SALAADO QASIM
Opeopiskelija 3/23

Kirjoittaja on valmistunut aineenopettajaksi Helsingin yliopistosta.

KUN PÄHKÄILIN lukiolaisena opiskelupolkuani, ei ollut mentorointiohjelmia, jotka olisivat auttaneet sopivan polun löytämisessä. Opiskelupolussani kannustavien perheenjäsenten ja opettajien rohkaisulla oli valtava merkitys. Muutama ystävä kuitenkin varoitteli, että opettajaksi olisi vaikeaa päästä, ja huomautti vähemmistöön kuuluvien pienestä prosenttiosuudesta yliopistoissa.

Tästä huolimatta päätin hakea ylioppilaskirjoitusten jälkeen Helsingin yliopistoon. Muistan lukeneeni paljon yliopiston pääsykokeisiin ja lopulta yllätyin itsekin, että pääsin sisään ensi yrittämällä. Olin perheeni ensimmäinen yliopistossa.

Muistan ylpeyden, jota tunsin kävellessäni yliopiston käytävillä. Tiesin silloin, että kun tekee työtä omien tulevaisuuden suunnitelmiensa eteen, työ on palkitsevaa ja tuottaa tekijälleen tulosta. Mottonani onkin ollut jo pitkään "Epäonnistumista on turha pelätä, joko onnistut tai opit".

TÄLLÄ HETKELLÄ reilu kymmenen prosenttia Suomen korkeakouluopiskelijoista on ulkomaalaistaustaisia. Luku ei ole suuri, ja se saattaa estää vähemmistöön kuuluvia hakemasta jatko-opiskelupaikkaa yliopistosta. Olen myös kuullut, että monella nuorella on kielteisiä kokemuksia opinto-ohjauksesta. Opojen epäluuloiset näkemykset ovat vaikuttaneet heidän opintosuunnitelmiinsa.

Moni vähemmistötaustainen nuori joutuukin opinto- ja urapolullaan ylittämään monia muitakin esteitä kuin vain korkeakoulun pääsykokeiden pisterajan. Vaikka yksilötasolla kannustuksella on tärkeä merkitys nuorten tulevaan uraan, tarvitaan myös sitä, että yhteiskunnan rakenteet tukevat nuorten tulevaisuudensuunnitelmia.

Useissa yliopistoissa on tiukat kielivaatimukset, jotka vaikuttavat erityisesti S2-opiskelijoiden pääsyyn yliopistoon. Ylioppilastodistuksessa S2-opiskelijoiden täytyisi saada arvosanaksi vähintään M, kun taas suomen äidinkielenään kirjoittaneilta edellytetään vain arvosanaa A, joka on ylioppilaskirjoitusten alin arvosana.

INKLUSIIVISEN KOULUTUKSEN toteutumiseen vaikuttavat myös esikuvat. Ammatillisia esikuvia on nykyään tarjolla hiukan enemmän kuin omassa lapsuudessani. Tästä huolimatta monimuotoisuutta ei vieläkään tuoda esiin riittävästi eri ammateissa. Esikuvien puute vaikuttaa monen vähemmistöön kuuluvan nuoren elämään, ja siksi päätin tehdä asialle jotain.

Viime vuonna ideani muuttui teoksi ja syntyi Suuria unelmia – tarinoita suomalaisista, jotka muuttavat maailmaa -kirja, joka kertoo suomalaisten vaikuttajien uratarinoista. Kirja sisältää 20 uratarinaa, ja sen tarkoitus on tarjota nuorille aiempaa laajempaa kuvausta erilaisista ihmisistä eri ammateissa. Kirjan tarinat kertovat muun muassa kansanedustajan, näyttelijän, psykologin ja koripalloilijan urahaaveista. Kirja tarjotaan ilmaiseksi vantaalaisiin ja helsinkiläisiin kouluihin.

JOKAINEN NUORI ansaitsee kannustusta omien unelmiensa etsimiseen. Nuoret tarvitsevat myös inspiroivia esikuvia, jotka näyttävät tietä ja luovat uskoa siihen, että unelmien seuraaminen on mahdollista taustasta riippumatta. Jokaisella meistä voi olla korvaamattoman tärkeä vaikutus nuorten tulevaisuuden valintoihin. Joskus rohkaisemisella on kauaskantoisia vaikutuksia.