Helppoa ja hauskaa kuin Talvipäivien teko
Kun puhutaan opettajaksi opiskelevien Talvipäivistä, saattaa oikeassa seurassa kasvoille nousta hymyä ja mieleen pulpahtaa eeppisiä tarinoita – omakohtaisen empiirisen tutkimukseni mukaan on useimmiten näin.
JUKKA ERKKILÄ
Opeopiskelija 1/23 verkkojulkaisu
Talvipäiväyhdistyksen hallitus TP-starttibileissä. (Kuva Hanna Juusola)
Yleensä yksikään mieleen juolahtavista talvipäivätarinoista ei ole identtinen, kuten ei myöskään yksikään kokemus Talvipäivistä. Toiset ottavat tehtäväkseen etsiä viikonlopun aikana kaupungista saunan, toiset uusia tuttavuuksia, pysyvämpiä tai väliaikaisempia. Osa taas heittäytyy virran vietäväksi ja istuu bussissa sunnuntaipäivänä useita yllättäviä kokemuksia ja kavereita rikkaampana.
SOOLin Talvipäivät on pitänyt suosionsa vuosien saatossa viikonloppuna, joka kokoaa suurimman opeopiskelijajoukon samanaikaisesti yhteen kaupunkiin. Vaikka kävijämäärä on vaihdellut, osoittautuisi haastavaksi tehtäväksi löytää opeopiskelija, jolla ei Talvipäiväkokemusta ole, ainakaan näiltä nurkilta.
Toki löytyy myös joukko meitä konkareita, joille Talvipäivät ovat vuosien saatossa saavuttaneet jopa kulttiaseman. Tällaisessa seurassa yleisin kysymys liittyen Talvipäiviin lienee: monennetkos nämä nyt ovat? Johon tokaistaan usein, että ei ainakaan viimeiset!
Tällaista taustaa vasten peilaten otin innolla vastaan edellisillä Talvipäivillä koulumajoituksessa, noin kello 01.00 aikaan yöllä, haasteen alkaa seuraavia järjestämään. Järjestötoiminnan suureksi osaksi tähän saakka välttäneenä oli asenteeni innostunut kokoustaessamme koko Oulun talvipäiväyhdistyksen hallituksen voimin elokuun vielä yllättävänkin lämpiminä iltoina. Ajatuksia kehitysideoista ja Oulun opiskelijaperinteiden esittelystä muille opettajaopiskelijoille oli haudutettu ja juonittu jo pitkään kesän yli.
Kannattaa ja kannattelee
Valmistu! -huutojen intohimoisena vastaanottajana olen saanut kerta kerran jälkeen yllättyä siitä, miten vanhassa ei läheskään aina ole vara parempi. Uudet pandemian kovettamat järjestöaktiivit ovat ideoineet ja koulanneet myös tätä vanhaa kettua monesti siitä, miten asiat nykyään tehdään. Parempi näin. Toki kokemuksen tuomasta ”perimätiedosta” on ollut hyötyä, jotta hauskojen perinteiden katkeamaton ketju ei pääse rikkoutumaan.
Näin h-hetken lähestyessä olen alkanut ajatella, että tapahtumien järjestäminen kannattaa ja kannattelee. Nimittäin viime syksystä alkaen olen päässyt toimimaan tuottajana, tapahtumatuottajana, ohjaajana, lavastajana, käsikirjoittajana, graafisena suunnittelijana, kirjoittajana, kääntäjäna ja projektinjohtajana – näin muutaman roolin nimetäkseni. Näihin kiteytyy se, kuinka paljon kannattavaa kokemusta projekti on antanut tulevaan ammattiin ja elämään.
Miten tämä sitten kannattelee? Normaalien opintojen lisäksi on sitä oltava muutakin sisältöä opiskelijan arjessa. Mielellään opintoihin liittymätöntä, jotta päästään lataamaan mentaalisia ja fyysisiä akkuja. Tähän tarvitaan kavereita, ystäviä ja tuttavia. Uusia ja vanhoja.
Talvipäiväyhdistyksemme hallitus ja toimikunnat ovatkin hitsautuneet yhteen pieneksi talvipäiväperheeksi, jonka kanssa vietetään nelituntisia kokousmaratoneja ja muutaman tunnin työstöhetkiä viikkotasolla. Puhumattakaan bittivirran takaa käydyistä kriisipalavereista, meemisodista ja neuvotteluista.
Lopullinen katarsis tälle matkalle saadaan, kun yli 3 000 opettajaopiskelijaa pääsee nauttimaan kovan työmme tuloksista talvisessa Oulussa. Ennen tätä on edessä vielä muutamia pitkiä iltoja ja loputon kasa puuduttavaa sähköpostia. Me selevitään. Seleviäkkö nää?
Logistiikan Jeren pikaohje Talvipäivien valmistukseen
JERE UUSI-POHJOLA
Opeopiskelija 1/23
Logistisesta näkökulmasta Talvipäivät on hyvin helppo järjestää, ja ne ovat monen opiskelijan mieleen. Ota 2 500–3 000 opeopiskelijaa (tarkista määrä) ja ripottele ne pitkin talvipäiväkaupunkia, tässä tapauksessa Oulua. Opeopiskelija säilyy parhaiten lämpimässä ja kuivassa koulussa muiden opeopiskelijoiden kanssa. Ota koulujohtajat ja rehtorit hyvissä ajoin sulamaan ennen tapahtumaa. Muista myös hamstrata kouluja mahdollisimman suuri määrä, sillä annoksia tulee valtavasti.
Tarkista, että opeopiskelija pääsee vapaasti kulkemaan koululta keskustaan ja kovimpiin tapahtumapaikkoihin. Tämä tapahtuu infoamalla kaikkia mahdollisia liikennöintifirmoja, eritoten bussifirmoja, sillä opeopiskelija liikkuu mielellään mahdollisimman halvalla. Pidä huoli, että opeopiskelija tietää missä ja milloin bussit kulkevat.
Seuraavana tehdään itse pääruoka. Talvipäivissä on tärkeää saada kuvulle täytettä ja tämä hoidetaan tilaamalla ruokaa opiskelijaravintoloihin viikonlopulle. Muista myös tarkistaa, että muutkin paikalliset ravitsemusliikkeet tietävät opeopiskelijoiden olevan liikkeellä, sillä he saattavat olla vailla myös yöpalaa.
Tärkeimpänä täytyy muistaa lisätä seokseen vapaaehtoiset. Vapaaehtoisia kannattaa laittaa runsaasti, sillä ne pitävät Talvipäivät kasassa. Lopuksi muista heittää opeopiskelijoiden roskat kierrätykseen, ja pidä huoli, että joku siivoa jäljet ennen ja jälkeen Talvipäivien, niin kouluilla, kuin tapahtumapaikoillakin.
Lue myös:
Miten Talvipäivät oikiasti järkättiin?
Ruutukaappaus Talvipäivien tiiserivideosta.
