HANNA RAHKONEN
Opeopiskelija 2/22 pääkirjoitus

KUN PUHUTAAN yhdenvertaisuudesta, verkkokalvoilleni nousee lähes poikkeuksetta klassinen aitakuva. Kuva koostuu kahdesta lähes samanlaisesta kuvasta, joissa kuitenkin yksi yksityiskohta muuttuu.

Molemmissa kuvissa on samat kolme henkilöä vierekkäin katsomassa aidan yli. Ihmiset ovat eri pituisia: yksi on lyhyt, yksi keskipitkä ja kolmas pitkä. Ensimmäisessä kuvassa jokaisella näistä henkilöistä on yksi palikka jalkojensa alla. Tämä mahdollistaa pitkän ihmisen näkevän todella hyvin aidan yli, keskipitkä näkee juuri ja juuri, kun taas lyhyt ihminen ei näe muuta kuin aidan, ei lainkaan sen yli.

Toisessa kuvassa taas palikat on tasattu siten, ettei pitkällä ihmisellä ole lainkaan palikkaa, kun taas keskipitkällä on yksi ja lyhyellä kaksi – näin jokainen kuvan henkilö näkee varsin hyvin aidan toiselle puolelle. Tämä kuva avaa mielestäni selkeästi yhdenvertaisuuden periaatteen. 

MEILLÄ OPETUS- ja kasvatusalan ammattilaisilla on suuri rooli palikoiden jakamisessa yhteiskunnassa toimiville ihmisille. Me annamme ihmisille palikoita läpi heidän elämänsä, aina varhaiskasvatuksesta aikuisopintoihin saakka.

Yhdenvertaisuus ei ole sitä, että annamme jokaiselle oppijalle saman määrän palikoita. Yhdenvertaisuus on sitä, että annamme kullekin oppijalle heidän tarvitsemansa määrän palikoita. Jokainen oppija tarvitsee palikoita, se on selvää. Mutta jotkut tarvitsevat useamman siinä missä toisille riittää yksi.

Tähän perustuu yhdenvertainen opetus ja oppijoiden yhdenvertainen kohtelu. Tutkimusten mukaan oppijoiden yhdenvertainen kohtelu onkin yksi merkittävin tekijä opettajan ja oppijan välisen luottamussuhteen rakentumisessa. 

MIELESTÄNI PALIKKAKUVAUS ei kuitenkaan päde yksinään oppijoihin, vaan myös meihin opetus- ja kasvatusalan ammattilaisin osana työmarkkinakenttää. Kunta-alan työntekijöiden palkkakuopassa oleminen on kaukana yhdenvertaisuudesta, eikä palikat työmarkkinoilla tunnu olevan oikeudenmukaisesti jaettu millään tasolla, jos vaikkapa verrataan kunnan ja yksityisen puolen työehtosopimuksia.

Arvostus näkyy muun muassa osana palkkaa, emmekä me opetus- ja kasvatusalan ammattilaiset elä yksinään kiitoksilla. Työn arvon pitää näkyä konkreettisesti, aina monivuotisesta palkkaohjelmasta työn rajaamiseen saakka. Olisikohan jo aika pikkuhiljaa alkaa jakamaan palikoita yhdenmukaisemmin?

Opeopiskelijan printtilehti on nyt sataprosenttisesti hiilineutraali. Lue lisää!