Inspiroivia tarinoita opettajuudesta: Koska oli joku, joka uskoi sen tapahtuvan
Opetusalan tärkeydestä puhutaan jatkuvasti, mutta se ei näy palkassa tai työoloissa, joten miksi kukaan enää haluaisi opiskella opettajaksi? Haastattelimme opetusalan ammattilaisia valaistaksemme sitä, miksi tälle alalle lähdetään – ja miksi siihen rakastutaan yhä uudelleen ja uudelleen.
OONA KOSKINEN
Opeopiskelija 1/24
Opettajien tarinoita koostanut Sofia Salo opiskelee itse neljättä opettajatutkintoaan. Musiikkikasvatuksen maisteriohjelman lisäksi hän opiskelee unelma-ammattiinsa laulunopettajaksi. Kuva Johannes Myllymäki
Meillä on ongelma opetusalan vetovoimaisuuden kanssa. PISA-tulokset huolestuttavat, kouluissa koetaan yhä enemmän väkivaltaa, opettajat uupuvat, työhön valuu kaikenlaista ylimääräistä ja muita huonoja uutisia kuuluu opetusalalta vähän väliä. Opetusalan tärkeydestä puhutaan jatkuvasti, mutta se ei näy palkassa tai työoloissa, joten miksi kukaan enää haluaisi opiskella opettajaksi?
Pian oppilaitoksiin ja päiväkoteihin ei riitä työntekijöitä, jos opetusalan koulutusta käytetään astinlautana johonkin toiseen koulutukseen, aineenopettajien pedagogisiin opintoihin ei haeta opiskeluaikana ja samalla tutkinnolla voi tehdä jotain muutakin työtä.
Onko opetusala todella niin hirveä? Uutiset korostavat tarkoituksella opetusalan shokeeraavia ja huonoja puolia. Opettajaopiskelijoina tapaamme päivittäin ihmisiä, jotka ovat valinneet alan syystä. Haastattelimme eri opetusalan ammattilaisia valaistaksemme sitä, miksi tälle alalle lähdetään – ja miksi siihen rakastutaan yhä uudelleen ja uudelleen. Opettajien kertomukset julkaistaan kokonaisuudessaan SOOLin blogissa kuluvan talven aikana.
– Mediassa paljon puhututtaneet opettajan työn haasteet ovat osa opettajan arkea, mutta työssä on myös paljon hyviä puolia, kertoo SOOLin hallituksen jäsen, varhaiskasvatuksen ja varhaisen musiikkikasvatuksen opettaja Sofia Salo, joka on työstänyt näitä haastatteluja. Hän opiskelee itse neljättä opettajatutkintoaan; musiikkikasvatuksen maisteriohjelman lisäksi hän opiskelee unelma-ammattiinsa, laulunopettajaksi.
– Jokainen opettaja tekee työtään koko sydämellään ja opettaja on merkittävä osa oppilaan ja opiskelijan elämän polkua, Salo kiteyttää.
Tämä juttu on omistettu positiivisille kertomuksille opetusalasta.
Opetusalalle tullaan syystä
Opetusalalle päädytään useimmiten omien hyvien opettajakokemusten ja kiinnostuksen tai ihan vain sattuman kautta. Opettajan perustehtävä, eli tulevan sukupolven opetus ja koulutuksen tärkeys nähdään tienviitoittajina kohti opetusalaa.
– Koin opettajan ammatin kiinnostavaksi, koska siinä tulee mukana etuoikeus opettaa tulevia sukupolvia, tiivistää Tampereen kasvatus- ja opetuslautakunnan apulaispormestari Matti Helimo. Hän on työskennellyt yli kymmenen vuotta luokanopettajana ja kertoo, että omalta uralta on jäänyt käteen valtavasti hyviä kokemuksia omien oppilaiden kanssa, joita hän muistelee lämmöllä.
Kielten opettaja ja @hanna_ope-Tiktok-tilin perustaja Hanna Hallila taas kertoo lähteneensä opiskelemaan opeksi vahingossa.
– Ekassa observointiharkassa ekan opintovuoden aikana jokin kolahti ja alkoi tuntua koko ajan vahvemmin, että tämä on mun juttu, Hallila kertoo. – Nautin opettajan työstä suuresti, ja lasten ja nuorten kanssa työskentely on musta huippua!
Myös varhaiskasvatuksen opettajana, sekä varhaiskasvatuksen esihenkilötehtävissä työskentelevä Suvi Arstio kertoo, kuinka opettajan työn merkityksellisyys on ollut keskeistä hänen uravalinnoissaan.
– Uskoin, että lasten kanssa työskentely toisi uralleni muunkinlaista palkitsevuutta kuin pelkän kuukausipalkan, Arstio kertoo. – Halusin sellaisen ammatin, jossa voin aidosti vaikuttaa tulevaisuuden yhteiskuntaan. Tämä onkin osoittautunut todeksi työurani aikana!
”Tukemalla kollegaa uralla
tekee palveluksen
koko opetusalalle.”
Monille opettajille ja opettajaksi opiskeleville on ollut merkittävää, jos omalle koulutuspolulle on sattunut innostavia ammattilaisia, joilla on ollut taitoa ja ymmärrystä. Omat positiiviset koulukokemukset, onnistumiset oppimisessa, sekä roolimallit opetusalalla ovat keskeisessä roolissa siinä, miksi opetusalalle lähdetään.
Hallila kertoo useamman hyvän opettajakokemuksen, joista hän on myös ammentanut omaan työhönsä. Hänellä on ollut osaavan luokanopettajan lisäksi innostavia aineenopettajia yläasteella ja kärsivällinen ja lukiossa kannustava opinto-ohjaaja, joka jaksoi taistella hänen kanssaan opiskelijavaihdon sekoittaman lukujärjestyksen kanssa.
– Yliopistossa taas harkkaohjaajani Tiina huomasi kuormituksen, mitä itse itselleni aiheutin, ja pysäytti tilanteen, kysyi ”saanko halata” sekä antoi kotiläksyksi pitää seuraavalla kerralla vain arvosanan tyydyttävä -oppitunti laskien rimaa niin alas, kuin itse pystyn, Hallila muistelee. – Tuon kohtaamisen muistan varmasti aina.
Omien opettajien asenteet jäävät elämään omaan opetusfilosofiaan.
– Tärkeää ylipäätään on vuorovaikutus ja tilannetaju, kertoo Tampereen normaalikoulun harjoittelunohjaaja ja oppikirjailija Antti Hiitti. Hiitti huomasi olevansa kiinnostunut opettamisesta, kun oman asevelvollisuuden suoritettuaan koulutti varusmiehiä.
– Yhteistä kaikille [hyville opekokemuksille] on se, että omasta aineesta pitää olla innostunut mutta sitä ei pidä ottaa liian vakavasti.
Nimimerkillä Dale esiintyvä ilmavoimien lennonopettaja kertoo lennonopettajana työskentelyn olevan osa jokaisen lentäjän urapolkua.
– Opettajakokemuksena mieleen on jäänyt lennonopettaja Yhdysvalloista. Hän oli todella hyvä lentämään, osasi selittää kaiken kekseliäästi ja selkeästi sekä sai monimutkaisesta lentämisen maailmasta helposti omaksuttavan ja yksinkertaisen, Dale kertoo. – Hänen kanssaan lentäminen tuntui siltä, kuin olisi ollut oman elämänsä Top Gunissa.
Onnistumiset ja kohtaamiset voimavaratekijöinä
Ihmisten kanssa kanssa työskentely sekä tiedon jakaminen ovat siis paitsi lähtökohtia sille, että opetusalalle päädytään, mutta niistä saadaan myös voimaa päivittäiseen työhön. Opetusala tarjoaa paljon merkittäviä kohtaamisia työyhteisössä niin opetettavien, kuin myös kollegoiden kanssa, sekä paljon onnistumisen iloa.
Viime vuonna valmistuneelle erityisluokanopettaja Ronja Ollikaiselle pienet hetket oppilaiden kanssa ovat jääneet mieleen parhaina kokemuksina uran varrelta.
– Oppilaiden kanssa parhaita hetkiä ovat, kun pääsen kokemaan ylpeyttä ja innostusta oppilaan onnistuessa, Ollikainen kiteyttää. – Jaettu ilo on aina kaksinkertainen ilo.
Samanlaista tarinaa kertoo myös lennonopettaja Dale:
– Omaksi onnistuneeksi opetuskokemukseksi sanoisin tilanteen, jossa tarkoituksena on ollut opettaa haastava temppu oppilaalle. Oppilas ei ole heti ymmärtänyt temppua, mutta olen saanut oppilaan ymmärtämään tempun ja onnistumaan siinä. Oppilaan oma riemu omasta onnistumisesta on parasta.
Myös yhtenäiskoulun ja lukion rehtorina työskentelevä Valtteri Iso-Rautio kertoo, kuinka onnistuminen opetuksessa on innostanut häntä opetusalalle. Hän työskenteli opettajana vain vuoden ja päätyi sitten yhtenäiskoulun ja lukion rehtoriksi. Hänen ensimmäiset opetuskokemuksensa sijoittuvat lukion lukulomalle, jonka aikana hän opetti matemaattisia aineita yläkoulussa, jossa oli itse ollut oppilaana.
– Opetukseni tulokset olivat kuitenkin, ainakin kuulemani mukaan, hyvät, ja onnistumisen kautta sain hieman rohkaistua itseäni suuntaamaan opetusalalle, Iso-Rautio muistelee. Tästä innostuneena hän haki hetken englantia yliopistossa opiskeltuaan aineenopettajan pedagogisiin opintoihin.
”Koulutus lopulta ratkaisee
hyvinvointivaltion tulevaisuuden.”
Kollegoilla on merkittävä rooli opettajien hyvinvointiin, sekä kehittymiseen ammatissa. Siksi on tärkeää, kuinka jo alalla olevat suhtautuvat harjoittelijoihin, sijaisiin ja kollegoihin, koska antamalla positiivisen kuvan työstä, sekä tukemalla kollegaa uralla tekee palveluksen koko opetusalalle.
– Opettajaksi kasvaessa olen saanut olla monen upean kasvattajana työskentelevän opissa. Kiitos heille jo tähänastisesta, Ollikainen kiittelee. – Yhdessä meissä on voimaa.
Ei ole yhdentekevää, miten kukin kollega ja esihenkilö kohtaa uudet työntekijät.
– Koin urani alun turvalliseksi, vaikka olinkin joissain tilanteissa epävarma omasta osaamisestani, kertoo puolestaan Suvi Arstio. – Pystyin aina luottamaan siihen, että kollegani auttaa ja opastaa minua uusissa tilanteissa. Sain rakentaa omaa opettajuuttani lämpimässä, kehittymismyönteisessä ilmapiirissä myös esihenkilöni tukemana.
Yksilö, yhteiskunta ja opettaja
Mitä olisi yhteiskunta ilman koulutusta? Opetusalan yhteiskunnallinen merkitys nähdään niin koulutuksen ja sivistyksen arvostamisessa, ihmisten minäpystyvyyden ja elämänpolun tukemisessa kuin myös valtiontalouden peruspilarina.
Koulutuksen merkitys yhteiskunnassa näkyy kylmästi talouden luvuissa. Työelämässä pärjää aina vain huonommin ja huonommin peruskoulupohjalla, joten osaamisella ja sivistyksellä on aivan uudenlainen merkitys yhteiskuntaa kannattelevana voimana. Jos ihmiset jäävät kouluttamattomuuden vuoksi vaille työtä, kuka maksaisi hyvinvointiyhteiskunnan viulut?
– Koulutus lopulta ratkaisee hyvinvointivaltion tulevaisuuden. Vain korkealla osaamisella voimme kilpailla globaaleilla markkinoilla. Innovaatiot luovat työtä yrityksiin. Palkka- ja yhteisöveroilla rahoitetaan hyvinvointiyhteiskuntaa, Matti Helimo luettelee.
Myös Valtteri Iso-Rautio maalailee samanlaista tulevaisuuskuvaa:
– Aivan joka ammatista tulee haastavampi tai työnkuvasta laajempi, hän pohtii. – Ilman tulevaisuuden tarpeisiin räätälöityä opetusta ja etenkin tulevaisuuden huomioivaa suhtautumista vanhoihin tapoihin, pelkään huoltosuhteen suuntaavan valtiontaloudelle mahdottomaksi.
Koulutuksen yhteiskunnallinen merkittävyys nähdään kuitenkin myös vahvasti sitä kautta, miten opettaja voi vaikuttaa yksilöihin. Ylipäänsä koulutus ja sivistys ovat yksilölle tapoja kehittää itseään ja saada mahdollisuuksia elämässä, mutta opettajilla on valtava merkitys oppimiseen, identiteettiin ja minäkäsitykseen. Opettaja voi myös olla se ainoa turvallinen aikuinen, joka uskoo lapsen tai nuoren kykyihin.
– Opettaja on vaikuttaja, uransa aikana opettaja suoravaikuttaa satoihin ihmisiin, jopa tuhansiin, Ronja Ollikainen sanoo. – Parhaimmillaan opettajat vaikuttavat yhteiskunnassa vallitseviin yhdenvertaisuusarvoihin, moraalin ja etiikan kehitykseen sekä keskinäiseen kunnioitukseen.
Arstio pohtii yhteiskunnallista merkitystä varhaiskasvatuksen näkökulmasta:
– Myönteinen käsitys itsestä oppijana edistää elinikäistä oppimista, hän kertoo. – Oppimaan oppimisen taidot, kuten tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä kyky kriittiseen ajatteluun rakennetaan varhaiskasvatuksessa.
Meritta Pyykkönen on opetusalan monitaituri, ja @merittalaulut-instagramtilin perustaja. Hän on luokanopettaja, koulunkäynninavustaja, laulunopettaja sekä musiikin aineenopettaja, ja hän jos kuka tietää, miten merkittävässä roolissa opettaja voi olla yksilön elämälle.
– Koin oppimisvaikeuksista kärsivänä teini-ikäisenä valtavasti huonommuuden kokemuksia koulussa. Koulupäivän jälkeen minut kohtasi musiikkiharrastusten musiikkikasvattajat ja he kertoivat minun osaavan paljon, Pyykkönen kiittelee.
– Harjoitteluani arvostettiin ja sain toteuttaa itseäni minulle luonnollisella tavalla. Harrastukset ja siellä kohtaamani opettajat auttoivat minua myös ponnistelemaan koulussa. Minussa oli oltava jotain hyvää, älykästä ja kelpoa.
Median luoman negatiivisen kuvan sijaan haluamme kaikkien muistavan, että ala on valittu syystä. Ilman opetusalaa meillä ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa, sivistystä eikä töitä. Opettajat kokevat valtavasti onnistumisia, pääsevät jakamaan oppimisen ilon sekä kohtaamaan ihmiset työssään sellaisina, kuin he ovat.
Pyykkönen tiivistää uskon opetusalaan yhteen hetkeen:
– Se hetki, kun epävarmuus omasta tekemisestä vaihtuu uskoksi omaan osaamiseen. Se hetki, kun pelko yrittämisestä muuttuu uusien tavoitteiden keksimiseksi. Se hetki, kun pieni askel olikin maailman suurin ja se kaikki tapahtui, koska oli joku, joka uskoi sen tapahtuvan. Opettaja.
Lue lisää:
Inspiroiva opettajuus -blogisarja
