Soolibooli 2/19

Kai Bruunin mukaan opetusharjoittelu on yhteispeliä, jossa kommunikaatio on avainasemassa.

Opiskelijoiden mukaan Kai Bruun on silminnähden motivoitunut kehittämään opetustaan ja haastamaan päivittäin sekä harjoittelijat että itsensä reflektoimaan ja oppimaan uutta. Hän huomioi ohjauksessaan monipuolisesti opettajan työn eri puolet ja kannustaa opiskelijoita pohtimaan, miten pitää huolta omasta työhyvinvoinnista ja jaksamisesta työssä, jossa moni uupuu jo ensimetreillä.

Bruunin palautteenantoa on erityisesti kehuttu. Hän antaa opiskelijoiden mukaan erinomaisen hyvää, kannustavaa palautetta ja kritiikkiä juuri sellaisissa annoksissa, että sen ehti pureskella seuraavaan opetustuntiin mennessä.

– Kain palautteesta poistuin aina positiivisin mielin, uutta intoa puhkuen, vaikka ennen palautetta olisin ollut jo valmis heittämään hanskat tiskiin, kun olin niin pettynyt pitämääni oppituntiin, kertoo luokanopettajaksi opiskeleva Elina Hirvola.

Oman harjoittelukokemuksensa perusteella luokanopettajaopiskelija Janina Wikman pitää Bruunia myös "mielettömänä kuuntelijana".

– Jokaisessa keskustelussa tuli sellainen olo että oli tullut kuulluksi, eikä hän koskaan esimerkiksi hoputtanut, vaan löysi aina aikaa kuunnella.

Wikmanin mukaan Bruun ei myöskään jätä opiskelijoita koskaan yksin, vaan auttaa aina kun apua tarvitaan.

– Tämä näkyi myös pienissä asioissa, kuten nopeassa viesteihin vastaamisessa, sekä erilaisten käytännön asioiden hoitamisessa.

Ohjattu opetusharjoittelu on tärkeä osa opettajankoulutusta, ja henkilökohtainen ohjaus on oleellinen osa koko opetusharjoittelua. Vuoden harjoittelunohjaajan valinnassa SOOL soveltaa Suositukset opetusharjoittelulle -julkaisussa määriteltyjä hyvän harjoittelunohjauksen kriteereitä. SOOL valitsi Vuoden harjoittelunohjaajan ensimmäisen kerran keväällä 2013.

Kai Bruun, mitä ajattelit, kun kuulit tulleesi valituksi vuoden harjoittelunohjaajaksi?

– Olin aika häkeltynyt kuultuani valinnastani, sillä vaikka vuosia opettajana alkaa olla takana mukavasti, harjoittelunohjaajana olen vielä untuvikko. Toisaalta näin tuoreena ohjaajana sain uskoa siihen, että teen tätä työtä oikein sekä vahvistusta sille ajatukselle, että omaa uraa kannattaa pyrkiä suuntaamaan juuri tähän suuntaan.

Millainen on oma koulutustaustasi?

– Olen valmistunut luokanopettajaksi 2005 Joensuun yliopistosta. En ole tullut ns. suoraan lukiosta, vaan ennen opettajanopintoja ehdin tehdä monenlaista työtä ja nähdä maailmaa monelta kantilta. Tästä katson olleen hyötyä niin lasten kuin opiskelijoidenkin kanssa toimiessa. Olenkin vahvasti välivuosien kannalla, kuluivat ne sitten Alepan kassalla tai reppu selässä maailmaa kiertäen.

– Voin kiittää kahta opettajaa siitä, että olen tänään tässä. Ensimmäinen oli kahdeksannen luokan englanninopettajani. Hän oli ensimmäinen, joka osasi tukea, kannustaa ja positiivisella tavalla työntää eteen päin kipuilevaa teiniä. Ja niinpä ne englannin numerot alkoivat kivuta ylös. Huomatessani tuon opettajan vaikutuksen, olin vakuuttunut tulevaisuudestani opetusalalla. Toinen oli perusharjoitteluni ohjaaja luokanopettajan opinnoissa. Hänen positiivinen, tukeva, jämpti mutta silti rento tyylinsä teki minuun vaikutuksen ja myös harjoittelunohjaajan työ norssissa alkoi kiinnostaa.

Kai Bruunin valinta Vuoden harjoittelunohjaajaksi julkistettiin SOOLin liittokokouksen yhteydessä.

Entä työhistoria? Miten päädyit Viikin normaalikouluun harjoittelunohjaajaksi?

– Valmistuttuani tulin pienen mutkan kautta pääkaupunkiin ja ennen Viikkiä työskentelin samassa koulussa yli 12 vuotta. Tällä hetkellä olen virkavapaalla tuosta koulusta. Kuten mainittua, työskentely norssissa oli ollut mielessäni alusta asti, mutta asiat omassa työpaikassani olivat niin hyvin, että muut urasuunnitelmat jäivät mielestä. Viime keväänä, vietyäni yhden luokan ykkösestä kuutoseen halusin työhöni jonkinlaisen muutoksen, kokeilla jotakin uutta. Jälleen asia kuitenkin jäi, kunnes syksyllä sain kuulla Viikissä aukenevasta sijaisuudesta. Tiesin heti, että tätä haluan kokeilla.

Valintaasi esittäneet opiskelijat kehuivat erityisesti palautteenantoasi ja kuuntelemisen taitoa. Ovatko nämä olleet sinulle tietoisia huomion kohteita omassa ohjaustyössäsi?

– Tunnistan kyllä palautteesta itseni. Palautetta annan mielelläni kysellen, pyrkien saamaan opiskelijan itse huomaamaan ja sanomaan ääneen onnistumiset ja epäonnistumiset pitämässään oppitunnissa. Joskus pelkkä "mikä fiilis jäi tunnista?" -kysymys riittää ja opiskelija alkaa reflektoida omaa toimintaansa tunnilla ja käy oppitunnin läpi ääneen puhuen. Lopuksi kerron omat huomioni tunnista. Lisäksi voin heitellä ilmaan erilaisia ajatuksia ja ehdotuksia, mutta muistutan, että harjoittelija kuitenkin itse päättää miten haluaa seuraavan tuntinsa pitää. Tavoitteenani on, että kaikki poistuvat palautetuokiosta voittajina, täynnä uskoa itseensä ja tulevaan, mutta silti kehittymistarpeet selkeästi ymmärtäen.

Fiksoitumalla liikaa omaan näkemykseensä
saattaa aiheuttaa itselleen turhaa stressiä.

Oletko harjoittelun ohjaajana törmännyt toivottomiin tapauksiin?

– Toivottomiin tapauksiin en ole törmännyt. Opiskelijat ovat tietysti keskenään erilaisia niin kuin ovat oppilaat ja opettajatkin. Jotkut ovat avoimempia palautteelle kuin toiset ja tarttuvat kehittämisehdotuksiin nopeammin ja hanakammin kuin toiset. Joskus huomaa, että harjoittelijalla on ollut kirkas visio siitä, miten oppitunti tulee etenemään, mutta sitten onkin tullut ongelmia ja asiat ovat edenneet suunnittelemattomaan suuntaan. Tämän jälkeen negatiiviset tunteet ovat olleet pinnassa ja oppitunnin reflektointi on tuntunut ylivoimaiselta. Nopeat muutokset ovat kuitenkin arkipäivää koulussa ja fiksoitumalla liikaa omaan näkemykseensä saattaa aiheuttaa itselleen turhaa stressiä.

Miten tehdään hyvä opettaja?

– Harjoittelu on yhteispeliä, joten kommunikaatio on avainasemassa. Ohjaaja ei voi lukea opiskelijan ajatuksia eikä toisin päin. Asioista täytyy puhua, myös silloin kun ne tuntuvat ikäviltä. Opiskelijan kannattaa myös ottaa harjoittelusta kaikki irti. Opiskelijan pitää rohkaistua kokeilemaan eikä epäonnistumista saa pelätä. Jos alkaa varoa liikaa, ei tule koskaan tavoitelleeksi rajojaan eikä voi kehittyä.

Millainen hyvä opettaja on?

– Hyvä opettaja näkee oppilaan (tai harjoittelijan) yksilönä. Hän ymmärtää, että oppilas tulee kouluun mukanaan senhetkiset tietonsa, taitonsa, arvonsa ja asenteensa, kulttuuri- ja perhetaustansa, vireystilansa ja niin edelleen. Hän kykenee sopeuttamaan opetuksensa ja muun toimintansa tähän kontekstiin ja antamaan oppilaalle juuri sen, mitä tämä tarvitsee. Joskus se voi olla vaikka päiväunet.

– Hyvä opettaja on utelias ja kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Hän tunnistaa ilmiöitä ja haluaa nähdä niiden taakse, hän kysyy mieluummin "miksi?" kuin "mitä?". Hän tiedostaa työnsä yhteiskunnallisen roolin ja pyrkii tietoisesti kasvattamaan oppilaistaan aktiivisia, terveellä tavalla kyseenalaistavia ja kantaaottavia kansalaisia.

Terveisesi kaikille opettajaopiskelijoille?

– Tulevia opettajia haluan onnitella erinomaisesta uravalinnasta. Edessänne on mitä mielenkiintoisin työ, tuskastumista ja riemua, vauhtia ja välillä vaarallisiakin tilanteita, iloja ja suruja. Edessänne on elämää aidoimmillaan.