Askel kerrallaan
Tammikuun lopulla pidetyssä SOOLin teemaseminaarissa ”Pienin rohkein askelin” pohdittiin opettajuuden ensiaskelia ja uusia tuulia. Monipuolisten puheenvuorojen myötä selvitettiin mentoroinnin hyödyt ja tubettamisen aakkoset opettajille, tutustuttiin tulevaisuuden työelämätaitoihin sekä kuultiin, miten teekkarit innostuivat peruskoulusta.
RIIKKA RINTALA
Soolibooli 2/18
Tubettaja Sita Salminen kannustaa opettajia sosiaalisen median käsittelyssä vahvempaan mediakriittisyyteen.
Eräänä tavallisena syysmaanantaina koulun opettajankokous on juuri alkamaisillaan. Opettajat rupattelevat keskenään niitä näitä ja siemailevat aamukahvia. Joku selailee vielä hetken päivän lehteä.
Koulun uusi, vastavalmistunut luokanopettaja istuu kuitenkin aivan hiljaa sohvalla ja koittaa parhaansa mukaan peittää jännittynyttä tärinäänsä. Rehtori saapuu viimeisenä paikalle ja opettajat hakeutuvat tutuille istumapaikoilleen.
Kokous alkaa, mutta uusi opettaja ei enää mahda itselleen mitään, vaan huudahtaa puolihädissään: "Kertokaa, miten oikein opetan niitä lapsia lukemaan!"
Tuon uuden opettajan jännitykseen voi varmasti samaistua jokainen vastavalmistunut opettaja ensimmäisenä työpäivänään ja jokaisella heistä olisi oma tarinansa kerrottavana. Toiset saivat jännitykselleen apua ja tukea, osa saattoi valitettavasti jäädä tai tuntea jäävänsä yksin ajatustensa kanssa.
Tämän kyseisen nuoren opettajan parahdusta ei kuitenkaan kuultu viime vuonna tai sitä edeltävänä, vaan yli kolmekymmentä vuotta sitten. Isoäitini oli yksi opettajankokouksessa olleista vanhemmista opettajista, ja kun satuin juttelemaan hänen kanssaan mentoroinnista, tuli tuo muisto hänelle elävästi mieleen. Tilausta mentoroinnille on hänen mukaansa ollut jo pitkän aikaa.
Mummuni muistelema tarina ja monien muiden uusien opettajien kokemukset pyörivät mielessä, kun astelin Helsingissä pidetyillä Educa-messuilla kuuntelemaan SOOLin seminaarin ensimmäistä osuutta vertaisryhmämentoroinnista. Millaisia ovia se avaisi sekä opettajan uran alkutaipaleelle että kouluyhteisöille?
Miksi miettiä yksin?
Perinteisesti mentoroinnilla on käsitetty kokemuksen ja työyhteisön hiljaisen tiedon siirtämistä kokeneilta työntekijöiltä uusille. Verme-verkoston Hannu Heikkisen mukaan Vermessä tätä ajatusta on lähdetty hieman rikkomaan. Kaikki tiivistyy ajatukseen: "Miksi miettisit asioita yksin, kun ympärillä on osaavia ihmisiä?"
– Korostamme vertaisryhmämentoroinnissa nimenomaan molemminpuolista oppimista. Uudet tulokkaat saavat konkareilta arvokasta kokemusta ja tietotaitoa, mutta nuoret opettajat tuovat mukanaan uusinta osaamista, ideoita sekä niin sanottua nuoruuden intoa. Sen innon ei haluaisi nähdä sammuvan, vaan antaa sille mahdollisuus loistaa jakamalla osaamistaan kokeneemmille opettajille ja innostamalla heitä uusien asioiden äärelle.
Vertaisryhmämentorointia ei tarjota pelkästään opetushenkilökunnalle, vaan kaikille opetuksen ja kasvatusalan parissa työskenteleville.
– Kansainvälisellä tasolla vertaisryhmämentorointi ei rajoitu pelkästään kasvatusalaan, vaan sama ajatus näkyy monilla muillakin aloilla. Vertaisryhmämentoroinnissa painottuvat silloin sekä ammattitaidon kehittäminen ja hyödyntäminen että työssä jaksaminen, Heikkinen kuvailee.
Talk show’n aikana heräsi keskustelua mentorointiryhmän ohjaamisen kuormittavuudesta. Nurmijärven kunnassa mentorointiohjaajana toimivan luokanopettajan Anuliisa Lahtisen mukaan ryhmän ohjaus ei sinällään lisää opettajan työn taakkaa.
– Merkittävin taakka taitaa olla kahvinkeitto ja kahvittelujen järjestäminen tapaamisten yhteyteen. Minusta tuo taakka on hyvin pieni siihen nähden, mitä ryhmä ja sen ohjaaminen itselle antaa.
Seminaarin edetessä innostus vertaisryhmämentorointiin kasvoi kasvamistaan. Sen tarjoama tuki ja uuden oppiminen on tärkeää joka opettajalle urapolun vaiheesta riippumatta. Polttavimmaksi kysymykseksi kuitenkin jäi mentoroinnin käytännön toteutus kunnissa ja kouluissa.
Anu-Liisa Lahtinen kertoi vertaisryhmämentoroinnin toteutuksesta Nurmijärven kunnassa. Nurmijärvellä on aloitettu mentorointi vuonna 2012 ja siellä on tällä hetkellä käynnissä 13 vertaismentorointiryhmää perusopetuksen puolella ja neljä ryhmää varhaiskasvatuksessa. Kunnan muiden toimialojen puolelta on myös ilmaistu kiinnostusta mentorointia kohtaan.
Lahtisen kertomusta ei voinut kuunnella kuin ihaillen. Olennaisinta tapauksessa on kuitenkin se, että kunnan hallinnossa nähtiin ja nähdään vertaisryhmämentorointi niin tärkeänä, että se on resursoinut siihen merkittävästi. Kunnassa on mentoroinnista vastaava koordinaattori, ryhmiä järjestetään kaikille vertaisryhmämentoroinnista kiinnostuneille ja uusia mentorointiryhmien ohjaajia koulutetaan säännöllisesti.
Ei tarvitse olla patoutunut kyynikko tuumiakseen, että vastaavanlaiseen tilanteeseen päästäkseen voi monessa kunnassa joutua kulkemaan kivisen tien. Kirkasotsainen idealisti kuitenkin toivoo, että Case Nurmijärvi toimii muille esimerkkinä hienosta ja kauaskantoisesta resursoinnista.
Nurmijärven kaltaisten kuntien uskoisi vastaavan opettajaopiskelijoiden ja vastavalmistuneiden opettajien epävarmuuksiin työelämään siirtymisestä. Vai pystyisikö noita jännitteitä ratkomaan jo opettajankoulutuksessa? Siihen ainakin Jyväskylän yliopistossa on pyritty Verme-kurssien avulla.
– EU-projektin myötä päädyimme yhdistämään valmistumisvaiheessa olevat opiskelijat sekä työssä olevat opettajat. Opintopisteiden lisäksi kursseilla haluttiin ennen kaikkea tarjota opiskelijoille mahdollisuus oman opettajaidentiteettinsä kehittämiseen, kuvaili lehtori Ulla Kiviniemi Jyväskylän opettajankoulutuslaitokselta.
Tällä hetkellä Verme-kurssia käyvät opiskelijat Emmi Ruotsalainen ja Petriina Otronen kiinnostuivat kurssista siksi, että se näytti pienentävän kuilua opintojen ja työelämän välillä.
– Kurssi tuntui tarjoavan mahdollisuuden päästä kohtaamaan ja käsittelemään niitä omia epävarmuuksia, joita opettajan työn arkeen liittyy, Ruotsalainen kuvaili.
– Se tarjosi myös vastauksia niihin kysymyksiin, joita opettajankoulutuksessa ei muuten ole saanut, Otronen täydensi.
Mediakriittisyys muistettava myös YouTubessa
Teemaseminaarin toisessa osuudessa päästiin pohtimaan opettajuuden uusia tuulia, luonnontieteitä, opetuksen kehittämistä ja digitaalisten ympäristöjen mahdollisuuksia. Pelin avasi valloittava tubettaja Sita Salminen, ja Messukeskuksen Tieto-lava oli hukkua yleisömeren alle. Salminen pohti puheenvuorossaan, mitä opettajien tulisi tietää tubettamisesta ja miten digitaalisissa ympäristöissä luodaan vuorovaikutussuhteita.
Sitan mukaan tubettaminen ja tubettajat ovat muuttaneet fanikulttuuria. Aikaisemmin idolit olivat yleensä henkilöitä, joille miellettiin vahvasti joku taito, kuten laulaminen tai näytteleminen. Tubettajilla taas ei aina ole yhtä yksiselitteistä taitoa.
– YouTuben taika on se, että tubettajiin voi samaistua ihan eri tavalla kuin joihinkin julkkiksiin, koska heidät näkee videoiden kautta ihmisinä, jotka elävät samanlaista arkea kuin sinä itsekin. Tubettajat myös päästävät katsojan hyvin lähelle ja kertovat videoillaan paljon, kipeitäkin asioita, omasta elämästään. Videoiden samaistuttavuus ja henkilökohtaisuus luovat illuusion siitä, että tuntisi tubettajan. Kuin katsoisi ystävänsä kuulumisia.
Vaikka tubettajan video
näyttää aidolta ja arkiselta,
jokainen klippi on aina valittu.
Viime vuosien aikana myös vuorovaikutus on kokenut muutoksen tuulia. Vielä joitakin vuosia sitten ainoa mahdollisuus ottaa yhteyttä omaan idoliin oli lähettää hänelle fanipostia ja jäädä odottelemaan, saako siihen ikinä vastausta.
– Nykyisin todennäköisyys siihen, että saa idolinsa huomion sekä vastauksen videon alle kirjoitettuun kommenttiin on paljon suurempi. Monet tubettajat myös panostavat siihen, että he vastaavat faneilleen.
Opettajia Sita kannusti sosiaalisen median käsittelyssä vahvempaan mediakriittisyyteen. Aikaisemmin idoleita ja heidän elämäänsä ihasteli sellaisissa ympäristöissä, jotka pohjimmiltaan tiedosti lavastetuiksi. Esimerkiksi aikakauslehtien valokuvissa ja elokuvissa.
– Somen myötä omaa elämää on alettu verrata eri tavalla julkkisten elämään, vaikkapa Instagram-kuvien kautta. Sen vertailun vaikutukset lapsiin ja nuoriin ovat voineet olla paljon vakavammat, sillä Instagram mielletään usein alustaksi, jossa julkaistaan nimenomaan arkisia asioita omasta elämästä. Siinä kontekstissa voi olla vaikeampi muistaa, että nekin arkiselta vaikuttavat kuvat julkkisten elämästä voivat olla yhtä lavastettuja kuin lehden kansikuva.
Sitan mukaan myös tubettajien videoiden osalta lapsia tulisi vielä useammin muistuttaa siitä, että omaa elämää ei saisi verrata siihen, mitä somessa näkee. Sillä kaikki ei aina ole sitä, miltä näyttää.
– Vaikka tubettajan video näyttää aidolta ja arkiselta, jokainen klippi, joka hänen videossaan on, on aina valittu. Tubettajat editoivat itse omat videonsa, eikä kukaan ikinä julkaise jotain sellaista, mitä he eivät haluaisi muille näyttää. Minä itse esimerkiksi julkaisen aina välillä seitsemänminuuttisia My Day -videoita yhden päivän vaiheista, aamupalasta ja erilaisista pohdinnoista. Sen seitsemän minuutin ulkopuolelle jää kuitenkin 1 400 minuuttia materiaalia, jota minä en kuvaa tai julkaise.
Teekkarit ryhtyivät talkoisiin
Seuraavana lavalle astelivat kaksi Aalto-yliopiston opiskelijaa, Niko Fern ja Noora Vänttinen, kertomaan miten ja miksi teekkarit valtasivat vuonna 2016 Suomen peruskoulut. Kahden marraskuisen päivän ajan 1 400 Aalto-yliopiston opiskelijaa jalkautui 1 500 peruskouluun ympäri maata innostamaan lapsia ja nuoria oppimisesta sekä tuomaan oman kortensa kekoon. Peruskoulutus on Suomen arvokkain aarre, ja siitä teekkarit halusivat pitää kiinni.
– Peruskoulutus on suomalaisen hyvinvointivaltion peruspilareita, mutta viime vuosien aikana sekä oppilaiden motivaatio että PISA-tulokset ovat olleet laskussa. Halusimme nostaa laadukkaan suomalaisen peruskoulutuksen ja sen tärkeyden vahvemmin valtakunnalliseen keskusteluun, mutta tehdä myös oikeasti jotain konkreettista peruskoulutuksen eteen. Tempaus2016 syntyi opiskelijoiden yhteisestä huolesta peruskoulutuksen puolesta, joten päätimme polkaista nämä talkoot käyntiin, Niko Fern kuvaili.
Opiskelijat ottivat yhteyttä Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:hin ja ryhtyivät heidän kannustuksellaan pohtimaan, miten lapset ja nuoret saisi innostumaan ja motivoitumaan opiskelusta. Projektiryhmä loi kuusi erilaista luonnontieteen ja kuvataiteen ohjelmapakettia, joista koulut saivat valita mieluisimmat opetusryhmille toteutettavaksi.
– Ohjelmapakettien tehtävien teossa oppilaat pääsivät hyödyntämään muun muassa loogista päättelyä, kriittistä ajattelua ja luovuutta sekä tutustumaan tieteeseen ja taiteeseen kokeilemalla, tekemällä ja visioimalla vapaasti.
Projekti ei kuitenkaan jäänyt pyörimään vain Aalto-yliopiston opiskelijoiden keskuuteen, vaan Tempaus2016 sai nopeasti tulta alleen. Tapahtuman viralliseksi suojelijaksi saatiin jo alkuvaiheessa tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja muut yliopistot sekä niiden opiskelijat innostuivat lähtemään projektiin mukaan.
– Monelle tempaajalle koulujen kiertäminen oli nostalginen muistelumatka omaan vanhaan kouluun ja vanhoihin luokkiin, monelle se oli myös seikkailu. Opiskelijat matkasivat innoissaan yhden oppitunnin vuoksi uskomattomiakin matkoja. Osa liftasi kouluihin ja jotkut matkasivat Utsjoelle asti tempaamaan.
Oppituntien aikana pääsi myös näkemään lyhyen välähdyksen opettajan työstä. Niko ja Noora suosittelevat Tempaus2016:n kaltaisia kokemuksia kaikille ei-opetusalaa opiskeleville.
– Yhden oppitunnin perusteella ei tietenkään saa kattavaa kuvaa opettajan työstä, sillä siihen luonnollisesti liittyy paljon muuta työtä luokan ulkopuolella. Sen hetken ajan pääsi kuitenkin itse huomaamaan, miten paljon muutakin yhden tunnin pitämiseen liittyy kuin tunnin suunnittelu, luokan edessä oleminen, esimerkiksi ryhmänhallintataidot. Pelkästään asian halliseminen ja sen ilmaiseminen selkeästi ei riitä.
Yhdisty, luo, ratkaise
Seminaarin toisen osuuden viimeisteli Linko-tiimi, joka toiminnallisella tavalla tutustutti yleisön hackathonien pariin ja sai pohtimaan tulevaisuudessa tarvittavia työelämätaitoja. Hackathonilla tarkoitetaan paripäiväistä innovointitapahtumaa, missä joukko ihmisiä kokoontuu pohtimaan ratkaisuja annettuihin haasteisiin.
– Hackathon on tyypillisesti teknologia-alan tapahtuma, jossa syntyy teknologisia innovaatioita. Linko Hackathoneissa ei edellytetä koodaustaitoa tai muuta teknologia-alan osaamista, vaan näissä tapahtumissa syntyy pedagogisia innovaatioita. Keksimme olemassa oleville tai aivan uusille ilmiöille pedagogisen käyttötarkoituksen, kertovat Linko-tiimiläiset.
Linkon tapahtumissa tarjotaan myös suhteessa enemmän tukea osallistujille. Teknologia-hackathonit pohjaavat perinteisesti itsenäiseen työskentelyyn ja innovointiin.
– Siihen myös meidän mottomme "Yhdisty, luo, ratkaise" perustuu. Ensimmäinen osa tapahtumaa on ryhmäytyminen ja tiiminmuodostus. Luomisvaiheessa kehitetään konseptia, ideoidaan ja testataan. Tässä apuna on fasilitaattoreita, mentoroijia ja erilaisia puhujia. Viimeisenä vaiheena on "ratkaise", jossa ideoinnin lopputuloksen pitäisi olla valmis. Tapahtuma huipentuu kolmen minuutin pitchaukseen, eli oman idean esittelyyn muille.
Luonnollisesti teemaseminaarin osallistujat pääsivät myös itse ottamaan osaa pienimuotoiseen hackathoniin ja pohtimaan, miltä Opettajuuden uudet tuulet -seminaari näyttää viidenkymmenen vuoden kuluttua. Ideana oli antaa luovuuden kukkia ja visioida tulevia vuosikymmeniä niin vapaasti kuin pystyy. Hyödynnetäänkö tekoälyä? Missä muodossa seminaari järjestetään? Onko oletuksena, että kaikki seuraavat seminaaria edelleen samassa tilassa?
Lopuksi ryhmät pääsivät tietysti myös pitchaamaan omia ideoitaan muulle seminaariyleisölle. Yksi ryhmä ideoi aivoihin kytkettävät videokamerat, joiden ansiosta Educa-messuista ja SOOLin seminaarista pääsee nauttimaan kokonaisvaltaisemmin ja samanaikaisesti useammalla messupisteellä. Viidenkymmenen vuoden päästä nähdään, käykö tämä visiointi toteen.
OPEN EKA PÄIVÄ
SOOLin seminaaripäivä Educa-messuilla päättyi Open eka päivä -videon julkistamiseen ja siitä käytyyn keskusteluun. Video käsittelee vastavalmistuneen opettajan tuntemuksia ensimmäisenä työpäivänään ja teemaseminaarin ensimmäisen osuuden teemaa korostamalla mentoroinnin tärkeyttä opettajan työuran alussa.
Opeopiskelijat Katariina Mustonen ja Saara Tenhovuori pitivät seminaarin ensimmäistä osuutta vertaismentoroinnista sekä Open Loungessa julkaistua videota päivän antoisimpina osuuksina.
– Meillä molemmilla on valmistuminen lähellä ja videolla kuuli samoja ajatuksia, joita on itsekin pyöritellyt oman päänsä sisällä. Helposti tulee epäiltyä, että olenko minä ainoa, joka miettii ja jännittää tämmöisiä asioita. Kavereiden kanssa näistä on tietysti jutellut, mutta on aina helpottavaa huomata, kuinka yleisestä asiasta on pohjimmiltaan kyse, Tenhovuori pohti.
Vertaisryhmämentorointi näyttäytyy meille tällä hetkellä ajankohtaisimpana ja siten myös helpoiten sovellettavana teemana. Oli myös mielenkiintoista kuulla opiskelijoiden kokemuksia Verme-kurssilla opiskelusta. Sille olisi varmasti jokaisessa yliopistossa kysyntää, Mustonen täydentää.
