MINNA KOMPPA, REETTA HAKULINEN, MINNI MUNNE
Opeopiskelija 3/21

Kuva: Unsplash

Opettajan osaamisen vaatimukset ja toimintaympäristö muuttuvat. Kasvavat opettajan osaamisvaatimukset eivät enää mahdollista työskentelyä yksin, vaan tulevaisuuden opettajuus on erilaisissa ympäristöissä ja verkostoissa tapahtuvaa tutkimista, kehittämistä ja ohjaamista. Tämä vaatii opettajalta ennen kaikkea joustavuutta.

Opettajan tulee olla ominaisuuksiltaan rajansa ja mahdollisuutensa tunteva, empatiakykyinen ja aito oma itsensä. Opettajalta vaaditaan vastuunottoa ja kykyä tehdä valintoja ja päätöksiä. Lisäksi on pystyttävä ja uskallettava elää muuttuvassa yhteiskunnassa, on ajateltava ja toimittava uutta luoden.

Perinteisen opettajan rooli on jo muuttunut, opettaja ei voi toimia vain tiedon siirtäjänä. Opettajan tehtävä on ohjata opiskelijaa itsenäiseen tiedonhankintaan ja elämänhallintaan. Kuulostaa hengästyttävältä, eikö totta?

”Jääkö tämä vain sanahelinäksi,
kun esimerkiksi verkostoitumista
ei lasketa opettajan työaikaan?"

Pedagogisiin taitoihin eli kasvatus- ja ohjaustaitoihin liittyy myös opettajan henkilökohtainen kyky kohdata opiskelijat. Opettajalla tulee olla erinomaiset kognitiiviset taidot, laaja tietoisuus ja ymmärrys paitsi itsestään, myös muista ihmisistä, ja näissä asioissa kehittyvä näkemys.

Opettajan tulee muodostaa opiskelijoihin turvallinen ohjaussuhde, mikä vaatii panostusta yksilön tuntemiseen, kuten kaikissa ihmissuhteissa. Inhimillisyyden näkökulma tulisi säilyttää myös tulevaisuudessa.

Haasteiden kasvava viidakko

Opettajan työn sosiaalisessa toimintaympäristössä korostuvat tulevaisuudessa tasa-arvo ja erityisen tuen tarpeen kasvu. Tasa-arvon toteutumiseksi koulutuksen tulisi olla joustavaa ja keskittyä oppimaan oppimiseen sekä ilmiöoppimiseen ja tiedon yhdistelyyn.

Enää ei riitä oman ammattialan asiantuntijuus, vaan opettaja nähdään kuntouttajana ja voimaannuttajana, jonka tehtäviin kuuluu auttaa opiskelijaa ohjaamaan omaa elämäänsä ja ohjata ottamaan vastuuta opiskelijoiden monenkirjavat taustat huomioiden.

Opettajan on osattava korostaa osallisuuden merkitystä eli sitä, miten opiskelijan oma toiminta vaikuttaa sekä häneen itseensä että yhteisöön ympärillä.

Opettajien tulee olla esimerkillisiä ja toimia siltana yksilön ja yhteiskunnan välillä. Opetuksessa tulee huomioida työelämälähtöisyys, yrittäjyyskasvatus ja verkostomainen toiminta. Opettajien tulee tehdä työelämäyhteistyön avulla oppimisesta kiinnostavampaa.

Jääkö tämä vain sanahelinäksi, kun esimerkiksi verkostoitumista ei lasketa opettajan työaikaan? Tässä tarvitaan opettajalta henkilökohtaisia kykyjä ja osaamista eli mm. herkkyyttä tunnistaa erilaisia oppijoita ja heille sopivia työelämäympäristöjä.

Koulujen tulee olla paikallisesti merkittäviä toimijoita ja tämä riippuu pitkälti opettajien toiminnasta. Koulutus on merkittävää niin yhteiskunnalle kuin yksilölle. Koulutuksen eriarvoistuminen sosioekonomisen ryhmän mukaan, alueellisesti ja väestörakenteellisesti aiheuttaa huolta. Esimerkiksi vaativan tuen tarpeen omaavat opiskelijat tuntuvat ajautuvan samoille käytännön aloille.

”Ammatillisen koulutuksen pitäisi
näyttäytyä mahdollistajana
elinikäiselle oppimiselle.”

Sen sijaan, että ratkaisuksi erilaisiin ongelmiin tarjottaisiin vain koulutusta, tulisi ottaa huomioon myös muut keinot, joilla opiskelijat voisivat rakentaa mielekästä elämää omista lähtökohdistaan. Näitä asioita ovat sosiaalinen ympäristö, yhteisöllisyyden merkitys ja ihmissuhteet.

Ovatko nämä koulun vastuita? Elävätkö opiskelijat koulua varten vai käydäänkö koulua elämää varten?

Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on mahdollistaa koulutus jokaiselle perusopetuksen päättäneelle nuorelle sekä auttaa kansantalouden kannattavuudessa. Tulevaisuudessa yhä useampi aikuinen tulee tarvitsemaan ammatillisen osaamisensa kehittämistä elämänkaarensa eri vaiheissa. Tämä koskee myös erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita.

Ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden pitäisikin näyttäytyä juuri mahdollistajana elinikäiselle oppimiselle. Vaativaa erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden osaaminen tulee mahdollistaa yksilöllisten koulutuspolkujen kautta, joissa tutkintojen osaamisvaatimuksista voidaan rakentaa opiskelijoiden  edellytyksiä ja vahvuuksia tukevia oppimiskokonaisuuksia.

Heidän työllistymisensä on usein haasteellista. Samalla tarvitaan myös toimintamalleja, joilla työnantajia voidaan auttaa sopivien työtehtävien rakentamisessa.

Luokkahuoneessa vai toisessa todellisuudessa?

Oppimisympäristöt muuttuvana käsitteenä ovat mahdollistaneet elinikäisen oppimisen, mikä ei aina ole sidoksissa tiettyyn aikaan ja paikkaan. Oppimisympäristö ei ole enää vain perinteinen luokkahuone.

Oppimista voidaan toteuttaa esimerkiksi useilla eri verkossa toimivilla kanavilla ja alustoilla, joilla tuetaan oppijoiden oman ajankäyttöä ja osallisuutta. Työelämä on yksi elinikäisen  oppimisen oppimisympäristö ja sitä pidetään lähes tärkeimpänä ammatillisessa koulutuksessa.

Tulevaisuuden näkymä on, että työssä oppiminen tulee vain kasvamaan. Miten opettajat voisivat auttaa työelämän toimijoita, kun vastuuta siirretään yhä enemmän opiskelijoiden työpaikkaohjaajille?

”Robotisaatio tulisi näkyä keinona
oppimis- ja opetusmenetelmien joukossa.”

Tulevaisuudessa tullaan kiinnittämään yhä enemmän huomiota tekoälyyn koulutuksessa. Tulevina vuosina näemme varmasti enemmän robotisaatiota eli tekoälyä, virtuaalisia oppimisympäristöjä sekä opetusrobotteja. Mutta kysymys kuuluukin, että tulisiko robotin tai keinoälyn korvata itse opettaja?

Tavallisen opetustyön moniulotteisuus tuskin tulee häviämään, mutta ehdottomasti robotisaatio tulisi näkyä keinona oppimis- ja opetusmenetelmien joukossa. Automatisaation lisääntyminen voi johtaa opettajan oman työn suunnittelun ja hallinnan kaventumiseen, mikä ei pitäisi olla robotisaation tarkoituksena. Näitä mahdollisuuksia joudumme pohtimaan tässä muuttuvassa opettajan toimintaympäristössä.

Vihreiden valintojen viidakossa

Kiertotalous on resurssien järkevää käyttöä eli tuotteiden elinkaaren pidentämistä sekä tavaroiden ja tuotteiden monikäyttöisyyden tai yhteiskäytön lisäämistä. Tällaisen vihreän toimintatavan merkitys on koko maailman tulevaisuudelle ratkaiseva. Opettajalla on oltava kiertotalous hallussa, jotta voi siirtää sen periaatteita ja toimintatapoja opiskelijalle.

Ammatillinen opettaja voi omalla toiminnallaan edistää kestävän kehityksen arvoja omassa työssään. Keskeistä on oman työn organisointi niin, että olemassa olevat materiaalit hyödynnetään mahdollisimman pitkälle. Opettaja voi muun muassa lainata tekemäänsä oppimateriaalia kollegoille ja digitaalisten oppimisalustojen lisääntyvä käyttö säästää turhaa paperille tulostamista.

Elä, opi ja arvosta

Kuten maailmassa yleensäkin, myös koulutuksessa arvojen muuttuminen on hyvin hidasta. Ne eivät ole muotivaatteita, jotka tulevat ja menevät.

Ammatilliseen koulutukseen liitettyjä arvoja ovat asiakassuuntautuneisuus eli opiskelijanäkökulma, jossa korostuvat yksilöllisyys, joustavuus ja elämänläheisyys. Yhteiskunnallisesti ammatillisessa koulutuksessa arvostetaan avoimuutta, luottamuksellisuutta, tasa-arvoa ja tavoitteellisuutta yhteiskunnan hyväksi.

Tulevaisuudessa ovat murroksessa arvojen tärkeysjärjestys ja opetuksen tehtävät. Toivomme, että ihmisarvoa pidetään  tärkeimpänä jatkossakin. Opettajaan ja oppijaan vaikuttavat myös erilaiset uskomukset, jotka liittyvät esimerkiksi robotisaatioon.

Arvojen kentässä soutaminen tarvitsee sopivasti myötätuulta. Opetustyö on yhteiskunnan keskeisiä tehtäviä. Tulevaisuus haastaa opettajia kehittämään osaamistaan jatkuvasti, koska työelämän, lainsäädännön sekä yhteiskunnallisten muutosten vaikutukset lisäävät osaamisvaatimuksia.

Opettamisen arvot kohtaavat muutoksia, opettaja elää niiden kanssa ja vaikuttaa niihin. Siksi tulevaisuuden opettajuudessa on valmistauduttava huolehtimaan siitä, että oma ammattitaito sekä opettamisessa että ammattioppimisessa säilyy. Miten opettaja jaksaa arvojen ristituulessa?

Opettaja edistää kasvatuksen ja kasvun mahdollisuuksia. Ammatillisessa koulutuksessa opettajan kasvatuksellinen rooli on monimuotoinen. Usein kasvatuksen tarpeen myötä ammatillisten asioiden oppiminen jää toissijaiseksi, kun opetellaan vielä sosiaalisen käyttäytymisen perusasioita.

Jääkö kasvatusvastuuta liikaa opettajalle? Toisella asteella opettajan kasvattajana pitäisi pystyä jo keskittymään henkiseen ja ammatilliseen kasvuun sekä opiskelijan kasvuun yhteiskunnan jäsenenä.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat

Yhteiskunnan arvot ohjaavat koulutuksen rahoitusta. Näyttää siltä, että ammatillisessa koulutuksessa julkinen rahoitus tulee niukkenemaan. Näin ollen oppilaitosten on markkinoitava ja myytävä koulutuspalveluita voimakkaammin. Kaupallistuuko koulutus?

”Olisiko tulevaisuudessa
mahdollista yhdistää lukio
ja ammatillinen toinen aste?”

Suomessa juuri läpi menneen oppivelvollisuusuudistuksen ja toisen asteen täyden maksuttomuuden myötä koulutus tulee tarvitsemaan yhä enemmän resursseja opiskelijamäärien lisääntyessä ja organisaatioiden muuttuessa. Pidämme todennäköisenä, että resursseja ei merkittävästi lisätä.

Taloudellisten resurssien vähenemisen myötä, olisiko tulevaisuudessa mahdollista yhdistää lukio ja ammatillinen toinen aste niin, että ne ovat saman koulutuksen järjestäjän alla? Tämä voisi säästää kustannuksia ja helpottaisi opintokokonaisuuden henkilökohtaistamisen mahdollisuuksia.

Markkinatalousyhteiskunnan rytmi on nopeaa ja kiihtyy koko ajan. Opettajien oletetaan kasvattavan kansalaisia tuottavan talouden rattaisiin. Työn tehostamisen vaatimukset niukan rahoituksen aikana vaikuttavat vääjäämättä opettajan ammatti-identiteettiin, jolloin opettajat voivat kokea muun muassa riittämättömyyden tunnetta omassa työssään.

Kaupallistumisen trendi näkyy myös työelämälle suunnattujen ammatillisten koulutuspalveluiden tuottamisessa.

Tulevaisuudessa tarvitaan rahoitusta, jotta saadaan toimivia toimintamalleja työelämän ja koulutuksen yhteistyöhön. Niillä työnantajia voidaan auttaa sopivien tehtävien ja kokonaisuuksien tunnistamisessa ja rakentamisessa niin omiin kuin koulutuksen tarpeisiin.

Yhteisten hankkeiden tarkoituksena on tukea työelämälähtöistä ammatillista koulutusta sekä opettajien ammattitaitoa. Pystytäänkö tulevaisuudessakin turvaamaan laadukas koulutus?

Paluu tulevaisuuteen

Tulevaisuuden opettajuus mietityttää meitä valmistuvia ammatillisia opettajia. Onnistummeko tekemään tulevaisuudesta kestävän ja olemaan osa muutosta, jota saamme olla opettajina toteuttamassa?

---

Tämän artikkelin kirjoittamisessa on käytetty tulevaisuuspyörä-menetelmää. Aineistoina käytettiin TAMK:ssa vuonna 2015 tehtyä opinnäytetyötä Ammatillisen opettajan työn tulevaisuus vuonna 2025, JAMK:n Tulevaisuuden opettajuus -julkaisua vuodelta 2020 sekä Opettajien ammattijärjestö OAJ:n ja opetus- ja kulttuuriministeriön nettisivuja.