napassa, satamakaupungissa saaren etelärannikolla.

Suomi-koulut toimivat suomalaisen kulttuuriperinnön välittäjänä ulkosuomalaisille lapsille, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat suomalaisia. Suomi-koulut eivät toimi suomalaisen opetussuunnitelman mukaisesti (toisin kuin suomalaiset koulut eli Suomen ulkomaankoulut), vaan niiden tarkoituksena on antaa opetusta suomen kielessä ja kulttuurissa. Vanhempien rooli koulujen toiminnassa on keskeinen, sillä lähes poikkeuksetta Suomi-koulun perustajina ovat aloitteelliset vanhemmat. Kouluja toimii tiettävästi ympäri maailmaa.

Ryhmässä oppilaiden välinen ikähaarukka on usein laaja. Iän lisäksi vaihtelee myös kielitaidon taso, puhumattakaan oppilaiden välisistä yksilöllisistä eroista oppimisvalmiuksissa ja -tarpeissa, motivaatiossa ja kiinnostuksen kohteissa. Larnakan ja Famagustan Suomi-koulussa oppilaita meillä oli viisi: 6-vuotias, kaksi 9-vuotiasta, 13-vuotias ja 16-vuotias. Sanomattakin selvää lienee, ettei tälle ryhmälle voinut tarjota samaa oppisisältöä yhteisellä kauhalla.

Suomi-koulujen toiminta ei tapahdu omassa rakennuksessaan, vaan toimintaympäristöt ovat vaihtelevia. Koulujen toimintakulttuuriin kuuluu muutenkin joustavuus ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen, sillä esimerkiksi oppilasryhmien kokoonpanoissa voi tapahtua äkkinäisiä muutoksia, opettajia ei ole aina saatavilla ja tilankäyttömahdollisuudet saattavat muuttua. Kyproksella oppitunteja varten meillä oli käytössämme luokkatila ja sisäpiha Agia Napan alakoulusta.

"Keskeistä harjoittelulle
oli valita jokin teema ohjaamaan
opetuksen toteutusta."

Luokkatilassa tapahtuu

Keskeistä harjoittelulle oli valita jokin teema ohjaamaan opetuksen toteutusta ja suuntaamaan havainnointia. Meillä kantaviksi teemoiksi harjoittelulle valikoituivat toiminnallisuus opetuksessa, suomi toisena kielenä -opetus (S2) ja eriyttäminen. Nämä olivat sellaisia opinnoissamme esille tulleita ammatillisesti kiinnostavia aiheita, joihin halusimme perehtyä harjoittelun avulla syvällisemmin.

Toiminnallisuus opetuksessamme toteutui tiiviisti taito- ja taideaineilla maustettuna: laulettiin, soitettiin, piirrettiin, tanssittiin, jumpattiin, pelailtiin ja näyteltiin. Tiesimme ennakkoon oppilaidemme olevan innokkaita esiintyjiä, joten oli oppilaillekin mielekästä päästä hyödyntämään vahvuuksiaan suomen kielen opiskelussa. Merkittävä seikka oli myös oppilasryhmän yhteinen historia, joka oli saanut aikaan toimivan ryhmädynamiikan. Oppilaiden keskinäinen luottamus mahdollisti sen, että he uskalsivat ottaa kontaktia toisiinsa ja meihin, ja olivat motivoituneita heittämään itsensä likoon erilaisissa toiminnallisissa tehtävissä.

Harjoittelu mahdollisti havaintojen tekemisen suomen kielen opiskelusta toisena kielenä. S2-opetus on maahanmuuttajataustaisille oppilaille räätälöity oppimäärä, jonka tarkoituksena on kehittää oppilaista vahvoja kaksikielisiä toimijoita, eli he kykenisivät käyttämään omaa äidinkieltään ja suomen kieltä rinnakkain. Suomi-koulun kielenopetuksen tavoitteet ovat samankaltaiset.

Eriyttäminen oli tiivis osa harjoittelua jokaisella oppitunnilla. Opintojemme yhteydessä eriyttäminen on aina tullut esille säännöllisin väliajoin tuntisuunnittelussa oppiaineksen vaikeuttamisen tai helpottamisen muodossa, mutta tässä harjoittelussa se toteutui ihan uudella tavalla. Oppiainekset tunneille suunnittelimme oppilaskohtaisesti, tunnin aiheen ollessa kuitenkin yhteinen. Kun tunnin aiheena olivat kirjoitustaidot, nuorimmaisin esimerkiksi harjoitteli lauseenmuodostusta, 9-vuotiaat sanaluokkia ja vanhin pilkkusääntöjä. Osa oppilaista toimi hyvin yhdessä ja ylsivät taidoiltaan lähes samalle tasolle, joten pystyimme myös antamaan paritehtäviä, ja joskus ryhmätehtäviäkin. Oppilaiden keskinäinen ikähaarukka ei ollut haitta, vaan hyöty, sillä oli hienoa huomata, kuinka vanhemmat oppilaat auttoivat ja tekivät mielellään yhteistyötä nuorempien oppilaiden kanssa.

Matkamuistona kehitysaskeleita opettajuuteen

Opetusharjoittelu Kyproksella oli monella tapaa kehittävä kokemus, ja siitä jäi tunne, että askelia tuli otettua suuntaan jos toiseenkin opettajuuden kehityksen portailla. Harjoittelu herätteli ja ohjasi ajattelemaan asioita uusista näkökulmista, sekä antoi mahdollisuuksia kokeilla uusia asioita.

Maailmalla olevista muista Suomi-kouluista koulumme poikkesi siinä suhteessa, että se pyörii Suomesta tulevien opettajaopiskelijoiden voimin, tehden yhteistyötä ainakin Oulun ja Lapin yliopiston kanssa. Kun aikaisemmissa peruskouluissa suorittamissamme harjoitteluissa meitä oli valvonut oma harjoitteluohjaajamme, nyt toimimme itsenäisinä opettajina koko harjoittelun ajan. Otimme vastuuta opetuksemme suunnittelusta ja arvioimme, missä onnistuimme ja mitä voisi ensi kerralla tehdä toisin.

Itsereflektoinnissa on sekä hyötynsä että heikkoutensa verrattuna ohjaajalta saatuun välittömään palautteeseen. Joka tapauksessa työkentällä opettaja joutuu toimimaan paljolti itsenäisesti ilman ulkopuolelta tulevaa ohjeistusta, joten tämä oli ikään kuin tosielämän harjoittelua, itsenäistä vastuunottoa.

"Kristallinkirkkaasti havainnollistui se,
kuinka käytäntö opettaa parhaiten."

Tilanne: oppitunti on alkamassa ja tunnille tuleekin yksi oppilas enemmän kuin meille oli kerrottu, ja tehtäviä ei ole suunniteltu niin monelle! Hyvin pian opimme, että tuntien suunnittelussa kaikenlaiseen varautuminen kannattaa, sillä oppilasryhmässä tilanteet elävät ja muuttuvat jatkuvasti, eikä ole kiveen kirjoitettua, että asiat menevät juuri niin kuin ne on suunnitellut. Varsinkin viiden oppilaan pienessä ryhmässämme poissaoloilla oli vaikutusta, joten suunnittelimme jokaisen tunnin niin, etteivät muutokset paikallaolijoihin sotkeneet heti suunnitelmiamme.

Harjoittelu oli tilaisuus kokeilla teoriaa käytännössä, muun muassa taito- ja taideaineiden integroimista toiminnalliseen kieltenopiskeluun sekä lukemaan ja kirjoittamaan opettamisen eri keinoja. Viimeksi mainitusta meillä oli alla yksi esi- ja alkuopetuksen teoriakurssi kuluneelta keväältä, joten opetuskeinot eivät vielä tulleet vankalta kokemuspohjalta. Suunnittelimme opetuskertojamme huolellisesti etukäteen, mutta joka kerran jälkeen opimme aina lisää oppilaistamme, sekä näimme, mikä toimi ja mikä ei. Kristallinkirkkaasti havainnollistui se, kuinka käytäntö opettaa parhaiten.

Vaikka opetusryhmän koko olikin todella pieni, yhdelle opettajalle niin runsas oppisisältöjen eriyttäminen olisi tullut haastavaksi. Kaksin yhdistimme voimamme, ja pystyimme huomioimaan oppilaiden työskentelyä yksilöllisemmin. Lisäksi oppilaiden hyvä ryhmähenki soi toimivat puitteet toisia auttavalle ja huomioivalle ilmapiirille oppitunneilla.

Harjoittelukokemus Kyproksen Suomi-koulussa oli ainutkertainen ja erittäin antoisa. Pääsimme sukeltamaan Välimeren lisäksi onnistuneesti keskeisiin teemoihimme: toiminnallisuuteen opetuksessa, suomi toisena kielenä -opetukseen ja eriyttämiseen. Siitä, että opetusharjoittelussa oli mukana hyvä ystävä samassa veneessä, oli todella suuri hyöty ja apu. Vaikka nautimmekin Kyproksella oleskelusta paljon, Suomi-ikävältä ei voinut välttyä. Wifi, Skype, suklaa ja toistemme seura oli tällöin hyvä ja toimivaksi todettu resepti.

Jos sinulle, opeopiskelija, sattuu kohdalle tilaisuus lähteä ulkomaille tekemään harjoittelua, niin älä epäröi!