Ilmastokriisistä kohti onnellisempia vesiä
Koulut voivat opettajien johdolla toimia arjen ilmastosankareina ja rakentaa omalla toiminnallaan parempaa tulevaisuutta myös ilmaston näkökulmasta. Vaikka ilmastokriisi aiheuttaa haasteita ihmisille ja maapallolle, se voi myös tarjota mahdollisuuden miettiä koulua, opettajuutta ja ihmisyyttä uudenlaisista näkökulmista.
RIKU ORAS
Opeopiskelija 1/22
Kuvataideopettaja Sanni Virtasen mukaan muutosten tekemiseen tarvitaan enemmän ihmisten välistä keskustelua, ja tässä koulun johdolla on suuri merkitys. Kuva: Kati Väätäinen
Vantaalaisen Ruusuvuoren yläkoulun kuvataiteenopettaja Sanni Virtanen on toiminut opettajana jo runsaan 20 vuoden ajan ja hyödyntää ilmastokasvatusta omassa arjessaan.
– Opettajaurani alkutaipaleella opetin ihan tavallista kuvista ihan tavallisille tyypeille. Noin kymmenen vuotta sitten havahduin siihen, että maailmassa on paljon ilmastoon liittyviä asioita, joista en opettajana tiedä tarpeeksi.
Pohdittuaan rooliaan opettajana Virtanen ymmärsi, että hänen pitäisi tietää enemmän ilmastoasioista, joten hän kouluttautui ympäristökasvattajaksi ja alkoi kehittämään omaa ammattitaitoaan ilmastokasvattajana.
Peruskoulu koskettaa noin puolta miljoonaa lasta ja nuorta joka päivä, joten opettajilla ja kouluilla on valtava merkitys ilmastoasioiden käsittelyssä. Kouluissa on valtava määrä viisaita ja hyviä opettajia, mutta ilmastokriisistä ei välttämättä uskalleta puhua, koska aihe on vaikea.
Virtasen mukaan koulujen ja etenkin opettajien pitäisi ymmärtää koulun voima ja nähdä koulut sekä opettajat vahvoina ilmastotoimijoina tai parhaimmillaan jopa ilmastosankareina.
– Ilmastosankaruus lähtee siitä, että jokainen opettaja aloittaa omasta pisteestään. Kukaan muu ei voi sitä ratkaista kuin me opettajat siellä koulussa. Koulun johtajien ja muiden päättävien tahojen tehtävänä ei ole ratkaista tätä ongelmaa, vaan luoda opettajille mahdollisuudet paremman tulevaisuuden rakentamiseen.
Muutosten tekemiseen tarvitaan keskustelua
Ruusuvuoren koulussa lähdettiin rakentamaan kestävämpää tulevaisuutta maltillisesti aikuiset edellä asenteella.
– Aluksi prosessissa oli mukana minun lisäkseni vain rehtori ja neuvottelin hänen kanssaan, että saan käyttää työaikaani ilmastokasvatuksellisten sisältöjen suunnitteluun ja aiheeseen liittyviin keskusteluihin koulun aikuisten kanssa, Sanni Virtanen pohjustaa.
Vantaan Korsossa sijaitsevassa Ruusuvuoren koulussa pyrittiin heti prosessin alusta saakka luomaan koulun arkeen sopivia ilmastokasvatuksen kokonaisuuksia oppilaille. Luomalla toimivia ilmastokasvatuksen kokonaisuuksia kouluilla on mahdollisuus saada useammat opettajat kiinnostumaan aiheesta.
– Vaikka olisi hienoa saada kaikki opettajat kiinnostumaan ilmastokasvatuksesta, kannattaa ensiksi keskittyä niihin opettajiin, joita aihe kiinnostaa. Kun iso osa opettajista saadaan innostumaan ilmastokasvatuksesta, myös muut saattavat kiinnostua aiheesta.
Sanni Virtasen kokemusten perusteella ilmastokasvatuksen tuomista koulun arkeen helpottaa se, että yleensä valtaosa opettajista on jo valmiiksi menossa kohti kestävämpää suuntaa.
– Opettajille pitäisi antaa mahdollisuus ilmastokasvatukseen ilmastokriisin ymmärryksen tasosta tai muista lähtökohdista riippumatta.
Opettajan pitäisi pyrkiä
luomaan turvallinen ilmapiiri
vaikeillekin keskusteluille.
Muutosten tekeminen koulumaailmassa saattaa olla välillä haastavaa ja sen vuoksi myös ilmastokasvatuksen jalkauttamisessa kouluihin voi ilmetä erilaisia ongelmia.
– Kouluissa on vanhat rattaat ja rakenteet, jotka ohjaavat meitä. Muutosten tekemiseen tarvitaan enemmän ihmisten välistä keskustelua ja tässä koulun johdolla on suuri merkitys. Aluksi pitäisi laittaa jarrut pohjaan ja miettiä yhdessä, että miksi me ollaan täällä ja mikä on peruskoulun tehtävä. Ilmastokasvatus mahtuu niin lakiin kuin opetussuunnitelmiin, joten ilmastokasvatuksen edistäminen on helposti perusteltavissa koulujen tasolla, Sanni Virtanen kiteyttää.
Osaa huolettaa, toisia ihmetyttää
Lapsi ja nuoria on tuettava kriisissä ja Sanni Virtanen painottaa, että luokista löytyy paljon erilaisia oppilaita. Osaa ilmastokriisi huolettaa, toisia se ihmetyttää ja jotkut eivät halua ajatella asiaa laisinkaan.
– Minun opetusfilosofiani mukaan opettajien tehtävänä on aukaista ovia eikä kertoa, miten asiat ovat. Lapsille ja nuorille pitäisi tarjota mahdollisuus keskustella aiheesta ja tärkeämpää olisi ymmärtää lasta tai nuorta kriisissä kuin itse kriisiä.
Opettajan ei siis välttämättä pidä tietää kaikkea ilmastokriisistä esimerkiksi teoreettisella tasolla. Opettajan pitäisi ennen kaikkea pyrkiä luomaan turvallinen ilmapiiri vaikeillekin keskusteluille, jotta koulu olisi paikka missä voi puhua ja keskustella haastavistakin asioista.
– Mitä enemmän vaikeasti käsiteltäviä asioita tuodaan esille koulussa, sitä helpompi oppilaiden on käsitellä erilaisia asioita elämässään. Joskus oppilaat ihmettelevät miksei ilmastokriisistä puhuta tarpeeksi tai miksi aikuiset eivät välitä aiheesta, Virtanen kertoo.
Kollektiiviseksi hiljaisuudeksi kutsutaan ilmiötä, jossa ihmiset hiljenevät ja vaikenevat jostain vaikeasta, pelottavasta tai hankalasta aiheesta yhteisesti. Tässä mielessä ilmastokriisiäkin voidaan pitää vaikeana ja herkästi kollektiiviseen hiljaisuuteen johtavana aiheena.
– Jos ilmastokriisin ratkaisemiksi olisi helppoja ratkaisuja ja ilmastokasvatus olisi yksinkertaista, kaikki opettajat varmasti hyödyntäisivät ilmastokasvatusta opetuksessaan, Sanni Virtanen pohtii.
Kriisi voi olla muutos parempaan
Myös opettajaksi opiskelevien kannattaa tutustua ilmastokasvatukseen ja pyrkiä hyödyntämään ilmastokasvatusta omassa opetuksessaan. Sanni Virtanen näkee ilmastokasvatuksen väylänä parempaan kouluun ja elämään.
– Ilmastokasvatuksen kautta on mahdollista kyseenalaistaa nykyistä kulttuuria ja elämäntyyliä, jossa kilpailu, kuluttaminen ja omistaminen ovat jossain määrin vallalla. Useissa tutkimuksissa on todettu, että vastaavanlainen elämäntyyli tai ajattelu ei tee ihmisiä onnelliseksi.
Näin ollen ilmastokriisi kutsuu Sanni Virtasen mukaan ihmisiä pysähtymään ja miettimään sitä, miten pääsisimme seilaamaan kohti onnellisempia vesiä elämässä.
– Tällöin kriisi voi muuttua todella kauniiksi ja saada aikaan muutosta parempaan.
Lisäksi Virtanen nostaa esille radikaalin toivon käsitteen, jonka mukaan jokaisessa ihmisessä on tarve lähteä rakentamaan parempaa maailmaa yhdessä toisten ihmisten kanssa. Tällöin myös koulun tulisi tukea tämän tarpeen tyydyttämistä.
– Jos ihmisellä on tarve, hänellä on siihen myös oikeus. Näin ollen opettajien tulisi kutsua lapset ja nuoret rakentamaan parempaa maailmaa yhdessä.
Paremman maailman luominen ei ole helppoa, mutta Virtanen kannustaa opettajia ja tulevia opettajia yrittämään.
– Kaikki asiat eivät toimi kerralla, joten myöskään ilmastokasvatukseen liittyvissä kokeiluissa ei pidä luovuttaa kerrasta, vaan joitain asioita pitää kokeilla useita kertoja, Sanni Virtanen päättää.
Opeopiskelijan printtilehti on nyt sataprosenttisesti hiilineutraali. Lue lisää!
