EKKU KUDJOI
Soolibooli 5/15

Opettajaopiskelijat olivat Raumalla suurten kysymysten äärelle, kun SOOLin teemaseminaarin aiheena oli ympäristökasvatus. Koivun katveessa! -seminaari tarjosi aiheeseen paljon sellaista tietoa mitä opettajankoulutuksesta uupuu, mutta ennen kaikkea se voimautti tulevia opettajia toimimaan kestävämmän elämäntavan puolesta. Seminaarissa sukellettiin myös syvälle Suomen metsiin ja pohdittiin miten luontoa voisi hyödyntää enemmän oppimisympäristönä.

I liene kenellekään epäselvää, ettei elämäntapamme ole tällä hetkellä tarpeeksi kestävällä pohjalla. Nykyinen hyvinvointimallimme perustuu jatkuvalle taloudelliselle kasvulle, joka tarkoittaa, että myös kulutuksen täytyy kasvaa koko ajan. Tämä vääristää luontosuhteemme kestämättömäksi kulutukseksi, joka ei voi jatkua.

Kestävämmän elämäntavan välttämättömyys on huomioitu myös uuden opetussuunnitelman yleisessä arvopohjassa. Opetussuunnitelmassa muotoiltu kestävä elämäntapa perustuu pitkälti Arto O. Salosen lanseeraamaan ekososiaalisen sivistyksen käsitteeseen.

Ekososiaalinen sivistys nojautuu siihen, mikä on hyvän elämän kannalta välttämätöntä. Hierarkiassa ensimmäisenä on ekologisten kysymysten ensisijaisuus, eli elämän edellytysten (hengityskelpoinen ilma, juomakelpoinen vesi...) turvaaminen seuraaville sukupolville. Seuraavaksi tärkeintä on ihmisoikeuksien luovuttamattomuus, joka tarkoittaa arvokkaan elämän mahdollisuuksien puolustamista pelkästään ihmisyyden perusteella määrittyvänä periaatteena.

Vasta kolmantena tulee vakaan talouden vaaliminen, jolla tarkoitetaan maapallon resurssien jakamista mahdollisimman tehokkaasti, ja kaikkien ihmisten perustarpeiden tyydyttämistä.

Nykyisen markkinaehtoisen sivistyskäsityksen hierarkia on päinvastainen; lyhyen aikavälin voitoille ollaan valmiina uhraamaan elämän edellytysten säilyminen ja ihmisoikeudet. Muutos on kuitenkin mahdollinen, ja ympäristökasvatus on yksi tärkeimpiä työkaluja kestävämmän elämäntavan saavuttamiseen.

Tulevina opettajina meille on siis tarjolla suuri rooli tämän muutoksen toteuttamisessa. Rauman teemaseminaarissa tähän tarjottiin konkreettisia välineitä.

"Luontosuhdetta
ei voi projisoida
kenenkään päähän."

Luontosuhde kuntoon ja ympäristökasvatuslasit päähän

Kestävämmän elämäntavan kivijalkana on ihmisen suhde luontoon. Luontosuhdetta ei voi projisoida kenenkään päähän, vaan jokainen luo sen itse pohdintojensa ja kokemustensa kautta. Myös kasvattajat ovat heränneet siihen, että pelkkä tiedollinen aines ei riitä, vaan lapsille ja nuorille pitää tarjota autenttisia kokemuksia luonnossa liikkumisesta. Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa rohkaistaankin kaikkia lähtemään rohkeasti luontoon, iästä ja kouluasteesta riippumatta.

Teemaseminaarissa käsiteltiin luonnossa oppimista monesta eri näkökulmasta.

SOOLin vuoden 2015 harjoittelunohjaajaksi valitsema Juha Ståhlberg Rauman normaalikoulusta edusti seminaarin paneelikeskustelussa paikallista väriä, ja jakoi hyviä käytännön vinkkejä opetuksen järjestämiseen luonnossa. Hänen mukaansa luontoon lähtiessä on tärkeää varata riittävästi aikaa. Lisäksi jokamiehenoikeuksiiin on hyvä tutustua, viimeistään toiminnallisesti paikan päällä luonnon helmassa.

Turvallisuustekijänä Ståhlberg opastaa rajaamaan alueen selkeästi ja sopimaan aikatauluista. Raumalla luontoa on hyödynnetty esimerkiksi matematiikan opetuksessa, ja tulokset ovat olleet oppimisen kannalta erinomaisia.

Opettajia huolettaa usein, ettei heillä ole riittävästi tietoa toteuttaakseen ympäristökasvatusta mielekkäästi. WWF:n Hanna Seimola nosti seminaarin paneelikeskustelussa esiin, että tiedollista kompetenssia tärkeämpää on kuitenkin laittaa "ympäristökasvatuslasit päähän". Tällä hän tarkoittaa herkkyyttä tunnistaa arkipäiväisistä asioista linkkejä kestävään elämäntapaan.

Yhdessä lasten ja nuorten kanssa voidaan lähteä selvittämään esimerkiksi ruoan matkaa lautaselle ja sen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä, tai musiikintunnilla voidaan soittimia rakennella itse kierrätysmateriaaleista. Vaihtoehtoja on lukemattomia, kunhan niihin vain osaa tarttua.

Opettajan ei myöskään tarvitse osata ulkoa kaikkia metsän eliölajeja, vaan niitä voidaan tutkia yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Ympäristökasvatuksessa ja luonnossa oppimisessa tärkeintä on se, että osataan pysähtyä hetkeksi ihmettelemään meitä ympäröivää luontoa. Kaikki seminaarin paneelikeskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että luontoa näkee paljon enemmän, kun ei koko ajan juokse.

Tarjous, josta et voi kieltäytyä

Luonnossa liikkumisella on suuri vaikutus psyykkiseen hyvinvointiimme, ja se edistää myös oppimista. Suomen ympäristö- ja luontokoulujen liiton toiminnanjohtaja Niina Mykrä korosti paneelikeskustelussa luonnossa liikkumisen positiivisia vaikutuksia esimerkiksi keskittymiskykyyn. Lisäksi jo alle puolen tunnin metsässä oleskelun on tutkittu laskevan verenpainetta ja nostavan mielialaa.

Eli samalla, kun olet luomassa lasten ja nuorten kanssa terveemmän luontosuhteen kautta kestävämpää maailmaa, oma hyvinvointisi paranee kohisten. Miten tästä tarjouksesta voisi kieltäytyä? 