MAARIT KIURU
Soolibooli 5/14

Kuva: Openteri 2015

Kaikki sai alkunsa kandidaatintutkielmastani. Minua kiehtoivat käsitykset malliopettajuudesta sekä ne myyttiset uskomukset, joita opettajat kantavat mukanaan. Tarkoituksenani oli tuoda näkyväksi opettajuuteen liittyviä tabuja ja kyseenalaistaa vanhentuneita ihanteita. Olin päättänyt jatkaa aihettani gradutyöhön, mutten ollut rajannut vielä tutkimuskohdettani.

Inspiroiduin pohtimaan syntyjä syviä Pekka Räihän väitöskirjan Koskaan et muuttua saa! myötä. (Räihän artikkeli aiheesta julkaistu Sooliboolissa 3/11. Toim.huom.) Hän puhuu paljon normeista ja ihanteista, joita opettajakuvaan liitetään jo opettajakoulutuksen pääsykoevaiheessa. Räihän väitöskirjassa opettajankoulutuslaitokseen hakeneiden oikaisupyynnöissä esiintyivät perustelut, jotka liittyivät sopivaan elämäntapaan ja oikeanlaiseen harrastuneisuuteen.

"Mitä tapahtuu, jos ei mahdukaan
ennalta määrättyihin muotteihin?"

Väsyneiden vaatimusten ravistelua

Opettajiksi tuntuu hakeutuvan paljon tunnollisia, kilttejä ja itseltään paljon vaativia yksilöitä. Opiskelukollegojen kanssa puhuessani olen myös aistinut epävarmuutta siitä mitä tapahtuu, jos ei mahdukaan ennalta määrättyihin muotteihin. Saako opettaja juoda vapaa-aikanaan itsensä humalaan? Saako opettajalla olla tatuointeja tai lävistyksiä? Näinkin kliseisiltä kuulostavat puheenaiheet ovat lasten kanssa työskenteleville henkilöille vieläkin mietinnän paikka.

Jättävätkö vallitsevat ihanteet opettajan ammatin ulkopuolelle sellaisia persoonia, joilla saattaisi olla paljon annettavaa, mutta jotka eivät sovellu tarjottuun kiltin tytön, tai miksei pojankin, myyttiin? Entä mitä tapahtuu opettajan ammatin uusiutumiselle, jos emme uskalla nostaa vanhoja uskomuksia yleiseen keskusteluun?

En tyytynyt vain tutkimaan kirjoista miten opettajaihanteita voisi muokata, vaan päätin lähteä konkreettisesti rikkomaan rajoja. Yhä useampi ammattikunta on viime aikoina räväyttänyt julkaisemalla omia kalenteriprojektejaan. Tällaisia ovat tehneet niin palomiehet, eläinlääkäriopiskelijat kuin ensihoitajatkin. Jäin pohtimaan millaisen vastaanoton opettajat moisella tempauksella saisivat.

Ajatus on kulunut eikä sellaisenaan näyttäytynyt kovinkaan vaikuttavana markkinarakona. "Seksikäs opettaja" on sekin inflaatiosta kärsinyt klassikko. Näin tässä kuitenkin mahdollisuuden tapaustutkimukselle ja sitä kautta malliopettajuus-käsitteen ravistelulle. Pientä ironiaa ja huumoria viljellen päätin lähteä kokeilemaan, voisiko tällainen projekti puhutella ihmisiä kuluneista stereotypioista. Monet ovat lopen kyllästyneitä persoonattomiin tyttökalentereihin, mutta yhtä väsyneinä itse koen opettajiin kohdistuvat epäinhimilliset vaatimuksetkin.

"Osa piti ajatusta jopa
uhkana tulevalle työllistymiselle."

Sain osakseni epäuskoisia katseita, kun kerroin opiskelukavereilleni päähänpistostani. He eivät uskoneet, että saisin ketään innostumaan projektista. Osa piti ajatusta jopa uhkana tulevalle työllistymiselle. Siitä huolimatta sain paljon yhteydenottoja vapaaehtoisilta opettajaopiskelijoilta ja pian minulla oli kasassa asialle omistautunut kalenteritiimikin. Ristimme opettajakalenterimme Openteriksi ja pian meillä oli ainejärjestömme sekä monet muut merkittävät tahot puolellamme. Päätin tehdä yhdessä opiskelijakollegani kanssa Openterista tapaustutkimuksen ja kerätä siitä käytävän nettikeskustelun graduaineistokseni.

Skandaalinkäryisiä tulkintoja

Openteri sai mediassa skandaalinkäryistä näkyvyyttä. Ilta-Sanomat revitteli otsikoissaan aiemmin mainitsemallani kiltin tytön myytillä johdatellen lukijat varsin yksipuoliseen näkymään. Emme suinkaan halunneet ottaa kantaa opettajan ulkoiseen tai eroottiseen habitukseen, vaan käsitellä laajempaa aihetta rooliodotuksista tuomalla esiin projektin, jossa opettaja tekee jotain sosiaalisesta normista poikkeavaa.

Käsitykset opettajan pukeutumisesta ovat toki mielenkiintoisia ja niistä kiinnostuneet voivat tutustua esimerkiksi Marjo Kamilan väitöskirjaan Katsojana ja katsottuna – opettajien kontrolloitu ulkoasu. Keskustelufoorumeilla esiintyvät pelot siitä, että haluamme opettaa vähissä vaatteissa ovat kuitenkin tarpeettomia.

Tarkoituksena oli sen sijaan herätellä aikuiset ihmiset kertomaan yleisesti, mitä opettajilta odotetaan erityisesti heidän siviilielämässään. Seksuaalisuus kohosi kuitenkin kantavaksi teemaksi, joten aiomme nostaa sen myös tutkimuksessamme esiin.

Keskustellessani ihmisten kanssa olen todennut, että haitallisempaa opettajalle on se, jos seksistä puhumisesta muodostuu niin suuri tabu ettei opettajalla yksinkertaisesti riitä kyvyt sen käsittelemiseen. Terveyskasvatus on kuitenkin osa opintosuunnitelmaa, jolloin meillä kaikilla tulisi olla välineitä sen käsittelemiseen. Lapset törmäävät seksiin netissä jo ennen kouluikää. Jos opettaja pystyy suhtautumaan asiaan avoimesti kasvattaen, eikä tuomiten, ei lapsellekaan jää epävarma käsitys seksistä vääränä ja kiellettynä asiana.

Toinen kiivas keskustelunaihe käsitteli oppilastasoa. Hanke ei ole kohdistettu oppilaille, vaan käsittelemme opettajakuvaa aikuisten ihmisten kesken. Toki on mahdollista, että oppilaat tähän tarttuvat ja mallimme tulevat tulevaisuudessa saamaan kysymyksiä liittyen kalenterikuviin. Uskomme kuitenkin hyväntekeväisyyskohteemme Roosa nauha -kampanjan olevan olennainen perustelu sille, miksi näyttäydymme näissä naisellisissa kuvissa. Rintasyöpä, joka tekijöidemmekin keskuudessa on tehnyt tuhojaan, antaa kehollisuudelle ja naisellisuudelle aivan uudenlaisen merkityksensä.

"Opettajat nähdään edelleen vanhanaikaisesti
malliopettajaihanteen valossa."

Kalenterille oli tilaus

Vaikka otteeni tässä projektissa onkin tutkiva, otamme toki myös kantaa osaltaan kohtuuttomiinkin vaatimuksiin, joita opettajat siviilielämänsä suhteen kokevat. Projektiamme puoltaneet henkilöt ovat keskustelufoorumeilla kommentoineet ammattistatuksen aiheuttavan liiallisia paineita opettajan vapaa-aikaan. Opettajan pitäisi olla tietynlainen yli-ihminen ja jotkut asiat tuntuvat vain yksinkertaisesti olevan heiltä kiellettyjä.

Jotkut tekivät myös tarkan huomion liittyen kalenterin aiheuttamiin reaktioihin. Se että asiasta syntyi kohu ja joku pahoitti mielensä, kertoo siitä että kalenterille oli kenties tarvetta. Monet kommentit kiteyttivät juuri sen, millä tavalla opettajat nähdään edelleen vanhanaikaisesti malliopettajaihanteen valossa. Koulumaailma uudistuu hitaasti, mutta nähtävästi samoin uudistuvat myös käsitykset opettajista.

Käsittelemme kalenterissa opettajuutta pienin elementein sitä alleviivaamatta. Kuvissa on kuitenkin nähtävissä huumoriakin. Tammikuun tytöt heittävät raivoissaan papereita ilmaan ja kesäkuun tyttö nauttii lomastaan ruusunpunaisten päiväunien siivittämänä. Marraskuussa joulukiireiden väsyttämällä opettajatytöllä on jäljellä vain tyhjä katse, kun taas joululomalla kudotaan reippaan punaista kaulahuivia. Jokainen kalenterikuukausi on tarina, jolle katsoja voi antaa omat merkityksensä.

Haluamme kiittää hienosta ja täysin vapaaehtoishengessä toteutetusta yhteistyöstä Valokuvaaja Iida Liimatainen & Co:ta sekä Loihtimoa. Olitte korvaamaton apu ja ilo projektimme kulussa. Kiitoksen ansaitsevat myös upeat mallimme, jotka suhtautuivat mahtavalla huumorilla edessä oleviin haasteisiin. Kalenteriprojektiin osallistuneiden opiskelijoiden rohkeus ei näy vain rohkeutena esiintyä kuvissa, vaan ennen kaikkea heidän rohkeutenaan seistä tärkeän ja kantaa ottavan asian takana muiden mielipiteistä huolimatta.

Tämän vuoden Roosa nauha -kampanjan teema on "Yhdessä eteenpäin". Toivomme yhteiskunnalta eteenpäin katsovaa asennetta myös opettajiin liittyvissa tiukoissa rooliodotuksissa.

Kuva: Openteri 2015