JENNI MOILANEN
Soolibooli 5/15

Hyppy opiskelijan iisistä elämäntyylistä työssäkäyvän nuoren aikuisen arkeen tuntui elokuussa samaan aikaan hurjalta, ihanalta, pelottavalta… Uuden opettajan syksy on ollut elämäni mullistavinta aikaa, jonka yksityiskohtien läpikäymiseen ei riittäisi hetki kahvikupin ääressä.

Ryhdyin lähettämään työpaikkahakemuksia saatuani tutkintotodistuksen. Tuohon aikaan (toukokuun loppu, kesäkuun alku) opettajapaikkoja oli vielä runsaasti haussa, enimmäkseen pääkaupunkiseudulla. Olin varautunut pitkään muuttomatkaan, sillä moni Rovaniemeltä valmistunut ystävä oli työllistynyt etelään.

En ehtinyt lähettää montaa hakemusta, kun minulle soitettiin ja lopulta olin onnekkaassa asemassa saadessani valita puhelin- ja Skype-haastattelun pohjalta työpaikkani. Valintani oli ekaluokka, Vantaa ja pieni opetusyksikkö ison pääkoulun tuntumassa.

Katto pään päälle, mutta millä hinnalla?

Silmäilin pääkaupunkiseudun vuokratasoa ja totesin, että asumiskustannuksiin tulisi merkittävä nousu. Yksinasuminen hyvien kulkuyhteyksien varrella katosi vaihtoehdoista nopeasti. Hyvä ystäväni oli pitkään toivonut muuttoa Helsinkiin ja hänen saatuaan opettajapaikan Espoosta, tuntui yhteisen kämpän etsiminen hyvältä ajatukselta.

Valjastimme useat vuokravahdit sähköposteihimme, mutta sopivaa asuntoa ei löytynyt. Viimein heinäkuun puolenvälin tienoilla, kun epätoivo jo nosti päätään, sähköpostiin kilahti ilmoitus täydellisestä pohjaratkaisusta, aivan Helsingin keskustassa. Pikainen yhteydenotto välittäjään, kuvaus tilanteestamme ja meillä oli koti.

Muuttaminen oli kallista. Palkkasimme muuttofirman kuljettamaan tavaramme Helsinkiin. Olimme molemmat kesän työttöminä, joten muuttokustannuksia kattaaksemme ja kahden kuukauden vuokran suuruisen vuokravakuuden maksaaksemme haimme työvoimatoimistosta muuttokustannusten korvausta ja matka-avustusta.

Uusi työpaikka ja työkaverit

Määräaikainen virkasuhteeni alkoi 11. elokuuta, kuten monella muulla uudella opettajalla. Olin jo uhonnut, että työpaikalle ei astuta ennen tuota päivää, sillä ilmaista työtä ei tehdä ja kuntia ei saisi näin rohkaista moisiin palkkasäästöihin. Töiden alkamista edeltävällä viikolla jännitys kasvoi melkein pahoinvointiin asti enkä kyennyt ajattelemaan muuta kuin alkavaa työtä. Minun oli päästävä näkemään edes luokkatila.

Saavuttuani ensimmäistä kertaa koululle olin mykistynyt: koulurakennus oli pieni tiilirakennus, jonka ympäristö näytti karulta. Sisälle päästyäni olin valmis kääntymään pois. Oma luokkatilani näytti vanhalta, joskin videotykki ja dokumenttikamera olivat paikoillaan.

Luokkani oli ollut aiemmin ylempien luokkien käytössä ja kaapit pursuivat vanhoja monisteita, kirjoja ym. minulle turhaa tavaraa. Käytin varastoa muistuttaneen luokkatilani tyhjentämiseen kaksi palkatonta päivää. Luokkatilan sisustuksesta tuli pian minun ja oppilaiden yhteinen projekti, joka jatkuu edelleen.

11. elokuuta tapasin kollegat. Veso-päivä oli jännittävä, mutta innostava. Opettajakollegat vaikuttivat huipputyypeiltä heti alusta alkaen ja meidät uudet otettiin hyvin vastaan.

Aloittaville opettajille oli nimetty pidempään talossa olleista opettajista mentorit. Mentorini on ollut minulle korvaamaton apu. Hän naureskelee, että nykyisin mentorointi kääntyy jopa toisin päin minun avustaessa häntä esimerkiksi tablettien kanssa. Koko työyhteisö rehtoria myöten on tukenut minua eikä tyhmiä kysymyksiä ole tarvinnut pelätä. Ilman työkavereiden apua pedagogiset asiakirjat, arviointikeskustelut ja moni muu tärkeä asia olisi jäänyt hoitamatta.

Oma ensimmäinen luokka, paras luokka!

Oppilaiden kohtaaminen jännitti enemmän kuin mikään muu uudessa työssä. En tiennyt oppilaistani mitään, en edes sitä, montako oppilasta luokalleni tulisi.

Päätin, etten halua tietää mitään oppilaistani etukäteen, joten en tutustunut etukäteen heidän papereihinsa. Halusin luoda ensivaikutelman puhtaalta pöydältä. Jälkeenpäin moni asiakirja yllätti, enkä tunnistanut niistä nykyisiä oppilaitani, joita lopulta on 18. Luokkani on mahtava ja huoltajat mukavia! On ihana saada toteuttaa vihdoin omaa juttua omien oppilaiden kanssa.

Tunnit
suunnittelen aamuisin
matkalla töihin.

Palkkapäivä, paras päivä?

Ensimmäinen palkkapäivä ei ollut juhlaa. Elokuun vajaan kuukauden palkka hupeni lähes kokonaan asumis-, työmatka- ja muuttokustannuksiin.

Syyskuun palkkakuitin nähtyäni mietin: tätä vartenko kannatti opiskella korkeakoulututkinto? Joo, "ei tätä työtä rahan takia tehdä", mutta kyllä omalla persoonalla tehtävä työ on sen verran kuormittavaa, että siitä odottaisi maksettavan säästöön asti. Siksi ensimmäisinä viikkoina tekemäni jopa 12 tunnin päivät tuntuvat kohtuuttomilta.

Tässä vaiheessa syksyä koen, että olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon työaikoihin. Tunnit suunnittelen edelleen aamuisin matkalla töihin, muuten ei ole aikaa ja Wilman suljen viimeistään päästyäni kotiin.

Kävelen pitkin kotikatuamme. On ensimmäisen palkallisen opelomani ensimmäinen päivä. Ihmisillä on kova kiire, mutta minulla on vain aikaa. Aikaa itselleni, aikaa hengähtää ja levätä. Vaikka loma tuntuu hyvältä, on minulla jo hieman ikävä oppilaitani. He ovat itseasiassa aivan ihania, jopa villeimmät heistä. Ajatus karkaa väkisin ensi viikkoon: mitäs kivaa keksitään… Pyyhin ajatuksen nopeasti mielestäni ja melkein nauran itselleni.

Ensi vuodesta ei ole tietoa, mutta se ei ahdista. Elämäni on tässä ja nyt, ja se hymyilee kanssani.

 

---

Jennin vinkit uudelle opelle:

• Hae ajoissa muutto­kustan­nusten korvausta TAI matka-avustusta.
• Hoida vuokravakuusasiat ajoissa.
• Hommaa itsellesi mentori (ellei sellaista ole sinulle jo nimetty).
• Tutustu työkavereihin ja vietä aikaa myös opehuoneessa.
• Uskalla kysyä, älä jää miettimään yksin.
• Ole rohkeasti oma itsesi.
• Tutustu oppilaisiin.
• Muodosta oppilaista oma käsityksesi.
• Ole huoltajille avoin ja tee itsesi lähestyttäväksi.
• Ole tarkkana palkka-asioissa – tarkista aina palkkakuitti ja kysy neuvoa!
• Toimita todistusjäljennökset ja esitä alkuperäiset todistukset mielellään jo ennen työsuhteen alkamista.
• Muista hakea korvaukset esim. pitämistäsi tukiopetustunneista.
• Selvitä, saatko työmatkakorvauksia, esim. matkaseteleitä – hae ajoissa!
• Älä uuvuta itseäsi, mieti mikä on järkevää. Ylitöistä ei makseta.