Soolibooli 4/14

Ailinpietin ohjaamien harjoittelijoiden mukaan hänellä on vahva ammattitaito niin opettajana kuin ohjaajana. Hän luo ympärilleen positiivisen, välittömän ja välittävän ilmapiirin. Opiskelijat kiittivät myös hänen palautteenantokykyään.

"Upea persoona, joka todella välittää niin oppilaistaan kuin ohjattavistaan. Luo mahtavaa ilmapiiriä luokassa ja ohjaa harjoittelijoita vahvalla ammattitaidollaan ja kannustuksellaan." (Anu Lintula, biologian aineenopettajaopiskelija.)

Valinta tehtiin jäsenistöltä saatujen esitysten sekä SOOLin Suositukset opetusharjoittelulle -julkaisussa määriteltyjen hyvän harjoittelunohjauksen kriteereiden perusteella. Voittajaksi valikoituneessa esityksessä ohjaajan eduksi nousi erityisesti hyvä palautteenantokyky sekä harjoittelijoiden rohkaisu uusien ideoiden ja toiminnallisten opetusmenetelmien toteuttamiseen.

Jaana Ailinpieti, mitä ajattelit, kun kuulit tulleesi valituksi vuoden 2014 harjoittelunohjaajaksi?

– Ihan ensimmäistä ajatusta en enää muista, mutta kyllä se positiivinen yllätys oli. On mukava saada tunnustusta tehdystä työstä heiltä, jota se työ suoraan koskettaa.

Millainen on oma koulutustaustasi?

– Lukion jälkeen opiskelin Oulun yliopistossa FM:n tutkinnon, ja tein siellä myös oman opettajaharjoitteluni. Pääaineena oli maantiede ja sivuaineena biologia. Jyväskylän yliopistossa suoritin myöhemmin kasvatustieteen laudaturin ja täydensin biologian opintoja myös laudaturiksi. Olen myös osallistunut ohjaajakoulutukseen, se järjestettiin normaalikoulujen yhteistyönä.

Miten päädyit Jyväskylän normaalikouluun harjoittelunohjaajaksi?

– Jyväskylään tulin vuonna 2000 ja useamman vuoden toimin tuntiopettajana Jyväskylän normaalikoululla, kunnes muistaakseni vuonna 2005 sain nykyisen virkani. Ennen Jyväskylään siirtymistäni olin tehnyt opettajan työtä Kuusamossa ja Kokkolassa. Varsinkin ensimmäistä työpaikkaani Kuusamon Nilon yläasteella muistelen lämmöllä.

"Opiskelijan itsetunto on
harjoitteluvuotena kovilla."

Miten tehdään hyvä opettaja?

– Melko vaikea kysymys! Ei varmasti ole mitään kaavaa tai reseptiä tehdä hyvää opettajaa. Hyvin paljon lähtee opiskelijan omasta motivaatiosta oppia ja reflektoida omaa toimintaa rehellisesti – myöntää asiat, joissa on kehitettävää ja pyrkiä kehittämään niitä, mutta nähdä myös omat vahvuudet ja hyödyntää niitä.

– Opiskelijan itsetunto on harjoitteluvuotena kovilla, koska kaikille tulee vuoden aikana onnistumisten lisäksi myös epäonnistumisia ja koko ajan vähintään ohjaaja seuraa tekemisiä. On kenelle tahansa rankkaa olla koko ajan tarkkailun kohteena, vaikka huomion tarkoitus ja ilmapiiri olisi hyvä ja positiivinen. Ohjaajan rooli on auttaa näkemään sekä vahvuudet, että kehittämisenkohteet ja antaa myös työkaluja tulevaan ammattiin. Ohjaajan tulee olla harjoittelijalle tukena läpi harjoitteluvuoden.

– Ohjauksessa tavoitteena on helpottaa opiskelijan opettajuuden sekä itsetunnon kehittymistä. Harjoitteluvuoden aikana ei tehdä valmiita opettajia, vaan mielestäni tavoitteena on antaa työkaluja, joiden avulla työstä tulee mielekästä ja joilla helpotetaan nuoren opettajan kasvamista omaan opettajuuteen. Annetaan eväitä tuntien suunnitteluun, mutta pyritään myös käsittelemään useita opettajuuteen liittyviä asioita, kuten esimerkiksi arviointia, huoltajien kohtaamisia ja erilaisia oppijoita.

– Varsinainen opettajuus syntyy pikkuhiljaa usean vuoden työn tuloksena, mutta onko opettaja koskaan valmis niin tuskin. Työ edellyttää jatkuvaa kasvua ja kehittymistä.

Millainen on hyvä opettaja?

– Minusta ei ole olemassa yhdenlaista hyvää opettajaa, mutta hyvistä opettajista löytyy seuraavia piirteitä: aito, motivoitunut, reilu, oikeudenmukainen, kannustava, jämäkkä, inhimillinen, luotettava, huumorintajuinen, aikuinen, asiantuntija. Jokaisesta hyvästä opettajasta ei varmasti löydy näitä kaikkia ainakaan ihan joka päivä. Oppilaat olisivat parempia kertomaan, millainen hyvä opettaja on.

Oletko törmännyt toivottomiin tapauksiin?

– En sanoisi, että olen kohdannut toivottomia tapauksia, en oppilaissa enkä opettajaharjoittelijoissa. Joskus kuitenkin harjoitteluvuosi avaa opiskelijoiden silmät itse näkemään ja miettimään, että onko tämä juuri se ammatti, joka on itselle oikea ja jossa voi kokea onnistumisia ja tuntee pystyvänsä nauttimaan työstään. Useammin kuitenkin käy niin, että opiskelija ei ole ihan varma tullessaan harjoitteluun, haluaako hän todella opettajaksi. Vuoden aikana hän saattaa innostua opettajan työstä ja löytää opettajuudesta positiivisia asioita, joiden vuoksi tahto työtä tehdä. Monesti erityisesti yläkoulun oppilaat ovat monelle harjoittelijalle positiivinen yllätys.

Terveisesi kaikille opettajaopiskelijoille?

– Kun tekee parhaansa, se riittää!