Edunvalvonta on yhteinen tehtävä
Ilman yhteistä panostusta jäämme helposti paitsioon.
JESPER LEMPIÄINEN
Soolibooli 1/18 pääkirjoitus
Tammikuu lähestyy loppuaan ja sen myötä monessa ainejärjestössä uudet hallitukset ovat tarttuneet vallankahvaan. SOOLissa hallituksen toimikausi on kaikkea muuta kuin alussa, alkuvuosi tuo tullessaan kauden kiireisimmät ajat. Menneenä syksynä aloitetut projektit on saatettava loppuun, viimeiset uudet jutut aloitettava ja liittokokouskin hengittää jo niskaan. Kiireiden painaessa päälle kuitenkin huomaa todella tehdyn työn tärkeyden – kiire kertoo asioiden merkityksellisyydestä.
Kevään myötä myös moni tuore järjestötoimija tuskailee kiireen keskellä. Kalenterit täyttyvät kokouksista, tapahtumista, koulutuksista ja tapaamisista. Opintojen sekaan sovittaminen tuntuu mahdottomalta ja Kelan opintopisterajat kolkuttavat takaraivossa. Kiitoksetkin jäävät usein lähinnä muiden järjestötoimijoiden lausumiksi. Tämän suon keskellä voi mieleen helposti nousta ajatus toiminnan lopettamisesta, jotkut jopa jättävät aloittamatta työtaakkaa peläten.
Kaikki tämä kuulostaa myös itselleni tutulta. Useammin kuin kerran on tullut miettineeksi, josko kuitenkin vain jättäytyisin sivuun ja keskittyisin omiin opintoihini. Kerta toisensa jälkeen kuitenkin löydän itseni yhä uudesta luottamustoimesta. Suurin syy tähän on, että vaikka järjestötoiminta vie aikaa, antaa se myös paljon kokemuksia ja osaamista, sekä tarjoaa mahdollisuuksia itsensä ylittämiseen. Vaikka vaikutukset usein jäävät itseltä kokematta ja kiitokset ovat vähissä, on äärimmäisen palkitsevaa huomata muiden pääsevän nauttimaan oman työni tuloksista.
Toinen tärkeä syy liittyy valitettavasti todellisuuteen, jossa opiskelijan etua harvoin ajavat muut kuin opiskelijat itse. Ilman meidän yhteistä panostustamme jäämme helposti paitsioon. Yksi esimerkki tästä nähtiin vuodenvaihteessa Itä-Suomen yliopiston ohittaessa opiskelijoiden näkemyksen opetusharjoittelun ajankohdasta. Jos me opiskelijat emme yhdessä panosta etujemme puolustamiseen, ei sitä kukaan muukaan puolestamme tee.
Nyt uuden vuoden myötä toivonkin, että jokainen teistä lukijoista voisi vähintäänkin harkita vakavasti järjestötoimintaan mukaan lähtemistä tai ainakin muistaisi kiittää työtä jo tekevää. Yhdessä me voimme tehdä meidän jokaisen arjesta helpompaa. Lisäksi haluan kiittää niitä teistä, jotka jo toiminnassa mukana ovat. Teidän työnne on äärimmäisen tärkeää, älkää koskaan unohtako sitä.
