SILJA PALMUJOKI
Soolibooli 2/15

Massaluentoja jättimäisissä saleissa, teoriakirjojen pänttäämistä kirjastossa, loputtomia tenttejä ja ikuisia arvosanapaineita. Kuulostaako tutulta? Suurimmalle osalle opettajaksi opiskelevista nämä ovat tuttuja juttuja, (vaikka toivottavasti aivan pelkästään näistä kenenkään opinnot eivät koostu). Jos opiskelet opettajaksi tai varhaiskasvattajaksi Snellman-korkeakoulussa, olet ehkä kuitenkin täysin säästynyt näiltä akateemisilta ikeiltä. Opinnot Snellman-korkeakoulussa saavat selvästi erilaatuisen luonteen, kun vuosikurssilla opiskelijoita saattaa olla vain reilut kymmenen, lähes kaikki teoria opitaan tekemisen kautta, tenttejä ei ole ja numeraalisesti arvostellaan vain viimeisen vuoden lopputyö.

Snellman-korkeakoulu on yksityinen oppilaitos, jossa voi opiskella varhaiskasvattajan ja luokanopettajan lisäksi kansanopistomaisella yleislinjalla, kuvataiteilijaksi tai puhe- ja draamapedagogiksi. Sana "oppiLAITOS" ei kylläkään ole kovin kelvollinen kuvaamaan Snellman korkeakoulua, josta on vaikea löytää mitään laitosmaista.

Jo luonnonläheinen, merellinen miljöökin Helsingin Jollaksessa vie tunnelman kauas kolkoista luentosaleista ja näyttöpäätteiden jomottavasta hehkusta. Helmikuisten kinosten alta pilkottavat opinahjon yhteiset kasvimaat ja kuvisluokan edessä opiskelijoiden kengät ovat läjässä kotoisassa pikkueteisessä. Snellman-korkeakoulun opiskelijakunnan SKY:n ylläpitämässä omatoimikahvilassa tarjotaan eri opintosuuntien vuorotellen leipomia herkkuja luomuteen ja -kahvin kera.

Koko elämän jatkuva oppiminen
merkitsee harjoittelevaa elämäntapaa.

Läsnäoloa ja aikaa kokeilla

Pihan kasvimaat, opiskelijoiden kahvila ja tunnelman yleinen kodinomaisuus eivät ole pelkkiä tunnelmantekijöitä, vaan henkivät Steiner-ideologian periaatteita. Snellman-korkeakoulun pedagoginen filosofia on samankaltainen kuin steinerkoulujen kasvatusfilosofia.

Snellman-korkeakoulun nettisivujen mukaan opettajaopintojen tärkeä päämäärä on taju aikuisen ihmisen kasvun ja kehittymisen mahdollisuuksista. Koko elämän jatkuva oppiminen merkitsee harjoittelevaa elämäntapaa. Itse kasvussa oleva aikuinen voi ymmärtää ja tavoittaa kasvavan lapsen, nettisivuilla kerrotaan.

Käytännössä nämä ajatukset näkyvät niin, että ihmisille annetaan aikaa kokeilla ja oppia oman tekemisen kautta. Opiskelijat ja oppilaat kohdataan yksilöinä, ja heitä kannustetaan oman tasonsa mukaisesti kokeilemaan erilaisia asioita ja myös epäonnistumaan. Heti ei tarvitse olla täydellinen, ei tarvitse edes osata hyvin. "Ei musta ole tähän" on vieras ajatus steiner-oppijoille.

Tietokeskeisyyden sijasta korostetaan taitoja ja tunteita, ja lapset saavat olla lapsenomaisia lapsia kehitystasonsa mukaisesti myös koulussa. Varhaiskasvatusta Snellman-korkeakoulussa opiskeleva Marianna listaa merkittäviksi koulutuksessa korostettaviksi opeiksi opiskelijoiden oman itsekasvatuksen- ja tuntemuksen, välttämättömyyden olla läsnä ja kunnioittaa oppijoita sekä pyrkimyksen toimivaan vuorovaikutukseen. Snellman-korkeakoulun opiskelijat Joonas, Janita, Marianna, Tomi ja Katja kertovat, että kimmokkeena hakeutua opiskelemaan tähän opinahjoon antoi sen ihmislähtöisyys, kokemuslähtöisyys ja erilainen näkökulma.

Runsaasti harjoittelukokemusta kentältä

Kokemus- ja ihmislähtöisyys korostuu opettajaksi opiskelevilla tietenkin myös opintoihin kuuluvien harjoitteluiden kautta. Niitä sisältyykin opintoihin runsaasti vuosittain ja ne suoritetaan aina kenttäkouluissa, joko steinerkouluissa eri puolilla Suomea tai sitten ulkomailla, vaikkapa steinerpedagogiaan pohjautuvassa koulussa Goalla tai Waldorf-koulussa New York Cityssä.

Sekä luokanopettajaopiskelijoilla että varhaiskasvatuksen opettajilla on myös pakollinen kuukauden kestävä erityispedagogiikan harjoittelu Marjatta-erityiskoulussa tai Sylvia-ryh­mäperhepäiväkodissa. Näin myös erityisyyden ja moninaisuuden teemoihin tutustutaan käytännön kautta.

Ulkopuolisilla saattaa olla steinerkouluihin liittyviä ennakko-oletuksia, jotka ehkä perustuvat kuulopuheina kiertäviin legendoihin. Uskallan kuitenkin väittää, että jos joku Steiner-käytäntö tuntuu oudolta, selittää ja rationalisoi Steiner-filosofiaan perehtyminen sitä suuresti. Uskallan myös väittää, että yliopistojen opettajankoulutuslaitoksille olisi terveellistä suunnata joskus katse Jollakseen ja muistuttaa itseään siitä, että opettajaopinnot tähtäävät käytännön ihmissuhdetyöhön. Ihmisten kanssa olemiseen opiskelijoiden liukuhihnakohtelu ja teksti teoriakirjojen sivuilla tuskin antaa parhaita eväitä.