RIKU ORAS
Opeopiskelija 2/21

Kuva: Darlene Alderson / Pexels

Vantaalaisen Sotungin lukion matemaattisten aineiden opettaja Anne Aavamaa sekä liikunnan ja terveystiedon lehtori Kirsi Kukkola ovat kokeilleet virtuaalitodellisuutta (VR) hyödyntäviä laitteita osana oppimista lukiolaisten kanssa. Kysyimme, miten VR-kokeilu sai alkunsa ja kannattaako opeopiskelijoiden tai opettajien kokeilla VR-laitteita oppitunneillaan.

Miten päädyitte kokeilemaan VR-laitteita opetuksessanne?

– Meillä on käynnissä Oppimisen muuttuvat tarpeet – kohti unelmia etälukiossa -hanke, jonka yhtenä osa-alueena halusimme kokeilla oppimisympäristöjen laajentamista VR-todellisuuteen, Anne Aavamaa taustoittaa VR-kokeilun alkutaivalta, tarkoitusta ja tavoitteita.

– Halusimme kartoittaa VR-laitteiden pedagogisia mahdollisuuksia ja etsiä VR-laitteille tarkoituksenmukaisia käyttötarkoituksia suhteessa opetuksen tavoitteisiin. Opiskelijoiden kanssa halusimme kokeilla mahdollisimman laajasti erilaisia ohjelmia eri oppiaineissa ja lisäksi tavoitteena oli kehittää myös opettajiemme ammattitaitoa.

”Tavallisesta poikkeava opiskelutapa
jättää melko pysyvän muistijäljen.”

Millaista lisäarvoa VR-laitteet voivat tuoda opetukseen ja mitkä ovat sen parhaat puolet oppimisen kannalta?

Anne Aavamaa näkee VR-laitteiden opetuskäytössä useita hyviä ulottuvuuksia. 

– Uskon, että kokemuksellisuuden ja elämyksellisyyden kautta myös itse oppiminen tehostuu, sillä tavallisesta poikkeava opiskelutapa jättää varmasti melko pysyvän muistijäljen. VR-laitteet tarjoavat ikään kuin huomaamatta mahdollisuuksia oppiaineiden integraatiolle, mikä palvelee myös uuden opetussuunnitelman tavoitteita.

– Oppimista VR-laitteet elävöittävät valtavasti ja mikäli oppiminen tapahtuu pelimuodossa, se on usein myös älyttömän hauskaa, Kirsi Kukkola aloittaa ja jatkaa:

– Kun näkee ja tekee asiat itse virtuaalisesti, ne jäävät paremmin muistiin.

Esimerkiksi vierailemalla eri kaupungeissa tai seuraamalla erilaisia jokia, näkee pinnanmuodot ja kaupunkien koot todenmukaisemmin. Lisäksi virtuaalitodellisuudessa voi oppia huomaamatta vieraskielistä sanastoa. Virtuaalitodellisuus voi tuoda uusia ulottuvuuksia myös esimerkiksi elinten toiminnan opiskeluun, sillä sydämen tai verenkierron toimintaa on mahdollista konkretisoida VR-teknologian avulla.

Minkä ikäisten oppijoiden kanssa olette käyttäneet VR-laitteita ja minkä ikäisille VR-opetusteknologia sopii?

– Opetuskäytössä olemme käyttäneet VR-laitteita vain lukiossa, mutta olen kokeillut VR-laseja myös kotioloissa. Ainakin omien kokemusteni mukaan VR-lasit ovat toimineet niin 12-vuotiaan, 18-vuotiaan kuin aikuistenkin kanssa. Osalle käyttäjistä voi kuitenkin tulla paha olo, jos ohjelman avulla esimerkiksi lennetään tai liikutaan paikasta toiseen nopeasti, Kirsi Kukkola kertoo. 

Myös Anne Aavamaa on kokeillut VR-laitteita kotioloissa ja hänen kokemustensa perusteella myös alle kouluikäiset lapset ovat innostuneet VR-laitteiden tarjoamista elämyksistä, joten laitteita olisi mielenkiintoista kokeilla opetuskäytössä myös nuorempien koululaisten kanssa. 

Missä eri oppiaineissa ja käyttötarkoituksissa olette käyttäneet VR-tekniikkaa?

Matematiikan ja fysiikan aineenopettaja Anne Aavamaan mukaan VR-opetuskokeiluita on tehty ainakin fysiikassa, englannissa ja kuvataiteessa lukiolaisten kanssa.

– Fysiikassa käsittelimme maailmankaikkeuden suuria ja pieniä rakenteita VR-teknologiaa hyödyntävän Universe Sandbox 2 -ohjelman avulla. Tarkoituksena oli saada kokemuksellisuutta aiheeseen, joka suurien mittasuhteiden takia jää helposti etäiseksi. Englannin oppiaineessa olemme pyrkineet lisäämään elämyksellisyyttä kurssien aihepiirien opiskeluun virtuaalitodellisuuden avulla.

– Lisäksi kuvataiteessa olemme kokeilleet muotoiluteemaan soveltuvaa Kodon-ohjelmaa. Kokeiluun osallistuneet opiskelijat muotoilivat veistoksia vapaamuotoisesta massasta ja valmiista malleista. Lisäksi opiskelijat pääsivät virtuaalisesti käymään museossa The Vr Museum of Fine art -ohjelman avulla, Anne Aavamaa esittelee muutamia käyttötapoja eri oppiaineissa.

Liikunnan ja terveystiedon lehtorin Kirsi Kukkolan mielestä virtuaalitodellisuutta voidaan hyödyntää myös liikuntatunneilla. 

– Liikunnassa tutustuimme golfiin Everyday Golf -ohjelman avulla. Tavoitteena oli vähentää ennakkoluuloja golfia kohtaan ja lisätä tasa-arvoa. VR-teknologian ansiosta lukiolaiset saivat mahdollisuuden kokeilla golfia ilman green cardia, välineitä tai tietämystä lajiin kuuluvista säännöistä.

Virtuaalitodellisuudessa samaa asiaa voi yrittää useamman kerran ja monet ohjelmat kehittävät myös koordinaatiota. Lisäksi kokonaiskuvan hahmottaminen on monesti virtuaalilasien avulla helpompaa, koska esimerkiksi golfissa pääsee heti huippukentälle pelaamaan ja näin voi ymmärtää lajin idean paremmin kuin lyömällä huteja harjoituskentällä.

Mihin oppiaineisiin tai aihealueisiin VR-laitteet soveltuvat parhaiten?

– Erityisesti fysiikassa VR-laitteiden käyttö tuntui mielekkäältä, sillä VR-todellisuudessa saadaan kokemus, joka ei reaalimaailmassa ole mahdollinen. Myös englannin opiskeluun löytyy useita toimivia VR-teknologiaa hyödyntäviä ohjelmia.

Smithsonian American Art Museum -ohjelma soveltuu Aavamaan erinomaisesti kulttuurikurssille. Ohjelmassa opiskelijat ovat taidemuseon sisällä ja voivat kulkea näyttelystä toiseen. He voivat tarkastella maalauksia ja veistoksia ja saada lisäinformaatiota sekä teksti- että äänimuodossa teoksista ja taiteilijoista. Toisena konkreettisena esimerkkinä BodyVR: A Journey Inside a Cell -ohjelmassa opiskelija eli pelaaja matkaa virtuaalitodellisuudessa ihmiskehon sisällä ja samalla kuulokkeissa ääni kertoo kehon toiminnasta sekä rakenteesta englanniksi.

– Kurssin tavoitteena on oppia muun muassa lääketieteellistä sanastoa sekä tietotekniikkaan liittyvää erityissanastoa, Anne Aavamaa listaa VR-ohjelmien erilaisia käyttömahdollisuuksia. 

[JUTTU JATKUU KUVAN JÄLKEEN]

Sotungin lukiossa pelattiin golfia upeilla viheriöillä VR-lasien avulla. Opiskelija Enni Köykkä lyöntivuorossa.

Myös kuvataiteessa VR-kokeiluun osallistuneet opiskelijat listasivat monia positiivisia huomioita kokeiluun liittyen. Heidän arvionsa mukaan uusi tekniikka ja uudet työtavat ovat mielenkiintoisia ja tulevaisuuden juttuja. Heidän mielestään työstäminen sähköisesti oli helpompaa; he kokivat, ettei tarvitse ”oikeasti” osata, ja valmista tulee helposti.

– Opiskelijat huomioivat, että VR-laitteilla muotoilu on siistiä, eikä jälkiä tarvitse siivota. Positiivisena puolena nähtiin myös se, että toimintoja oli helppo kumota, jos ei ollut itse tyytyväinen. Myös keskittyminen koettiin helpoksi, Anne Aavamaa lisää. 

Mitä opettajan tulee huomioida VR-laitteiden käyttöönotossa?

Käyttö opetuksessa vaatii opettajalta melko paljon perehtymistä ja suunnittelua, jotta opetuskäyttö olisi mielekästä suhteessa oppimisen tavoitteisiin. Joitakin opiskelijoita täytyy todella rohkaista uuden kokeiluun.

– On myös syytä ottaa huomioon, että jotkut opiskelijat saattavat kokea epämiellyttävää oloa kuten huimaus, pelottavuus, niskojen ja käsien väsyminen VR-laitteiden käytön yhteydessä, Anne Aavamaa sanoo.

VR-laitteet on helppo asentaa ja opettajan kannattaa kokeilla ensin itse erilaisia ohjelmia, jotta tietää miten ne toimivat ja mitä vinkkejä oppilaille kannattaa antaa. Laitteet eivät vaadi kovin isoa tilaa, mutta ympäristön on oltava turvallinen, ettei opiskelija satuta itseään esimerkiksi lyömällä pöydän kulmaan tai seinään.

–  On myös hyvä huomata, että joissakin peleissä voi tulla paha olo. Tästä voi varoittaa etukäteen, Kirsi Kukkola jatkaa. 

”Ohjelmien soveltuvuudessa
opetuskäyttöön on vielä
kehitettävää.”

Onko VR-opetusteknologian käytössä muita haasteita?

Vaikka VR-teknologiaan liittyy moni positiivisia puolia, liittyy siihen myös useita haasteita. Ensinnäkin VR-laseja voi käyttää vain yksi henkilö kerrallaan, joten 75 minuutin oppitunnilla sopiva koko on kahdesta viiteen henkilöä, jotta asiaan ehtii perehtyä kunnolla.

Opettajalle virtuaalilasikokeilu on haasteellista toteuttaa oman tunnin ohella, koska muulle ryhmälle pitää keksiä muuta tekemistä. VR-lasien valmiiksi laittaminen ja pois ottaminen vie myös oman aikansa. Lisäksi osalle opiskelijoista VR-laitteiden käyttäminen esimerkiksi pelimuodossa voi olla vaikeaa, ellei ole pelannut aikaisemmin.

– Useiden VR-laitteiden käyttö vaatii hienomotoriikkaa, silmä-käsi-koordinaatiota sekä nokkeluutta, Kirsi Kukkola ja Anne Aavamaa toteavat yhteen ääneen.

Lisäksi haastateltavat korostavat, että ohjelmiin perehtyminen vie melko paljon aikaa ja ohjelmien soveltuvuudessa juuri opetuskäyttöön on vielä kehitettävää. 

Onko VR-laitteiden käyttäminen koulussa kallista ja joutuuko laitteita uusimaan usein?

– Koulullamme on kahdet VR-laitteet ja lisäksi ne vaativat paremman tietokoneen ohjelmille. Muutamalla tuhannella eurolla pääsee alkuun, mutta hinnat varmasti halpenevat tulevaisuudessa. Emme ole joutuneet vielä uusimaan laitteita, mutta pitää huolehtia laitteiden päivittämisestä sekä säilytyksestä, Kirsi Kukkola tähdentää.

Myös Anne Aavamaa on samoilla linjoilla ja toteaa: 

– Jos teknologia tulisi edullisemmaksi ja kehittyisi entistä helppokäyttöisemmäksi, olisi ideaali, että käytössä voisi olla useat VR-lasit samaan aikaan.

Miten opiskelijat ovat suhtautuneet VR-laitteisiin opetuksessa ja uskotteko, että VR-teknologia tulee yleistymään opetuskäytössä?

– Aina kun opiskelijat kokeilevat ensimmäistä kertaa laitteita, se on jännittävää kaikille. Toiset tykkäävät, toiset eivät. Usein VR-laitteiden kokeileminen on hauskaa, kun muut voivat seurata näytöltä toisten tekemistä. Laitteet ovat siten myös yhteisöllisiä ja katsomallakin voi oppia.

Jos koulussa olisi tila, missä VR-laitteet voisivat olla jatkuvasti esillä, niiden käyttö yleistyisi varmasti nopeammin. Nyt laitteet ovat kalliita, eikä niitä voi jättää ilman valvontaa. Luokkatilat ovat pienet, oppimistahti on etenkin lukiossa nopea ja lisäksi ryhmäkoot ovat isoja, joten nämä asiat hankaloittavat VR-laitteiden käyttöä oppitunneilla.

– Pitäisi olla toinen opettaja apuna tunnilla, jotta niitä ehtisi käyttää, Kirsi Kukkola pohdiskelee. 

Anne Aavamaan mukaan VR-laitekokeilut ovat tarjonneet positiivisia kokemuksia vaihtelevista työtavoista sekä oppimisympäristöjen laajentumisesta. 

– Laitteita kokeilleet opiskelijat vaikuttivat innostuneelta, minkä arvelen juuri johtuvan tuosta laitteiden tarjoamasta elämyksellisyydestä. Tekemäni kyselyn perusteella myös mielenkiinto opiskeltavaa asiaa kohtaan lisääntyi kokeilun myötä. Uskon, että myös laitteita opiskelijoiden kanssa kokeilleet opettajat kokivat teknologian käyttöön liittyvän osaamisensa sekä itseluottamuksensa lisääntyneen.

Miksi opettajaksi opiskelevien ja opettajien kannattaa kokeilla VR-laitteita opetuksessaan?

– Virtuaalitodellisuus voi tarjota mahtavia elämyksiä, joten sen avulla on hauska leikkiä ja samalla oppia. Oppimisen ei tarvitse aina olla vakavaa, ja tämä on yksi hauska tapa oppia! Kirsi Kukkola kannustaa hyödyntämään VR-laitteita opetuskäytössä.

– VR-laitteita kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos siihen tarjoutuu tilaisuus! Heittäydy rohkeasti, pidä hauskaa, opi samalla ja innostu! Älä anna omien ennakkoluulojesi tai teknologiapelon olla tiellä uuden kokemiselle, Anne Aavamaa päättää haastattelun ja kehottaa kaikkia opeopiskelijoita sekä opettajia kokeilemaan ennakkoluulottomasti VR-laitteita osana opetusta.