STIINA PAKONEN
Soolibooli 4/17

Piirrokset: Jussi Anttonen

Etenkin gradun kirjoittamisen alkuvaiheessa tuleva työmäärä voi huolettaa ja aiheuttaa suurta stressiä. Tästä ei kannata kuitenkaan liikaa murehtia, sillä kunhan vain pääsee alkuun, homma kyllä lähtee rullaamaan ja tekstiä alkaa syntyä.

Omalla kohdallani gradun pohtiminen alkoi jo kandidaatin tutkielmaa kirjoittaessani. Tein kyseisen tutkielman parini kanssa aiheesta Eriyttämisen vaikutus oppilaiden liikuntamotivaatioon, sillä opiskelin liikuntaa sivuaineenani. Tuolloin päätin, että gradussani haluan keskittyä toiseen sivuaineeseeni, eli saksan kieleen. Aiheeni vaihtui siis täysin, mikä tapahtuu monien muidenkin opiskelijoiden kohdalla.

Aiheen rajauksesta tutkimussuunnitelmaan

Aiheen valinta onkin gradun kirjoittamisen ensimmäinen haaste. On tärkeää valita aihe, joka on lähellä omaa sydäntä, jotta sen parissa jaksaa ahertaa kuukausikaupalla. Myös aiheen rajaaminen ja tarkentaminen voi olla haastavaa, kuten minunkin kohdallani. Oma ratkaisuni oli kirjoittaa kaikki graduun liittyvät ajatukseni paperille miellekartan muotoon, minkä jälkeen päädyin valitsemaan aiheekseni oppilaiden kokemukset A2-saksan opiskelusta.

Tutkimussuunnitelman graduani varten kirjoitin kvalitatiivisen tutkimuksen jatkokurssilla kesällä 2016. Tutkimussuunnitelman kirjoittaminen helpotti paljon itse gradun aloittamista, sillä sen myötä ajatukseni graduprosessistani selkenivät huomattavasti. Alun perin olin ajatellut kirjoittaa graduni vasta viidentenä opiskeluvuotenani, mutta tutkimussuunnitelman valmistuttua päätin ryhtyä saman tien tuumasta toimeen ja kirjoittaa graduni alta pois jo neljäntenä vuotenani.

Suunnittelin joustavan aikataulun gradulleni tavoitteenani saada tutkimukseni valmiiksi ennen vaihtoon lähtemistäni helmikuussa. Syksyn edetessä deadlinet tutkimuksen eri vaiheille tarkentuivat ja lupasin itselleni pidättäytyä näissä päivämäärissä. Omasta mielestäni graduprosessin kulmakiviä onkin aikataulurungon suunnittelu ja sen toteuttaminen.

Teoriaa ja aineiston keruuta

Lähdin omassa tutkimuksessani liikkeelle teoriapohjan kirjoittamisesta, mikä oli itselleni tutkimuksen kenties tylsin vaihe, sillä minua kiinnosti enemmän itse aineiston keruu. Teoriapohjan valmistuttua, ja valittuani sopivan aineistonkeruumenetelmän, pääsin tositoimiin. Keräsin aineistoni neljältä eri saksan opiskelijaryhmältä, joiden oppilaat olivat 5.–9.-luokkalaisia. Tutkimukseni keskittyessä lapsiin aineistonkeruuseen liittyi oma byrokratiansa lupien suhteen, mikä minun tuli ottaa huomioon aikataulua suunnitellessani.

Aineistonkeruu voi olla välillä turhauttavaa, jos vastauksia ei tule tarpeeksi tai ne ovat liian suppeita. Tästä ei kannata kuitenkaan masentua, vaan sen sijaan kannattaa pohtia keinoja vastausten laadun ja määrän parantamiseksi. Omalla kohdallani minun täytyi esimerkiksi miettiä moneen kertaan mitä kysymyksiä laitan omaan kyselylomakkeeseeni saadakseni tarpeeksi kattavia vastauksia. Näytin myös nämä kysymykset monelle ihmisille etukäteen saadakseni eri perspektiivejä suunnittelemaani lomakkeeseen.

Vertaistuki auttaa maaliin

Aineiston analyysivaihe oli minulle gradun antoisin vaihe. Käytin gradussani temaattista sisällönanalyysiä ja istuin tuntikausia kyselylomakkeideni äärellä ja merkkailin eri väreillä vastauksista esiin nousevia teemoja. Analysointi oli myös tutkimukseni nopein vaihe, sillä koin vastausten läpikäymisen todella mielenkiintoiseksi.

Gradun viimeistely ja tekstin loppuviilaus tuntuivat kuin pitkän juoksulenkin viimeisiltä metreiltä; vielä vähän, ja sitten olen perillä. Loppupohdinnan kirjoittaminen oli todella helpottavaa. Koko opintojeni kohokohta oli se tunne, kun graduni oli vihdoin laturissa.

Vaikka en itse näe edessäni tutkijanuraa, oli gradun kirjoittaminen työmäärästä huolimatta antoisa ja opettavainen prosessi. Puolen vuoden aikana tuli koettua kaikki tunteet ahdistuksesta onnen kyyneliin ja äärimmäisestä stressistä täydelliseen helpotukseen. Vaikka kirjoitinkin graduni yksin, oli tärkeää muistaa, että vertaistukea löytyy aina.

On hyvä keskustella muiden samassa tilanteessa olevien opiskelijatovereiden kanssa ja purkaa omia tuntemuksiaan. Minä ja kaverini esimerkiksi lähettelimme jatkuvasti toisillemme gradu-meemejä, jotta homma ei kävisi liian vakavaksi. Me myös tsemppasimme toisiamme koko prosessin ajan, mikä auttoi jaksamaan turhauttavimpien vaiheiden yli.

Gradua kirjoittaessa kannattaa myös olla armollinen itselleen ja antaa tarpeeksi aikaa prosessille. Itse tein gradusyksyni aikana vain neljä muuta kurssia, jotta pystyin rauhassa keskittymään tutkimukseeni. Keskittymisen kannalta on myös tärkeää miettiä missä kirjoittaminen edistyy parhaiten; kotisohvalla, kirjastossa vai jossain muualla. Kun oikea paikka löytyy, kirjoittaminen helpottuu. On myös hyvä muistaa pitää tarpeeksi taukoja, jotteivat aivot puudu ihan täysin.

Gradu. Prosessi, jonka jokainen opiskelija muistaa luultavasti lopunikäänsä. Tutkimus, jolle voi toivottavasti myöhemmin hymyillä ja todeta ylpeänä: I did it!