Kampuksilla: Tila- ja yhdenvertaisuuskysymyksiä
SOOL on jäsenistön ja jäsenyhdistystensä tukena kaikessa edunvalvonnassa, tarvittaessa myös paikallisesti kaikilla kampuksilla. Tässä tilannekatsaukset Tampereelta, Espoosta, Raumalta, Joensuusta ja Jyväskylästä.
Opeopiskelija 2/22
TAMPERE: TILALEIKKAUKSET
MARIKA NUUTTILA
TAMPEREEN YLIOPISTO on pääsi loppuvuodesta 2021 otsikoihin massiivisten tilaleikkausten johdosta. Leikkauksen perusteena on yliopiston talouden tasapainottaminen säästöjä hakemalla. Tiloja olisi kampuskehitysstrategian mukaan tarkoitus vähentää 25 prosentilla.
Tilavähennysten lisäksi Tampereen yliopisto toteutti loppuvuodesta mittavat yt-neuvottelut yliopiston tukipalveluissa ja työt päättyivät reilulta sadalta ihmiseltä. Säästöjä haetaan siis reilusti. Tilaleikkausten suhteen yliopistoyhteisöstä nousi laajaa vastustus leikkauksia kohtaan. Vastustus tiivistyi Linna-kirjastosta luopumisen vastustamisen ympärille ja Linnasta ei luovuta -liikkeeseen.
YHTEISÖN ÄÄNEKÄS kannanotto leikkausten aikataululle tuotti tulosta ja tilaleikkausten ohjelma pilkottiin lopulta hallituksen päätöksellä kaksiportaiseksi. Kasvatustieteilijöiden ja opettajaopiskelijoiden osalta ratkaisu ei vielä tuonut selkeyttä tulevaisuuteen.
Tähän mennessä kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta sekä samalla SOOLin kolme jäsenyhdistystä (varhaiskasvatuksen opiskelijoiden Itu ry, luokanopeopiskelijoiden Oka ry sekä aineenopeopiskelijoiden Tamaus ry) ovat toimineet Tampereen yliopiston keskustakampuksen Virta-rakennuksessa. Päätöksiä opettajaopiskelijoiden opiskeluympäristöstä saadaan vasta myöhemmin, mikä luonnollisesti huolettaa opiskelijoita.
OPISKELIJOIDEN KANNALTA tilasäästöt ovat näyttäytyneet epäselvänä ja nopeatempoisena prosessina, jossa yhteisön ääni on ollut vähällä jäädä kuulematta. Huoli ei vieläkään ole ohi, sillä konkretiaa siitä, miten aiotaan varmistaa opiskelun tilojen riittävyys tai järjestötoiminnan mahdollistavat tilat.
Yhteisöllisyyden ja opintoihin kiinnittymisen rakentaminen etenkin pandemian jälkeen ei onnistu vain etäyhteyksillä vaan vaatii kohtaamisen tiloja. Opiskelijat ovat opiskelun olosuhteiden asiantuntijoita, joten heidän kokemuksensa ja näkemystensä huomioimisen uskoisi olevan kullanarvoista tietoa tila- tai henkilöstösäästöjä pohdittaessa.
ESPOO: TILAT EIVÄT TAIVU TAITEELLE
TIIU VAINIO
KUVATAITEEN OPETTAJIA koulutetaan Suomessa kahdessa korkeakoulussa: Lapin yliopistossa Rovaniemellä sekä Aalto-yliopistossa Espoossa.
Aalto-yliopiston Väre-rakennus Espoon Otaniemessä ehti olemaan opiskelijoiden käytössä noin kuukauden syksyllä 2018, kun Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin ”Otaniemen uudet tilat turhauttavat opiskelijoita – Vierailijaryhmät kokoontuvat tuijottamaan, kuinka taideopiskelijat puurtavat lasiseinien takana”. Artikkelissa tunnustetaan monta ongelmaa, joiden kanssa opiskelijat ovat sittemmin painiskelleet Aalto-yhteisössä.
Tilat eivät olleet opiskelijoiden näkökulmasta taiteelliseen työskentelyyn sopivia. Säilytystilaa opiskelijoiden materiaaleille ja teoksille ei ole, valokuvaavat vierailijat koettiin häiriöksi lasiseinien takana, työpajoilla etuajo-oikeus oli rajatuilla kursseilla, joille ei tilojen riittämättömyyden vuoksi otettu kuin kourallinen opiskelijoita ja opiskelijat näkivät itsensä sirkuseläiminä, eivätkä turvallisessa oppimisympäristössä työskentelevinä oppijoina.
SYKSYLLÄ 2020 Väre-rakennus nousi arkkitehtuurin Finlandia-ehdokkaaksi. Väre kattaa taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun lisäksi kauppakeskus A Blocin ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun, joista jälkimmäinen valmistui loppuvuodesta 2018. Keskustelua on käyty eri alojen opiskelijaedustajien ja tilavastaavien kesken viimeksi laajemmin vuosi sitten toisen pandemiakevään aikana, kun varauduimme muiden yliopistojen lailla kampukselle paluuseen.
Osaan näistä ongelmista on lähdetty etsimään erilaisia ratkaisuja – säilytystilojen lisääminen, verhoilla näkyvyyden peittäminen ja erilaisten opiskelijoille rakennettujen tilojen kehittäminen. Koronapandemian varjolla tilojen käyttöä on kuitenkin rajoitettu itse pandemiatilanteen parantuessa. Aiemmin vuorokauden ympäri saavutettavat tilat on lukittu opiskelijoiden käytöltä tiettyjen kellonaikojen ulkopuolella ilman perusteita, mikä vähentää entisestään joustavaa mahdollisuutta työskentelylle.
Taideopiskelijan päivät ovat kampuksella pitkiä, ja aikaa työskentelylle löytyy usein vasta myöhäisillasta. Taiteellinen prosessi vaatii tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia kokeilulle – sekä epäonnistumisille.
OPISKELIJOIDEN NÄKÖKULMASTA Aalto-yliopisto on ollut viimeiset vuodet ajamassa alas jokaista taiteellista prosessia tukevaa aspektia. Vuonna 2018 Väreen lasiseiniä verrattiin viestinnälliseen läpinäkyvyyteen, mikä on tämän päivän yritysjargonista tuttu ihanne, johon haluttiin myös Aalto-yliopiston puolelta pyrkiä. Tämä läpinäkyvyys on kuitenkin jäänyt konkretian tasolla vain siksi itsekseen – palkintoehdokkaaksi, lasiseinäksi.
RAUMA: KAMPUSRAUHAA!
ANNU LAURILA
TURUN YLIOPISTON opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksella on jotain todella spesiaalia. Sen ainutlaatuinen kampusalue vie mennessään menneille vuosisadoille, ollen kuitenkin edelleen aktiivinen. Täällä on taikaa. Tämä taika näkyy kampuksellamme pieninä, joskus arkisinakin asioina. Oli se sitten iloinen hymy ruokalassa, naurun kajahdus opiskelijoiden ylläpitämässä Pub Hovinarrissa, yhteislaulu Puutarhajuhlissa tai kuulumisten vaihto kampuksen pihalla. Taikaa Raumalla kuitenkin on.
Nyt tätä taikaa yritetään murtaa. Rauman kaupunki ja Suomen Ylioppilaskiinteistöt Oy edistävät asemakaavamuutosta, jonka myötä kampusalueelle rakennettaisiin kerrostalo, ja vanhat rakennukset muutettaisiin asuinkäyttöön. Tämä ei rikkoisi pelkästään meidän korkeakouluopiskelijoiden kampusta, vaan myös useiden muiden jokapäiväisen kasvun ja kehityksen kehdon.
Seminaarinmäellä toimii nykyisellään vuosittain noin 1 200 korkeakouluopiskelijaa, 350 normaalikoulun oppilasta, 105 varhaiskasvatusikäistä pikkunorssilaista sekä merkittävä joukko kampusalueella henkilökuntaan kuuluvia henkilöitä.
OPISKELU PIENESSÄ kaupungissa kuulostaa ajatuksena tylsältä. Missä isot bileet ja haalarit katukuvassa? Opiskelijakulttuuri Raumalla on kuitenkin yllättänyt minut positiivisesti. Heti ensimmäisestä koulupäivästä alkaen, on ystäviä saanut yli vuosikurssi- ja tutkintolinjojen. Tiivis opiskelijayhteisömme on valmis auttamaan toinen toisiaan ja yhdessä pitämään huolta opiskelijakulttuuristamme.
Me yhdessä luomme Raumalle uskomattoman hyvät lähtökohdat opiskeluun, vapaa-aikaan ja opiskelijaelämään. Me yhdessä teemme tämän. Ilman meitä, ei raumalainen opettajankoulutus olisi maankuulua. Opeopiskelijat pitävät yhtä. Tämä kaikki on Rauman kampuksen vetovoimaa, jonka pelkään tuhoutuvan, jos asemakaavamuutokset hyväksytään.
Mihin tämä ”Sempun” kuuluisa yhteishenki sitten perustuu? Uskon, että kaikki pohjautuu yksinkertaisesti upeaan kampukseemme ja sen pitkään historiaan. Kampuksemme ja sen upea puutarha mahdollistavat monipuoliset opiskelumahdollisuudet kaikille käyttäjilleen sekä meillä yhteisen olohuoneen vapaa-ajan opiskelijaelämään.
TOIVON SYDÄMENI pohjasta, että meidän upea kampuksemme säilyy ennallaan ja meille annetaan kampusrauha. Annetaan koulutuksen jatkua ja ainutlaatuisen Seminaarimäen kukoistaa myös tulevaisuudessa.
Annetaan kaikille rauha oppia ja kasvaa, niin meille korkeakouluopiskelijoille kuin pienille oppijoillekin. Toivon että myös tulevaisuuden opeopiskelijoilla on mahdollisuus opiskella ja kasvaa opettajiksi Raumalla.
Oi Rauma on!
JOENSUU: YHTEISHENKI YHDENVERTAISUUDEN EDISTÄJÄNÄ
LIISI LAITILA & NOORA KANTOLA
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOON voi hakea opiskelemaan erityispedagogiikkaa kahdelle eri koulutuslinjalle, joita ovat erityisluokanopettajan koulutus sekä erityisopettajan koulutus. Koulutuspoluiltamme valmistumme erityispedagogiikan asiantuntijoiksi ja moniosaajiksi.
Meidän erkkajengi tunnetaan yhtenäisenä, yhteen hiileen puhaltavana väkijoukkona, jossa jokainen nähdään yksilönä ja yhdenvertaisuus huomioidaan. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, että edellä mainitut tekijät toteutuvat – tarkoittaahan kaksi eri koulutuslinjaa myös erilailla rakentuvia opintoja.
Arvomaailman rakentuminen sellaiseksi, että jokainen huomioidaan tai ainakin pyritään huomioimaan, on varmasti monella opetusalalla opiskelevalla alkanut jo ennen opiskelupaikan vastaanottamista. Toki me opiskelijatkin olemme yksilöitä, ja meitä erottaa toisistamme moni asia. Erilaisuus nähdään kuitenkin rikkautena, sillä meitä kaikkia yhdistää kollektiivinen ajatus siitä, että yhteisössämme jokainen huomioidaan eikä ketään syrjitä.
OPINTOMME KAHDELLA eri linjalla rakentuvat opiskeluvuodesta riippuen hieman eri tavalla. Meillä on paljon yhteisiä kursseja, mutta erityisesti sivuaineiden kohdalla opintomme eriävät. Pieni, suuri teko yhteen hiileen puhaltamiseksi ja hyvän yhteishengen luomiseksi tapahtui jo ennen opintojen alkua perustaessamme molempien koulutuslinjojen yhteisen WhatsApp-ryhmän.
Kesästä 2019 asti olemme jakaneet sinne kuulumisia, käyneet keskusteluja, sekä tiedottaneet toisiamme opintoihin ja vapaa-aikaan liittyvästä toiminnasta. Kuitenkin jo fuksivuonna kahden eri linjan opinnot eriävät osittain ja koronakin vaikutti omalta osaltaan siihen, että emme enää nähneet niin usein. Tällainen tilanne korosti oman toiminnan merkitystä – on oltava opiskelijana aktiivinen, jotta ryhmäytymistä tapahtuisi kaikkien kesken, eikä kukaan jäisi ulkopuolelle.
Tällainen aktiivisuus tarkoittaa käytännössä esimerkiksi yhteisien näkemisten järjestämistä ja ehdottamista, kuulumisten kyselyä sekä osallistumista yhteiseen toimintaan. Yhteen hiileen puhaltaminen ei vaadi suuria tekoja. Esimerkiksi lounaskeskustelun puheenaiheen valitsemisella niin, että se koskee kaikkien opiskelijoiden opintoja saattaa olla jo suuri vaikutus. Kyse on siitä, että arkisissa teoissa huomioimme toisemme, emme jätä ketään ulkopuolelle, emmekä syrji.
OLEMME KÄYNEET avoimia keskusteluja henkilökunnan ja opiskelijaystäviemme kanssa siitä, kuinka yhdenvertaisuus keskuudessamme toteutuu, sekä kuinka pidämme huolen siitä, että kukaan ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi.
Yhdenvertaisuutta tukee se, että koulutuksessamme meidän jokaisen käytössä ovat samat palvelut koulutuslinjasta tai henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta. Erityispedagogiikan opiskelijoina meillä kaikilla on esimerkiksi yksi ja sama amanuenssi, sekä vuosikurssikohtaiset oppiainetuutorit. Hyvä yhteishenki yhdenvertaisuuden edistäjänä ei siis ole vain opiskelijoiden kesken, vaan siihen positiivisesti vaikuttaa myös yhteistyö henkilökunnan kanssa.
ME OPISKELIJAT emme ole yksin ajatuksemme kanssa yhdenvertaisuudesta ja yhteen hiilen puhaltamisesta, sillä tukenamme on myös ainejärjestö. Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan ainejärjestö Poikkeus valvoo jäsentensä etua ja pitää huolta yhdenvertaisuuden toteutumisesta ja edistämisestä muun muassa yhdenvertaisuussuunnitelman avulla. Jo opintojemme alussa olemme Poikkeuksen jäseninä sitoutuneet yhdenvertaisuussuunnitelman noudattamiseen yhteisössämme ja sen toiminnassa, kuten tapahtumissa.
Suunnitelma ei ole vain tyhjiä sanoja vailla merkitystä, sillä jokainen Poikkeuksen jäsen tietää seurauksien odottavan, jos yhdenvertaisuussuunnitelmaa ei noudateta. Tieto yhdenvertaisuudesta yhteisenä tavoitteena luo turvaa. Sen lisäksi yhteiseen toimintaan voi osallistua matalammallakin kynnyksellä, kun tietää tilan olevan sosiaalisesti ja fyysisesti jokaiselle turvallinen.
Ainejärjestön tapahtumat ja toiminta tuovat meitä paljon yhteen erityisesti vapaa-ajalla. Sitä kautta pääsemme näkemään molempien koulutuslinjojen opiskelijoita yli vuosikurssirajojen.
NIIN KUIN edellä mainituista huomaa, on meidän opiskelijoiden omalla toiminnalla suuri merkitys siinä, että yhteishenki on rakentunut sellaiseksi, että yhdenvertaisuutta pyritään edistämään ja yhteisistä hetkistä tehdään mahdollisimman turvallisia kaikille. Olemme kaikki samanarvoisia ja meillä jokaisella tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet osallistumiseen koulutuspolusta tai henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta. Yhdenvertaisuus ja sitä tuleva hyvä yhteishenki eivät rakennu tyhjiössä, vaan ne vaativat pieniä ja suuria tekoja toteutuakseen.
JYVÄSKYLÄ: EROON SUKUPUOLIKIINTIÖISTÄ
VIRPI MANNINEN
SUOMESSA LIIKUNNAN aineenopettajan koulutusta suoravalinnalla järjestetään yksinoikeudella Jyväskylän yliopistossa, liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Vuodesta 1963 lähtien liikunnan aineenopettajan koulutusta on järjestetty suomeksi sekä ruotsinkielisille osittain ruotsiksi. Koulutuspolun alusta alkaen opiskelijavalinnassa on noudatettu sukupuolikiintiöitä siten, että puolet valituksi tulleista opiskelijoista ovat olleet juridisesti miehiä ja toinen puolikas naisia.
Ruotsinkielisille on myös oma kiintiönsä, jotta ruotsinkielisen liikunnan opetuksen järjestäminen mahdollistuu myös tulevaisuudessa. Maisterivaiheen haussa sukupuolikiintiötä ei ole ollut voimassa.
SOOLin yhdenvertaisuusohjelman perusteella opettajankoulutuksessa – niin opiskelijavalinnassa kuin opinnoissa – opettajaksi opiskelevia tulee kohdella yhdenvertaisesti. Sukupuoli ei myöskään saisi olla määrittävä tekijä opettajankoulutukseen hakeuduttaessa.
KAKSIVAIHEISESSA OPISKELIJAVALINNASSA noudatetun sukupuolikiintiön perusteella kutsun toiseen vaiheeseen on voinut lunastaa erilaisilla pistemäärillä riippuen hakijan sukupuolesta tai koulusivistyskielestä. Täten toiseen vaiheeseen ei ole valikoitunut sata parasta hakijaa, vaan sukupuolen perusteella on valittu erikseen 50 parasta nais- ja mieshakijaa juridisen sukupuolen mukaan.
Toisen vaiheen valintakokeet on aikaisemmin järjestetty niin ikään sukupuolen perusteella jaetuissa ryhmissä ja lopullisessa opiskelijavalinnassa pistemäärä eri sukupuolten välillä on myös vaihdellut. Liikuntapedagogiikan koulutukseen hakee vuosittain noin tuhat henkilöä ja koulutuspaikkoja on tarjota vuosittain 55–60 uudelle opiskelijalle. Aikaisemmin opiskelemaan on siis voinut päästä hyvinkin erilaisilla pisteillä sukupuolesta riippuen.
Aikaisemmin liikunnanopettajankoulutuksessa oli myös opinnoissa erilliset ryhmät miehille ja naisille johtuen sen aikaisesta liikunnanopetuksesta ja valtakunnallisista opetussuunnitelmista. Liikunnan opetussuunnitelmat ovat päivittyneet niin perusopetuksessa kuin toisen asteen koulutuksessa jo useampaan kertaan.
NYKYISIN MYÖS sekaryhmät koulun liikunnan opetuksessa ovat yleistymässä. Useamman vuoden ajan on liikuntapedagogiikan opiskelu tapahtunut sekaryhmissä, joten sukupuolella ei tulisi olla vaikutusta opiskelijavalinnassa tai opiskelussa yliopistossa.
Sukupuolikiintiöitä yliopisto perusteli tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisella opiskelijavalinnassa sekä taatakseen liikunnan opettajien kouluttamisen. Suomessa oppilasryhmät ovat yhä monikulttuurisempia. Koettiin, että olisi parempi taata tasavertainen opettajankoulutus, niin että miehiä ja naisia valmistuisi liikunnan opettajiksi yhtä paljon, jotta tulevaisuudessa liikunnan opettaminen eri ympäristöissä on mahdollista kulttuuritaustasta riippumatta.
TASA-ARVOVALTUUTETTU Jukka Maarianvaara otti asian käsittelyyn vuonna 2020. Tasa-arvolautakunta määräsi sukupuolikiintiöt poistettaviksi joulukuussa 2021.
Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2022 valinnoissa sukupuolikiintiöitä ei enää noudateta ja opiskelemaan valitaan parhaat hakijat sukupuolesta riippumatta. Liikuntatieteellisen tiedekunnan liikuntapedagogiikan opiskelijavalinnassa noudatetaan kuitenkin kielellisen monimuotoisuuden toteuttamiseksi kiintiöitä ruotsinkielisen koulusivistyskielen saaneiden osalta. Tällä taataan ruotsinkielisten kelpoisten liikunnanopettajien kouluttaminen myös jatkossa.
Opeopiskelijan printtilehti on nyt sataprosenttisesti hiilineutraali. Lue lisää!
