ERKKA LAININEN
Opeopiskelija 1/22

Kuva: Unsplash

KAUTTA AIKOJEN koulutuksen keskeisenä tehtävänä on ollut yhteiskunnan vallitsevan kulttuurin, arvojen ja päämäärien siirtäminen seuraaville sukupolville. Samaan aikaan koulutukseen on kohdistettu odotuksia yhteiskunnan uudistamisesta. Miten nämä kaksi keskenään jännitteistä roolia näyttäytyvät ilmasto- ja kestävyyskriisin aikakaudella? 

Nykyinen yhteiskuntamme toimii kestämättömästi. Ilmastonmuutos on viemässä meitä lähes kolme astetta lämpimämpään maailmaan. Luonnonvarojen ylikulutus jatkuu ja vain alle yhdeksän prosenttia maailman materiaaleista on kiertotalouden piirissä. Eläinpopulaatioiden yksilömäärät ovat romahtaneet 70 prosenttia vuoden 1970 tasosta. 

Ympäristötuho on pitkälti seurausta kasvun ja kulutuksen kulttuuristamme, jota on perusteltu hyvinvoinnin parantamisella. Kuitenkin yltäkylläisyydessä elävissä länsimaissa kärsitään yhä enemmän elintasosairauksista, mielenterveysongelmista ja elämisen merkityksen katoamisesta.

MIKSI TUHOAMME olemassaolomme perustaa ja samalla omaa hyvinvointiamme? Uhkaavien kriisien edessä tulevaisuudesta on tehty vaihtoehdotonta. Luotamme sokeasti siihen, että talouskasvu ja teknologia ratkaisevat ympäristöongelmat ja mahdollistavat hyvän elämän tulevaisuudessakin. Uskottelemme itsellemme, ettei minkään lopulta tarvitse muuttua elämäntavassamme ja suhteessamme planeettaan.

Tätä ajattelua ohjaa kuitenkin harhainen käsitys todellisuudesta. Olemme erottamaton osa luontoa ja täysin riippuvaisia siitä. Rajallisella ja yhteen kytkeytyneellä maapallolla olemme myös täysin riippuvaisia toisistamme. Kriisit, kuten korona tai ilmastonmuutos koskettavat meitä kaikkia. Siksi yksilö-, materia- ja kilpailukeskeinen kulttuurimme ei mahdollista ihmiskunnan kestävää tulevaisuutta. Voimme selvitä vain yhdessä luonnon ja yhdessä toistemme kanssa.

Aikamme merkittävän koulutuksen ja kasvatuksen kysymys on, toisinnammeko vallitsevaa kestämätöntä kulttuuria vai olemmeko muutoksen tekijöitä. Yhteiskuntaa uudistava toimijuus edellyttää kouluilta sekä nykyisiltä ja tulevilta opettajilta näiden vaihtoehtojen välillä vallitsevan jännitteen tiedostamista ja aktiivisen toimijuuden ottamista.

OPETUSSUUNNITELMIEN perusteisiin on jo kylvetty muutoksen siemen. Perusteiden arvopohjassa koulun toimintaa ohjaa ekososiaalinen sivistys, joka tunnustaa ihmisen ja koko sivilisaatiomme täydellisen riippuvaisuuden luonnosta. Sen lähtökohtana ja elinehtonamme on ihmiskunnan toiminta ekosysteemien kestävyyden asettamissa rajoissa.

Edistyksen päämääränä on ihmisarvoisen ja merkityksellisen elämän mahdollistaminen kaikille maailman ihmisille. Talous asemoituu välineeksi yhteisen hyvän rakentamiseen sen sijaan, että tavoitellaan itsearvoista talouden kasvua.

Ekososiaalisen sivistyksen vastuullisuutta, kohtuullisuutta ja ihmistenvälisyyttä palvelevien arvojen pohjalta koulusta voi tulla vallitsevaa kulttuuriamme muuttava voima. Se uudistaa koulun toimintakulttuuria, kaikkea opetusta ja kumppanuuksia. Yhteiskuntaa uudistava koulu kykenee kyseenalaistamaan olemassa olevat yhteiskunnalliset tarpeet ja rakentaa elämälle kestävää merkityksellisyyttä. Se antaa opettajille ja oppilaille mahdollisuuden kuvitella vaihtoehtoisia, toivottavia tulevaisuuksia ja voimaannuttaa tekemään tulevaisuutta todeksi jokapäiväisillä teoilla.

Ekososiaalisen sivistyksen koulussa ihmisen arvo ei perustu numeroihin, osaamiseen tai suorituksiin, vaan hänet kohdataan omana ainutlaatuisena itsenään. Professori Veli-Matti Värrin sanoin: Vain oman olemassaolonsa arvokkaana kokeva voi arvostaa myös muita ja kokea vastuuta maailman tilasta.

Erkka Laininen vastaa Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiön kestävän tulevaisuuden toiminnasta. OKKA-säätiö ylläpitää valtakunnallista oppilaitosten kestävän kehityksen serti­fiointia ja on laajasti mukana kestävyyskasvatuksen koulutus-, tutkimus- ja hanketoiminnassa. Säätiö osallistuu aktiivisesti keskus­teluun tulevaisuuden oppimisesta ja koulutuksesta.

Opeopiskelijan printtilehti on nyt sataprosenttisesti hiilineutraali. Lue lisää!