JUHANI LEHTONEN
Soolibooli 4/15

Tarkoitukseni ei ole antaa aiheesta yleispäteviä ohjeita: jokainen tekee omat päätelmänsä ja ratkaisunsa työnsä suhteen. Palstatila – tai lukijoiden kiinnostus – ei riitä oman työskentelyni seikkaperäiseen läpikäyntiin. Keskityn muutamiin tärkeiksi kokemiini kohtiin. Julkaisufoorumina toimii Soolibooli, joten pohdintani kunnianhimoisena päämääränä on jakaa ajatuksia työskentelystäni sekä välittää vertaisohjeita gradunsa parissa ponnisteleville. En kuitenkaan esitä näiden huomioiden olevan erityisen omaperäisiä.

Gradua ei kirjoiteta kirjoittamalla, vaan se kirjoitetaan lukemalla

On tärkeää, että gradun aihe on kiinnostava. Oma aiheeni oli sellainen. On tärkeää, että opiskelija saa itse vaikuttaa kiinnostustensa pohjalta aiheen valintaan. Tiivistetysti tutkin ajankohtaista, mutta niukasti selvitettyä aihetta: yhteisopetusta. Oli kiehtovaa kehittyvän opettajuuteni kannalta päästä haastattelemaan opettajia ja analysoimaan aineistoa. Sain ohjaajaltani aiheesta kannustavia kommentteja. Muilta opiskelijoilta saamani kommentit olivat myös pääosin kiittäviä. Valitse siis kiinnostava aihe. Ajankohtaisuudestakaan ei ole haittaa.

Graduni tekemiseen kului kaksi vuotta. Tämä jo sen vuoksi, että koulutuksen opetussuunnitelmassa tutkielman teko oli jaettu kahdelle lukuvuodelle. On myönnettävä, että gradun tekoon ei ole taikatemppuja. On vain enemmän tai vähemmän pitkäjänteistä työtä. Saamani asiantunteva ja kannustava ohjaus oli erittäin tärkeää työskentelyni onnistumisen kannalta. Jatkossakin on tärkeää, että yliopistot panostavat opinnäytteiden ohjauksen laatuun.

Opin ohjaajaltani, että gradua ei kirjoiteta kirjoittamalla, vaan se kirjoitetaan lukemalla. Lukemalla aiheestani onnistuin välttämään tyhjän paperin kammoa. Kuulostaa pahasti itsestäänselvyydeltä, mutta sitten vasta tieteellistä tekstiä voi tuottaa, kun perehtyy aiheeseensa. Näin saattaa onnistua välttämään tilanteen, jossa tuijotetaan kymmentä sivua mukavalmista tekstiä ja taistellaan viimeiseen asti clear all -komentoa vastaan. Kirjoitustyötäni helpottivat tutkielman rakenteen ja alustavien otsikoiden luonnosteleminen.

Itsensä loppuun polttaminen ei ole kenenkään etu

Työskentelyni oli kokonaisvaltaisesti lukemista, ideointia, analysointia ja kirjoittamista. Kankeana ja itsekriittisenä kirjoittajana jouduin painimaan näiden yhdistämisessä usein. Kirjoitin aluksi paljon. Se oli tekniikkana hyvä. Ajattelin, että suureen tekstimäärään mahtuu tutkielmaan sopivia ajatuksia, jolloin epäolennaisten osuuksien karsiminen on kätevämpää. Tämän tekemisen yhteydessä pohdin, että en ole paras lukija, en paras analyysin tekijä enkä paras kirjoittaja, mutta päätän harjoitella. Haastoin itseäni ja harjoittelin näitä taitoja tekemisen kautta. Tiesin, että silloin teen parhaani. Suosittelen lukemaan yleistajuisia opinnäytteiden kirjoitusoppaita. Ne ohjasivat minua ohjaajan palautteen lisäksi iloitsemaan pienistäkin edistymisistä työni suhteen.

Tietyt luonteenpiirteet toimivat työskentelyssäni vahvuutena. Minut on kasvatettu olemaan tarvittaessa sitkeä ja periksiantamaton. Siitä ei ainakaan haittaa ollut. Tunnustan, että ponnisteluni johti ajoittaiseen mukavuudenhaluttomuuteen. Näissä, varsinkin työn viimeistelyä koskevissa vaiheissa, muistin miten tärkeää on olla armollinen itsellensä. Kehotan myös muita olemaan. Kylmä totuus gradua tehdessä on se, että mikään ei ole koskaan täydellistä. Itsensä loppuun polttaminen ei ole kenenkään etu.

Gradun tekoa kevensi keskustelu aiheesta muiden opiskelijoiden kanssa. Silloin huomasin, että muutkin painivat samankaltaisten haasteiden kanssa tutkielmiensa parissa. Vapaa-aika, ystävien tapaaminen ja harrastukset toimivat tärkeinä vastapainoina. Muuta tehdessä mieleni järjesteli myös graduun liittyviä asioita. Etäisyyden oton jälkeen onnistuin yleensä katsomaan työtäni eri näkökulmasta.

Gradun rakentaminen on itseään korjaava prosessi

Gradun tekeminen oli kokonaisuudessaan haastavaa, mutta niin sen pitääkin olla. Gradu on myös oppimistehtävä, jonka tavoitteena on jo yliopiston opinto-oppaan mukaan tutustua tutkimuksen tekemiseen ja kasvatuksen sekä koulutuksen kannalta merkityksellisiin tutkimusaiheisiin ja ongelmiin. Tulkitsin tämän olevan keino tehdä tutkimusmatka opettajuuteen ja oppia sitä kautta ammatillisia tietoja. Opettajan ammatissa on jatkuvasti opittava uutta eikä se aina ole helppoa. Gradu valmensi osaltaan tähän.

Lopulta tutkielman tekemistä varjostavat aina epävarmuus ja keskeneräisyys. Graduun jää aina virheitä. Näin kävi minullekin. Yhdessä ohjaajan kanssa voi löytää työstään loputtomasti korjattavaa. Työn loppuvaiheissa ymmärrykseni syventyi siitä, että kaikki kirjalliset tuotokset ovat kesken: ne voisivat aina olla parempia. Tämä oli minulle varsin rohkaiseva ajatus. Minulle gradu oli lukemisen, kirjoittamisen, analysoinnin ja tulkinnan palapeli, jonka toisiaan täydentävät palaset loksahtivat ennen pitkää paikoilleen. Gradun yhteydessä harjoitellaan tieteen tekemistä, joten tästä syystä on tärkeää oivaltaa sen rakentamisen olevan itseään korjaava prosessi.

Kaikkien opettajien ei ole oltava tutkijoita. Graduprosessin aikana sain kuitenkin valmiuksia pohtia näiden alojen yhteensovittamista. Niinpä en näe niitä toisiaan poissulkevina: opettajuuteen kuulunee kuitenkin tietty akateeminen uteliaisuus. Suhtauduin tekemiseen avoimin mielin. Tämä antoi valmiuksia olla avoin opettajan työn uudistuksia kohtaan ja ohjata oppilaita kohti tutkivaa, ihmettelevää oppimista. Ehkä nämä mainitsemani ajatukset ja teot ovat sellaisia, jotka yksilön pitää itse oivaltaa gradun teon aikana. Jotain, mikä lähtee sisältäpäin? Gradua tekevän opiskelijan tulee etsiä tarjotuista vaihtoehdoista itselleen sopivat ajattelumallit ja työskentelytavat.

Gradu kehitti kriittisyyttä

Olen etuoikeutettu, koska olen saanut suorittaa suomalaisen tutkimukseen perustuvan opettajankoulutuksen. Gradu on tärkeä osa tätä koulutusta, sen haasteellisuudesta ja jopa ajoittaisesta tuskallisuudesta huolimatta. Sen voi hyvässä tapauksessa yhdistää muihin opintoihin. Kun asenne on kohdillaan, se voi rohkaista tutkimuksellista asennetta opettajan työtä kohtaan.

Tutkimuksellisuus ei välttämättä tarkoita mitään mahdotonta. Ymmärrän sen esimerkiksi oman opettajuuden ja toimintatapojen kriittisenä tarkasteluna oppilaiden parhaaksi, jota monimutkaistuva koulutodellisuus vaatii. Parhaimmillaan se on opetusta ja oppimista tukevan tutkimuksen sekä ammattikirjallisuuden seuraamista. Tätä itse tavoittelen gradun jälkeen opettajan työssä. Tähän liittyen Päivi Tynjälä kirjoittaa osuvasti Asiantuntijuus ja työkulttuurit opettajan ammatissa -artikkelissaan (Kasvatus 2/2004): "Kokemuksen merkitystä ei toki ole syytä aliarvioida, mutta samalla tavoin kuin lääketieteellinen tutkimus tuottaa lääkäreille tärkeää tietoa, myös opetuksen ja oppimisen tutkimus tuottaa opettajille tärkeää tietoa."

Gradu kehitti muiden opintojen ohella kriittisyyttä ja antoi valmiuksia tieteelliseen ajatteluun. Toivon ja uskon, että prosessista tarttuu väkisinkin opettajan ammatilliseen ajatteluun ja osaamiseen sisältöä. Ehkä sen kautta opitun saattaa ymmärtää myöhemmin opettajan työssä. Oma aiheeni syvensi tietojani yhteisopetuksen vahvuuksista ja rohkaisi minua ajankohtaisesti yhteissuunnitteluun ja -toimintaan muiden opettajien kanssa.

Muista että minäkin sain sen valmiiksi

Yritä tunnistaa ja tunnustaa oppiminen, jota gradun tekemisen aikana tapahtuu. Gradutus voi olla ammatillisen kasvun mahdollisuus. Kuulin opettajaopiskelijoiden pohtivan välillä gradulle vaihtoehtoisia suoritustapoja. Näihinkin pohdintoihin tulee suhtautua vakavasti. Niiden tausta-ajatukset ja mahdolliset toteutustavat tulee kuitenkin selvittää. Olisiko tässä jollekin innokkaalle kehittäjälle mahdollisuus luoda graduhanke?

Haluan ilmaista kannustukseni Sinulle ja mahdolliselle graduparillesi. Sinnikkyyden ollessa koetuksella, muista että minäkin sain sen valmiiksi. Työlään matkan lopussa komeilee toivottavasti onnistumisen kokemus. Mikäli tällä puheenvuorolla onnistuin vertaistukemaan graduprosessiasi, ylitin tavoitteeni. Voimia opintoihisi! 

Kirjoittaja on keväällä 2015 valmistunut kasvatustieteen maisteri.