Demokraattinen toimintakulttuuri tehdään yhdessä
Demokraattinen yhteiskunta ja sen turvaama tasa-arvoinen ja yhdenvertainen elämäntapa tarvitsee huolenpitoa. Demokratia on siis jotain, jota on ylläpidettävä ja joka voi kuihtua ja hävitä ilman jatkuvaa vaalimista ja huolenpitoa.
TIINA KARHUVIRTA
Opeopiskelija 2/22
Kuva: Wikimedia Commons
Joskus on jopa pohdittu, että jokaisen sukupolven on keksittävä uudelleen demokratia. Tämä uudelleen keksiminen ja siihen kannustaminen pitäisi olla itsestään selvää opiskelijoille yleensä ja erityisesti opettajaksi opiskeleville.
Paradigma elää ajassa
Käytännössä koko itsenäisyytemme ajan koululaitoksen yhtenä tehtävänä on ollut kansalaisten kasvattaminen kulloiseenkin historialliseen tilanteeseen sopiviksi kansalaisiksi. Kansalaisihanteet ja -hyveet ovat muutoksessa yhteiskunnan tarpeiden mukaisesta. Niinpä kansalaiseksi kasvetaan erilaisissa tilanteissa ja historiallisissa vaiheissa.
Elämme paradigman eli ajattelutavan muutoksen taitekohdassa, jolloin kansalaisten osallistuminen ja vaikuttaminen eri tasoisiin päätöksiin nähdään tarpeellisena. Samalla kuitenkin ”osallisuusparadigma” on jännitteisessä suhteessa vaikkapa ”asiantuntijaparadigman” kanssa. Onko arvokkaampaa kansalaisten tuottama kokemustieto vai tieteellisin menetelmin koottu käsitteellinen tieto?
Demokratian ulottuvuudet
Kouluyhteisössä demokratian voi ymmärtää kahdesta eri ulottuvuudesta. Kyse on pohjimmiltaan siitä, ketkä saavat osallistua yhteiseen päätöksentekoon eli kuinka laaja joukko pääsee mukaan tekemään päätöksiä. Toinen tarkasteluvinkkeli on se, mitä kaikkia asioita koulussa voidaan yhdessä päättää eli kuinka syvälle koulun ytimeen voidaan päästä tekemään yhdessä päätöksiä. Jään vain pohtimaan, miten nämä kaksi demokratian ulottuvuutta eletään todeksi opettajaksi opiskelun aikana.
”Aikuisen voi olla
vaikea luopua
loputtomasta kontrollista.”
Päätöksenteon laajuus ja se, millaisiin päätöksiin oppilaat voivat osallistua vaihtelevat kouluittain. Kyse on pohjimmiltaan yhteisön toimintakulttuuriin liittyvistä asioista, koulun aikuisten ehkä tiedostamattomistakin asenteista tai perinteistä. Aikuisen voi olla vaikea luopua loputtomasta kontrollista tai mieleen hiipivästä luottamuspulasta. Luottamus hyvä, kontrolli paras -ajatusmalli ei ehkä ole niin tuntematon silloin, kun opetussuunnitelma puskee päälle, oppimista arvioidaan ja arvosanoja annetaan.
Oppilaskuntatoiminta voi aidosti lisätä demokratiaa
Miten edistää oppilaiden osallistumista ja innokkuutta vaikuttaa yhteisössä tärkeiksi koettuihin asioihin? Vaikka oppilaskuntatoiminnan toteuttamista voi hyvin aiheellisesti kritisoida, niin oppilaskuntatoiminnan voi katsoa olevan tällä hetkellä ainoa lain edellyttämä osallisuusrakenne, joka koskee kaikkia perusopetusikäisiä lapsia ja laajentaen kaikkia alaikäisiä toisen asteen opiskelijakuntatoimintana.
Toiminta on lakisääteistä, se on kirjattu mukaan opetussuunnitelmiin. Kuitenkin koulutuksen järjestäjä viime kädessä ratkaisee, miten ja millä resursseilla oppilaiden vaikuttamistoimintaa kouluissa järjestetään.
Oppilaskuntatoiminnalla on hyvä mahdollisuus olla kaikkia lapsia ja nuoria koskettavaa. Se voi kohdentua lasten ja nuorten kannalta mielekkääseen vaikuttamiseen ja se voi parhaimmillaan uudistaa vaikuttamisen toimintamalleja. Toiminta voi aidosti lisätä demokratiaa kouluissa, mikäli se sellaiseksi halutaan kehittää.
Erilaiset osallistavat ja demokratiaa yhteisössä lisäävät mallit lisäävät parhaimmillaan lasten ja aikuisten ymmärtävää ja kohtaavaa vuorovaikutusta. Tulevilla opettajilla on paljon annettavaa, energiaa tarttua toimeen ja mahdollisuus muutokseen.
