JULIA PETÄJÄ
Soolibooli 2/14 pääkirjoitus

Tunteiden sanoittaminen auttaa niiden käsittelyssä. Seuraavassa otos tuntemuksistani viimeisten kuukausien aikana.

Aloitetaan kiintymyksestä. Jos kuvailen Joensuun Talvipäiviä yhdellä sanalla, sen sanan täytyisi olla yhteisöllisyys. Kummasti koulun lattialta satapäisestä joukosta herääminen, hurmoksellinen pulkkamäessä yhteistuumin rymyäminen ja hikipäisenä yleisömassana Roope Salminen & Koirat -yhtyeen tahdissa pomppiminen poistaa tarpeettomat suojamuurit ja tuo Talvipäivien osallistujat lähemmäs toisiaan. Soolilaisuus yhdistää. Ammatillinen kasvu jäi ehkä metatasolle, mutta sitä edesauttamaan välittyi viikonlopun aikana kollektiivinen välittäminen ja ilo.

Jännitys. Opetusministeri Kiuru perusti kaksi työryhmää kehittämään tulevaisuuden peruskoulua: toinen pohtii osaamisen ja oppimisen merkitystä yhteiskunnan kehityksessä ja toinen oppimismotivaatiota, kouluviihtyvyyttä, opetusjärjestelyjä sekä menetelmiä. Työryhmien esityksiä käytettänee soveltuvin osin uudistettavassa opetussuunnitelmatyössä sekä seuraavan hallitusohjelman valmistelussa. Vuonna 2016 voimaan astuvia esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmia valmistellaan paraikaa kuhinalla, onhan syksyllä 2012 aloitettu työ tarkoitus saattaa päätökseen vuoden 2014 loppuun mennessä. Jo 1,5 vuotta taottua ops-sampoa aletaan siis sivistää uuden työryhmän työllä. Periaate on hyvä, marssijärjestys nurinkurinen ja Pisa-järkytyksestä kumpuava motivaatio kyseenalainen. Lienee oikeutettua kysyä: muuttuuko mikään jos opettajien perus- ja täydennyskoulutus ei muutu? Hätiköityjen ratkaisujen sijaan on tarpeen panostaa suunnitelmallisuuteen, asiantuntijatyöhön ja pitkän aikavälin hyvinvointia palveleville ratkaisuille.

Suuttumus. Pitkän linjan hyvinvointia palvelevasta kehityksestä ja ennaltaehkäisevästä toiminnasta puhuttaessa todellinen panostus tulevaisuuteen olisi varhaiskasvatuslain säätäminen. Näyttää siltä, että lain säätämistä pompotellaan kuin kuumaa perunaa hallitukselta toiselle ilman todellista vastuunkantoa. Yhteiskunnassa eriarvoistumiskehitys jatkaa kasvuaan, ellei turvallista kasvua ja tasa-arvoista mahdollisuutta oppia taata jokaiselle lapselle mahdollisimman varhain.

Uteliaisuus. Kaikessa kehityksessä tarvitaan uudenlaista, "boxin ulkopuolista" ajattelua. Eduskunnassa 27.2. pidetyssä Opettajankoulutus tänään -seminaarissa professori Hannele Niemi ehdotti opettajankoulutusta kehitettävän vaiheittaiseksi, niin että noin viiden vuoden peruskoulutuksen jälkeen seuraisi työelämässä noin viiden vuoden induktiokoulutus, joka sisältäisi tiivistä mentorointia ja työelämätaitojen kartuttamista. Tämän jälkeen tehokas täydennyskoulutus varmistaisi koko uran kestävän kehittymisen opettajana. Mielestäni opettajankoulutuksen tärkein yksittäinen tehtävä on välittää juuri ajatus elinikäisestä oppimisesta. Tiedot ja taidot voivat vanheta, mutta uteliaisuus maailmaa kohtaan ei saisi loppua koskaan.

Kiitollisuus. 11 kuukautta sitten astelin SOOLin liittokokoukseen, jossa olin luonnollisesti ehdolla liiton puheenjohtajaksi. Päivä oli erityisen jännittävä. Aikaan sen jälkeen on kuulunut paljon kasvua ihmisenä, puheenjohtajana ja opettajana. Kiitos luottamuksesta liittokokous. Kuukauden päästä on taas aika ojentaa luottamuksen viitta seuraavalle seuraajalle.

Innostus. Tavoitteet opettajankoulutukselle -musiikkivideo on julkaistu. Elämän ei tarvitse olla aina niin vakavaa. Ihanaa kevättä soolilaiset!