Opeopiskelija 2/23

Joensuussa koulutetaan opinto-ohjaajia ja Sanna Tuomiston mukaan alueella saattaa olla vaikea saada harjoittelupaikkaa opo-opiskelijana. Kuva Sirkku Tuomisto.

Ohjattu opetusharjoittelu on tärkeä osa opettajankoulutusta, ja henkilökohtainen ohjaus on oleellinen osa koko opetusharjoittelua. Valitsemalla Vuoden harjoittelunohajaajan SOOL haluaa kiinnittää huomiota asiantuntevan harjoittelunohjauksen merkitykseen opiskelijoiden opettajuuteen kasvussa ja opettajaidentiteetin löytymisessä.

”Kannatteleva ohjauksen orientaatio kulkee vahvasti mukana Sannan työssä, ja siitä saavat osansa niin ohjattavat, harjoittelijat kuin työyhteisökin”, kirjoittavat opiskelijat esityksessään SOOLin hallitukselle. Opiskelijat toivovat Sanna Tuomiston esimerkin voimalla itsekin pystyvänsä tarjoamaan ohjattavilleen kokemuksen kuulluksi tulemisesta ja siitä, että nämä ovat tärkeitä, merkityksellisiä, taitavia ja kiinnostavia ihmisiä.

Sanna Tuomisto, mitä ajattelit kuullessasi valinnastasi?

– Kun kuulin valinnasta, olin todella iloinen ja osittain jopa sanaton. Minua oli etukäteen hieman varoitettu asiasta, kun viimeisin harjoittelijani paljasti, että he ovat yhdessä toisen harjoittelijani kanssa tehneet ehdotuksen. Tästä huolimatta puhelinsoitto oli yllättävä ja se tuntui hienolta tunnustukselta.

– Tykkään todella paljon ohjata harjoittelijoita ja nautin siitä, että saan jakaa osaamistani ja käydä hyviä keskusteluja heidän kanssaan. Usein kuitenkin mietin, onko oikein ottaa harjoittelijoita, kun työnkuvani on täyteläinen ja kiirettä on paljon. Tämän vuoksi oli erityisen hienoa saada tunnustus, koska se vastasi kysymykseeni siitä, että teen tärkeää työtä, huolimatta siitä, millainen työympäristö minulla on ja kuinka paljon vauhtia se sisältää.

Millainen on oma koulutustaustasi, entä työhistoria? Miten päädyit harjoittelunohjaajaksi?

– Olen opiskellut Joensuussa opinto-ohjaajaksi ja olin todella onnekas, kun sain täältä heti valmistumiseni jälkeen töitä. Ensin toimin opinto-ohjaajan sijaisena koulussa, jossa itse tein viimeisen harjoittelujaksoni ja kolme vuotta myöhemmin sain viran määräaikaisten työsuhteiden jälkeen. Olen siis edelleen samalla tiellä, mistä valmistumisen jälkeen aloitin ja nyt on neljäs vuosi kohta takana. Teen yhdistelmänä työtä sekä yläkoulun että lukion opinto-ohjaajana.

– Harjoittelun ohjaajaksi päädyin ensin siksi, että halusin toimia ohjaajana ja koin, että minulla olisi annettavaa alan opiskelijoille. Omista opiskeluvuosistanikaan ei ole kovin pitkä aika, minkä vuoksi harjoittelijan asemaan on helppoa samaistua. Pidän tärkeänä, että pystyn antamaan monipuolista palautetta ja vinkkejä, miten opiskelija voi tehdä jonkin asian entistä paremmin, vaikka hänellä menisikin jo hienosti. Tätä kaipasin itse enemmän omissa harjoitteluissani.

”Sillä hetkellä, kun opiskelija saapuu huoneeseeni,
en näytä hänelle kiirettä, vaan suljen ympäröivän maailman
ulkopuolelle ja keskityn häneen sataprosenttisesti.”

– Täällä Joensuussa koulutetaan opinto-ohjaajia, minkä vuoksi harjoittelupyyntöjä tulee myös säännöllisesti. Harjoittelupaikkaa opo-opiskelijana ei ole välttämättä helppoa saada tällä alueella. Syynä tähän on usein se, että opinto-ohjaajien työtaakka on suuri ja he kokevat, ettei heillä ole aikaa tai resursseja ottaa harjoittelijoita. Tähän pyrimme myös alueellisesti vaikuttamaan, jotta harjoittelumahdollisuudet alueella säilyisivät ja toivottavasti myös lisääntyisivät.

Miten tehdään hyvä opinto-ohjaaja? Millainen hyvä ohjaaja on?

–  Hyvä opinto-ohjaaja on mielestäni sellainen, jota oppilaiden ja opiskelijoiden on helppo lähestyä ja joka osaa kohdata heidät arvostaen ja kuunnellen. Esimerkiksi kiireisinä päivinä on tärkeää, että sillä hetkellä, kun oppilas/opiskelija saapuu huoneeseeni, en näytä hänelle kiirettä vaan suljen ympäröivän maailman ulkopuolelle ja keskityn häneen sataprosenttisesti. Tämän on jokainen mielestäni ansainnut. Oppituntien osalta pidän tärkeänä, että opo tai opettaja miettii, millaisen fiiliksen hän tuo sinne mukanaan. Kohtaamisia ne sielläkin oppijoiden kanssa ovat. Tietenkin on myös tärkeää, että opinto-ohjaajalla on ohjauksen moninaisessa kokonaisuudessa langat käsissään ja hän hoitaa omat velvollisuutensa ja toimii aikaansaavasti – tämä on kuitenkin opinto-ohjaajan perustehtävä.

– Hyvä harjoittelunohjaaja huomioi yksilöllisesti harjoittelijan tilannetta – toiset harjoittelijat syttyvät siitä, että saavat tehdä kaiken ja sen yli. Toiset harjoittelijat taas jännittävät enemmän tai kuormittuvat helpommin, jolloin harjoittelunohjaajan on tärkeää huomioida, millainen kokonaisuus harjoittelusta suunnitellaan. Jokainen harjoittelujakso on erilainen ja myös jokaisella harjoittelijalla on erilaiset yksilölliset tavoitteet.

Opiskelijoiden mukaan ohjauksessasi he ovat ymmärtäneet kuulluksi tulemisen kokemuksen tärkeyden sekä positiivisen vahvistamisen ja kannustamisen merkityksen. Tunnistatko tästä itsesi tai työtapasi?

– Tunnistan. Minulle on todella tärkeää, että voin hyvin pienilläkin asioilla, sanoilla ja teoilla syventää ohjausta ja korostaa sitä, että oppilaat ja opiskelijat saavat tuntea itsensä arvokkaiksi. Usein tällaisella toiminnalla onnistun luomaan turvallisen ja toimivan ohjaussuhteen, ja oppilaan tai opiskelijan on helpompi kertoa asioistaan, jolloin ohjaus samalla tehostuu ja on vaikuttavampaa.

Mikä on tärkein oppi, minkä opetusharjoittelusta voi saada?

– Mielestäni tärkein oppi on se, että uskaltaa tarttua mahdollisuuteen ja harjoitella mahdollisimman paljon oppituntien pitämistä ja yksilöohjauksia turvallisessa ympäristössä, jossa oma harjoittelunohjaaja on tarvittaessa tukena.

– Hyvää oppia ovat myös epäonnistumiset, jotka kuuluvat luontevana osana osaksi harjoittelua. Itse ajattelin harjoittelijana, että on noloa epäonnistua ja etteivät työssä olevat opettajatkaan niin tee. Tästä olen kuitenkin nykyään eri mieltä. Itselleni yksi tärkeimmistä opeista oli harjoitteluaikana nähdä epäonnistunut oppitunti, jolloin oppilaat käyttäytyivät huonosti ja oppitunnin opettajalta meni hermot. Tällöin pääsee harjoittelijana näkemään, että vaikka ammattitaitoa olisi, ei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan.

Terveisesi kaikille opeopiskelijoille?

– Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä opettajan tai opinto-ohjaajan työtä. Jokaisella on omat ainutlaatuiset vahvuutensa ja persoonansa, jolla saamme työtämme tehdä. Pyri siis tunnistamaan omat vahvuutesi ja anna niiden ohjata sinua kohti tulevaisuuden mahdollisuuksia!

 Kuva Sirkku Tuomisto.