Kadonnutta opiskelijaelämää ja vuorovaikutusta etsimässä
Opettajaksi opiskeleminen on elämän parasta aikaa.
RIKU ORAS
Opeopiskelija 3/22
LÄHES KAHDEN ja puolen vuoden ajan opeopiskelijat ovat joutuneet kamppailemaan jatkuvan epävarmuuden kanssa. Luentoja on siirretty verkkoon, pienryhmäopetusta on jouduttu muokkaamaan muuttuvien rajoitusten ristipaineessa ja opetusharjoitteluita on toteutettu erilaisten etä- ja lähiopetusmenetelmien muunnelmina.
Opettajaksi opiskelemisen parhaat puolet eli kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset ja erilaiset vuorovaikutustilanteet ovat jääneet paitsioon, sillä pahimmillaan opinnot on suoritettu täysin etäyhteyksien varassa. Osa opiskelijoista on muuttanut tuiki tuntemattomalle paikkakunnalle elämänmakuisen opiskelijaelämän toivossa, mutta todellisuudessa he ovat joutuneet elämään ensimmäiset opiskeluvuotensa uudella paikkakunnalla ilman mahdollisuuksia aitoon opiskelijaelämään.
ALOITIN OPISKELEMAAN opettajaksi vuonna 2015 ja muistan vieläkin elävästi, kuinka ensimmäisten orientaatioviikkojen luennolla eräs kasvatustieteen professori julisti kaiken opettamisen perustuvan vuorovaikutukselle. Lisäksi kyseinen professori muistutti samaan hengenvetoon, että opettamisen ei pitäisi pohjautua yhdensuuntaiseen tietojen siirtämiseen, vaan parhaimmillaan opettaja ja oppija voivat oppia toisiltaan vuorovaikutustilanteissa.
Seuraamme SOOLissa tarkkaavaisesti
uuden syksyn käynnistymistä
eri opettajankoulutuspaikkakunnilla.
Noin seitsemän vuotta sitten lausutut sanat ovat tälläkin hetkellä äärettömän ajankohtaisia, sillä viime vuodet ovat muokanneet vuorovaikutuksen ja sitä kautta myös opettamisen käytänteitä. Opettajaopiskelijoiden keskuudesta onkin kantautunut runsaasti huolestuttavia viestejä siitä, että etäopetuksessa vuorovaikutus muuttuu helposti opettajajohtoiseksi tietojen siirtämiseksi eivätkä kaikki etäopetusmenetelmät palvele opettajaopintojen erityispiirteitä.
ETENKIN OPETTAJANKOULUTUKSEN kulmakivet eli opetusharjoittelut ovat kärsineet poikkeusoloista, mikä on huolestuttavaa opiskelijoiden ammatillisen kehittymisen kannalta. Seuraamme SOOLissa tarkkaavaisesti uuden syksyn käynnistymistä eri opettajankoulutuspaikkakunnilla.
Opeopiskelijoilla on oltava mahdollisuus päästä opettelemaan vuorovaikuttamista sekä ennen kaikkea opettamista, jotta he ovat valmiimpia työelämään, osaavat opettaa tulevaisuudessa ja haluavat pysyä alalla. Tämän lisäksi opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta toivomme, että kaikkien vuosikurssien opiskelijat pääsevät nauttimaan opiskelijaelämän sosiaalisesta puolesta huolettomasti ja täysin rinnoin, sillä opettajaksi opiskeleminen on elämän parasta aikaa.
