LAURA LAHIN
Opeopiskelija 3/20

Kuva: Unsplash

”Sex is great,
but have you ever found an academic article
that fits your research topic perfectly?”

Heti maisteriopintojen alussa se alkaa: gradusta puhuminen. Juurihan kanditutkielma vasta palautettiin, ei kai nyt heti tarvitse ilmoittautua gradusemmaan? Tuntuu, että kaikilla muilla on jo aihe mietittynä ja suunnitelmat selvillä. Vaikka graduseminaaria ei aloittaisikaan heti ensimmäisenä maisterisyksynä, on kuitenkin välillä ihan hyvä kaivella aihe esille muistin perukoilta ja makustella: mitäs sitä gradussaan oikein tutkisi?

ISOJEN PÄÄTÖSTEN tekeminen tuntuu välillä vaikealta, ja graduaiheen valinta saattaa olla sivuaineiden valinnan ohella isoimpia päätöksiä opintojen aikana. Mitä jos kyllästyn aiheeseen? Mitä jos aineiston keruu tästä aiheesta osoittautuu ihan liian vaikeaksi? Valitsenko aiheen, joka tuo minulle lisää työkaluja opettajan ammattiin, vai pitäisinkö mielessä mahdollisen urapolun myöhempiä vaiheita, vaikkapa johtajana tai rehtorina työskentelyä? Tai apua, mitä jos haluan joskus väitellä tohtoriksi, täytyykö sitä pohtia jo graduaihetta valitessa?

Kaikkia näitä kysymyksiä pyörittelin mielessäni, kun valitsin tutkimusaihetta gradulleni. Eräs professorimme totesi mielestäni maanläheisesti, että vaikka kuinka hartaasti pohtisi aiheenvalintaa, luultavasti se ensimmäinen idea on paras.

Moni varmasti jatkaa gradua siitä, mihin kandidaatin työ jäi. Omassa päätöksessäni painoivat eniten puhdas kiinnostus tutkimusaihetta kohtaan sekä hyöty tulevalle opettajan uralle. Myös metodit, joilla aihetta voisi parhaiten tutkia, tuntuivat kiinnostavilta.

Aluksi on hyvä pohtia tarkkaan, haluaako oppia tekemään määrällistä vai laadullista tutkimusta (vai kenties molempia). Yksi gradun tavoitteista on harjoitella tekemään tieteellistä tutkimusta, joten halu oppia lisää esimerkiksi kvantitatiivisista menetelmistä on mielestäni varsin hyvä polku lähteä ideoimaan tutkimusaihetta.

KEVÄÄN POIKKEUSOLOT toivat monia haasteita opeopiskelijoille, ja myös graduntekijät saivat osansa. Itse jouduin vaihtamaan aihetta, sillä aineiston keruu päiväkodeissa ei luonnollisesti kevään aikana enää onnistunut. Olin juuri tullut sinuiksi aiheeni ja siihen liittyvien epävarmuuksien kanssa, ja sitten jouduinkin tekemään päätöksen: keräänkö aineiston joskus myöhemmin, mahdollisesti kuukausien päästä, vai vaihdanko aihetta. Valitsin aiheen vaihtamisen, vaikka se teki vähän kipeää ja jouduin myös heittämään roskiin jonkin verran jo tehtyä työtä.

Omaan aiheeseen ei siis kannata rakastua liiaksi: joskus eteen tulee tilanteita, että kyseisen aiheen tutkiminen osoittautuu liian haastavaksi tai matkaan tulee muita mutkia. Loppujen lopuksi gradu on opinnäytetyö muiden joukossa, eikä sen takia kannata tehdä elämäänsä liian vaikeaksi. Toisaalta poikkeustilanteen takia kalenterista vapautui huimasti aikaa kirjoittamiselle.

”Luultavasti
se ensimmäinen idea
on paras.”

ON MYÖS ihan ok määritellä gradun tavoitteeksi, että saa tehtyä sen mahdollisimman helposti ja nopeasti, jos se on omaan elämätilanteeseen paras ratkaisu. Kuten opiskelijoina, myös gradun tekijöinä meitä on moneen junaan: toiset puskevat tutkielman valmiiksi parissa kuukaudessa, toiset kypsyttelevät työtään pidemmän aikaa. Olit kumpaa koulukuntaa tahansa, suosittelen lämpimästi karkean aikataulun tekemistä.

Aikataulua voi aina muuttaa, jos suunnitelmiin tulee muutoksia. Dedikset ovat kuitenkin yleensä paras inspiraatio. Aikataulu tosin ei riitä, jos kalenterista ei ole varattu aikaa itse työskentelylle. Muista siis rauhoittaa elämästäsi riittävästi aikaa tutkielman tekemiselle, sillä gradua ei voi kirjoittaa esimerkiksi samaan aikaan kun olet työvuorossa. (Jos tämä on jossain työssä mahdollista, vinkatkaa minullekin).

OMAT OPISKELUTEKNIIKAT ovat yleensä jo löytyneet maisteriopintoihin ehtiessä, mutta gradu on kuitenkin hieman erilainen ponnistus verrattuna muihin opintoihin. Voi siis olla hyödyllistä kokeilla erilaisia työskentelytekniikoita. Gradun parissa ei kovin helposti tehdä kovin pitkiä työpäiviä. Päivät ovat myös hyvin vaihtelevia. Toisinaan flow-tila yllättää ja tekstiä syntyy sivukaupalla, toisinaan jo parin tunnin jälkeen kaikki puuroutuu.

Tietokoneen ääressä on turha kököttää, jos työ ei etene. Silloin kannattaa mieluummin lähteä vaikka lenkille, ja jatkaa myöhemmin. Myös esimerkiksi pomodoro-tekniikka (googlaa esim. tomato timer) voi auttaa.

Vähemmän on usein enemmän, jos on kyse tehokkaasti gradun tekemiseen käytetyistä tunneista. Jokaisen gradun parissa vietetyn päivän ei tarvitse olla supertehokas. Itselläni kohtuullisen tehokasta työaikaa kertyi korkeintaan viitisen tuntia päivässä ilman taukoja laskettuna. Tämän enempää aivot eivät oikein jaksaneet.

LOPUKSI HALUAN kertoa vielä kenties tärkeimmän vinkkini gradusavottaan: Pyydä apua!

Graduohjaajasi ohjaa sinua, mutta mikään ei estä pyytämästä apua myös muilta ihmisiltä. Gradun tekemiseen kuuluu tietenkin omien aivojen rääkkäys, tekemällä oppiminen ja ahaa-elämykset, mutta koko pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen.

Aloittaessani aineiston analyysiä olin aivan hukassa ja tuntui, etten tiedä yhtään mitä lähden tekemään. Niinpä soitin eräälle opiskelijakollegalleni, jonka tiesin tehneen saman tyyppistä videoaineiston analyysiä kuin itse olin aloittamassa. Puhelun jälkeen minulla oli erinomaisia lähdevinkkejä, askeleita aineiston käsittelyn aloittamiseen sekä hyvä fiilis saadusta vertaistuesta. Yksin ei kannata jäädä gradunkaan kanssa!

---

Kirjoittaja on valmistunut varhaiskasvatuksen opettajaksi Helsingin yliopistosta ja viimeistelee parhaillaan maisteriopintojaan. Opettajan työt hän on aloittanut tänä syksynä viisivuotiaiden ryhmässä.