AATU KORHONEN
Opeopiskelija 4/20

Tilanpuutteen takia Silander järjesti taidevälineet kaappiin, joka avautuessaan tekee huoneesta ateljeen. (Kuva Linda Renvall.)

Tunnemme kaikki kuvataiteen työn prosessin. Luomme päähämme kuvan siitä, miltä työmme lopputulos tulee mahdollisesti näyttämään. Seuraamme ohimennen luokkatovereiden edistymistä: ihailemme, oudoksumme, vertailemme, hätäännymme, huolestumme, inspiroidumme, ahdistumme ja koemme monenlaisia muita tuntemuksia.

Mikäli lasten ainoat kokemukset kuvataiteesta perustuvat vain päiväkodissa ja koulussa annettuun opetukseen, tulisi näitä kokemuksia tarjota tutkimukseen perustuvalla ja laadukkaalla kuvataidekasvatuksella.

Maria Silander on Tampereen yliopistosta valmistunut varhaiskasvatuksen opettaja (KM) ja peruskoulun kuvataiteen opettaja. Hän työskentelee nykyään varhaiskasvatuksen opettajana esiopetusryhmässä Helsingissä. Haastattelin Silanderia halutessani selvittää, minkälaista on kuvataidekasvatus, jonka tekemisestä kaikki voisivat nauttia.

Tähän tilanteeseen pääsemiseksi, meillä opettajaksi opiskelevilla tulisi olla edes perustason käsitys siitä, miten toteuttaa laadukasta ja tavoitteet täyttävää kuvataidekasvatusta. Ennen kuin ahdistut – se ei vaadi opettajalta kuvataiteen harrastuneisuutta tai edes kummoista piirustustaitoa!

Kuvataiteen merkitys

Koko taidekasvatuksen kirjon olemassaolo vaatii puolustajiaan vuodesta toiseen, eikä suotta. Taide on Silanderin mukaan itseilmaisun väline, ja lapsi voi taiteen kautta ilmaista omia tunteitaan. Kuvataiteen avulla voidaan esimerkiksi ilmaista sellaisia asioita, joita on vaikea sanoittaa.

Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kyseessä on lapsi, jonka kanssa ei ole yhteistä kieltä. Lapsen tekemien kuvien kautta voidaan ymmärtää paremmin hänen maailmaansa, ja päästä sitä kautta sisälle lapsen ajatus- ja elämismaailmaan. 

Silanderin mukaan laadukkaalla kuvataidekasvatuksella tuetaan muun muassa mielikuvituksen ja minäpystyvyyden kehittymistä, opitaan kiinnittymään omaan kulttuuriin ja oppimaan sekä siitä että muista kulttuureista. Kaikessa kuvan tekemisessä lapsella kehittyvät lisäksi hienomotoriset taidot ja ajattelu.

Kaikki nämä asiat osaltaan perustelevat sitä, miksi taidekasvatukseen tulisi panostaa. Mutta mitä ovat ne laadukkaan kuvataidekasvatuksen peruslähtökohdat, jotka jokainen meistä voi ottaa opetuksemme pohjaksi taustasta riippumatta?

Havainnoidaan yhdessä

Silander on huomannut kentällä toimiessaan yleisen ja toistuvan tavan, joka antaa pitkässä juoksussa väärän kuvan lapselle siitä, mitä taide ja itseilmaisu ovat. Monessa päiväkodissa ja koulussa toteutetaan paljon aikuisjohtoista malliaskartelua, jossa lapsen tulee noudattaa ohjeita mahdollisimman tarkasti mallin mukaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Tällaisella mallilla on valtava psykologinen merkitys lapsen kuvan tekemiseen, sillä eihän lapsi lähtökohtaisesti pysty samaan kuin aikuinen.

Malliaskartelun taustalla vaikuttaa usein ajatus aikuisten silmää miellyttävästä seinien koristelusta, joka on yleensä teemaltaan vuodenaikoja tai juhlapyhiä mukailevaa. Tämä lähtökohta ei kuitenkaan tue lapsen itseilmaisua, motivaatiota tai maailmankuvan välittämistä.

Silander kannustaakin tulevia opettajia toteuttamaan taidekasvatusta rohkeasti ja ottamaan lapset mukaan suunnitteluun, jotta töistä tulisi juuri lasten näköisiä. Tärkeää hänen mukaansa olisi tutkia yhdessä lasten kanssa, minkälainen piirrettävä asia tai kohde on, sekä minkälaisia osia siinä on. Sitten lapset saavat tehdä oman tulkintansa.

Silander käyttää opetuksessaan paljon oikeita valokuvia tai esineitä, joista hän tekee yhdessä lasten kanssa havaintoja.

Oppimisympäristö kuvataidemyönteiseksi

Silanderin mukaan oppimisympäristö tulisi olla järjestelty niin, että se kannustaa lapsia omatoimiseen taiteiluun myös vapaan toiminnan aikana. Erityisesti päiväkodissa oppimisympäristöllä ja sen järjestelyillä on valtava merkitys kuvataidekasvatukseen.

Välineiden tulisi olla lasten tasolla ja näkyvillä. Monesti saatetaan ajatella, että tiettyjä välineitä ei voi antaa lapsille, koska siitä tulee sotkua. Kasvattajan tulisi toimia taiteen tekemisen mahdollistajana, eikä rajoittajana.

Kuvataidekasvatukseen kuuluu myös opettaminen välineiden oikeaoppiseen käyttöön ja huoltoon sekä loppusiivoukseen. Mitä enemmän lapset saavat taiteilla, sitä parempia välineiden ja materiaalien käyttäjiä heistä myös tulee.

Silanderin mielestä oppilaitoksissa pitäisi aina panostaa laadukkaisiin materiaaleihin ja välineisiin. Mikään ei tapa kuvataiteen intoa pahemmin kuin katkeilevat huonopigmenttiset puuvärit tai vääränlainen vettä läpipäästävä kupruileva ohut paperi maalatessa.

Innostu ja onnistu

Lapset näkevät maailman eri tavalla kuin me aikuiset. Meidän tulisi luottaa enemmän lapsiin ja siihen, että he osaavat tehdä itselleen mieluisaa kuvataidetta ilman aikuisen mallia.

Silanderin mielestä tulevan kuvataidekasvattajan on hyvä hallita muutamia tekniikoita ja olla tietoinen oikeiden materiaalien käytöstä, mutta tärkeintä on oma innostus ja avoin mieli, joka tarttuu lapsiin.