MAIJU LAURILA
Soolibooli 1/15

Kuva: Elina Kuutti

Työpajoissa opiskelijat ovat päässeet jakamaan näkemyksiään opettamisesta, kokeilemaan jotakin uutta ja kehittämään itseään hauskalla tavalla. Santeri Helinheimo Maine ry:stä ja Jani Nummela Kooma ry:stä kertoivat näkemyksiään yhteistyöstä.

– Työpajojemme lähtökohtaa voisin vielä tarkentaa sen verran, että tarkoitus ei ollut opettaa kuvista musiikkikasvattajille ja musiikkia kuvataidekasvattajille, vaan etsiä keinoja yhdistää aineita ja niiden sisältöjä, kommentoi Kooman vuoden 2014 puheenjohtaja Jani Nummela.

– Antoisinta on ollut musakasvattajiin ja heidän alaansa tutustuminen. Musiikki on niin ilmaisukykyistä ja monipuolista. Myös uusiin ihmisiin tutustuminen, oman mukavuusalueen laajentaminen ja oman kehittyvän ammattitaidon käyttäminen on ollut huippukivaa. Myös kuvataiteen sisältöjen ja keinojen esittely toisen alan pedagogeille on ollut hienoa, sillä meillä opiskelijoilla on tuoretta innostusta omaa alaa kohtaan ja toisten opettajaksi opiskelevien kanssa voidaan keskustella tietyllä tasolla, Jani Nummela täydentää.

Maine ry:n 2014 puheenjohtaja Santeri Helinheimo kehui hyvää yhteishenkeä ja molemminpuolista vieraanvaraisuutta.

– Erityisen antoisaa oli löytää yhteneväisyyksiä musiikki- ja kuvataidekasvatuksen välillä. Samankaltaisuuksien lisäksi ne myös soveltuvat erittäin hyvin yhteen – ja ehkä jopa kuuluisivat – ja siksi työpajatyöskentely olikin miellyttävää ja monin tavoin antoisaa, hän summaa kokemustaan.

Työpajat kokeiluvaiheessa

Kiinnostusta työpajoille on ollut runsaasti, mutta osallistujamäärä on haluttu pitää toistaiseksi tarkoituksella pienenä ja hallittavana. Näin työpajoille on helpompi suunnitella ohjelmaa ja kaikki pääsevät todella osallistumaan. Osallistujat ovat olleet tässä kokeiluvaiheessa lähinnä ainejärjestöjen hallitusten jäseniä mutta kiinnostusta on herännyt laajemmaltikin. Innostusta löytyy mahdollisesti myös laajempaan yhteistyöhön helsinkiläisten ainejärjestöjen kesken.

Santerin mukaan hyvän tiimin synnyttyä voitaisiin järjestää useampia työpajoja kummankin ainejärjestön jäsenille ja vaikka muillekin.

– Viime vuoden työpajoihin paikalle päässeet opiskelijat olivat erittäinkin innokkaita osallistujia. Ne, jotka eivät päässeet paikalle harmittelivat kovasti kuultuaan jälkikäteen tapahtumista. Levitimme työpajoissa syntyneitä piirustuksia musiikkikasvatuksen kerroksen seinille Musiikkitalolla ja niiden alkuperästä on tullut kovasti kyselyitä.

"Oppiaineiden välisestä yhteistyöstä ja integraatiosta
puhutaan paljon, mutta aika vähän kuulee
konkreettisia esimerkkejä."

Jani kertoo, että työpajoista on kantautunut tietoa muidenkin opettajaopiskelijoiden korviin ja kiinnostusta tämän tyyppiseen toimintaan on olemassa.

– Oppiaineiden välisestä yhteistyöstä ja integraatiosta puhutaan paljon, mutta aika vähän kuulee konkreettisia esimerkkejä, joten pitäisin erittäin suotavana, että kaikenlaisia työpajoja ja kokeiluja tehtäisiin eri alojen välillä.

Yhdessä tekemistä ja tutkimista

Työpajoilla ei ole ollut selkeää vetäjää, vaan vetovuoro on vaihdellut opiskelijoiden kesken harjoitekohtaisesti. Tasavertainen yhteistyö, keskustelu ja kokeilu ovat luonnostaan olleet tärkeässä osassa. Koska työpajoja on järjestetty vasta kokeilumielessä, sisällöt ovat muotoutuneet osallistujalähtöisesti ja yhdessä tekemisen merkeissä tutkien taideaineiden ominaispiirteitä ja yhdistelymahdollisuuksia.

Janin mielestä musiikkikasvatuksen ja kuvataidekasvatuksen yhteisen polun tutkiminen työpajoissa on ollut luontevaa mutta myös haastavaa, koska molemmat ovat taideaineita.

– Näkisin paljon potentiaalia myös taideaineen ja teoreettisemman aineen välisessä yhteistyössä. Millaisia tapoja voitaisiin löytää esimerkiksi matematiikan opettamiseen kuvataiteen keinoin – tai päinvastoin?

Santerin mukaan täysin toisen alan opetustavoista voi löytää uusia näkökulmia omaankin työhönsä.

– Pitkään vallinnut malli varsinkin kulttuurialoilla on ollut se, että asiat erotetaan toisistaan (musiikki, kuvataide, ruoka, teatteri, tanssi, uskonnot jne.). Mielestäni tulisi pyrkiä monikulttuurisempaan kasvatukseen, jossa nämä monissakin kulttuureissa yhteen kuuluvat asiat olisivat joskus läsnä samassa luokkahuoneessa. Opeopiskelijoilla olisi keskenään hyvät mahdollisuudet kokeilla rajojen ylityksiä. Näin voisi syntyä ideoita kehittää omaa osaamistaan uuteen suuntaan ja uusiin yhteistyöprojekteihin.

Tulevaisuuden yhteistyökuviot

Santerin mielestä työpajojen sekä bileiden ja muiden vapaa-ajan toimintojen lisäksi ainejärjestöt voisivat tulevaisuudessa järjestää eri opetusalojen välistä vertaistukitoimintaa esimerkiksi harjoitteluihin liittyen.

– Voitaisiin jakaa kokemuksia koulumaailmasta ja saamastamme koulutuksesta sekä ohjauksesta kohti opettajuutta. Näiden teemojen jakaminen ja niistä keskusteleminen vertaistasolla olisi mielestäni arvokasta ammatti-identiteetin kehittymisen kannalta.

Janin mukaan yhteistyömahdollisuuksia on paljon, aina vapaa-ajan toiminnasta erilaisiin työpajoihin ja vakavaankin opettajuuden ja koulumaailman tilan pohdintaan.

– Kunkin aineen erityisluonne ja ainejärjestöjen henki sanelevat mitä kahden aineen välillä tapahtuu. Se on melkoista alkemiaa, enkä osaa etukäteen edes ennustaa mitä kaikkea uutta yhteistyö voi tuoda tullessaan. Näkisin, että parhaimmillaan yhteistyö voi olla alku suurellekin muutokselle Suomen koulumaailmassa. Toivottavasti yhteistyötä tullaan tekemään! Kehotan kaikkia kiinnostuneita ottamaan rohkeasti yhteyttä toisiin opeopiskelijoihin esimerkiksi ainejärjestöjen kautta.