LAURI HEISKANEN
Soolibooli 2/17

Opettajan omien arvojen merkitystä pohtivat SOOLin seminaarissa Stepa, Mirja Vehkaperä, Rekar Abdulhamed, Suna Kymäläinen ja Antti Moilanen.

SOOLin teemaseminaari opetusalan Educa-messuilla käsitteli kasvatukseen ja koulutukseen liittyviä arvoja otsikolla "Kuka minä olen kasvattamaan?" Seminaarin puhujina olivat kasvatustieteilijä ja filosofi Tuukka Tomperi otsikolla "Kenen kasvatus, kenen moraali?", arvioinnin tutkija professori Päivi Atjonen otsikolla "Rikki mitattu" ja Opetushallituksen yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen osaston johtaja Jorma Kauppinen otsikolla "Kuka määrittelee opetus- ja varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden arvot?".

Seminaari huipentui paneelikeskusteluun "Miten opettajan omat arvot vaikuttavat opetukseen?". Paneelissa olivat kasvatusalataustaiset toisen kauden kansanedustajat Mirja Vehkaperä (kesk) ja Suna Kymäläinen (sd), saksalaisesta kriittisestä pedagogiikasta väitöskirjaa tekevä Antti Moilanen, rap-muusikko ja luokanopettajaopiskelija Stepa sekä kasvatuspsykologian luokanopettajaopiskelija Rekar Abdulhamed.

Vastuu arvojen toteutumisesta on koulutuksen järjestäjällä

Arvoja voidaan määritellä monella tavoin. Opetushallituksen Jorma Kauppinen lähestyi arvoja arvostuksen kautta. Arvostuksessa puhumme siitä, mitä asioita pidämme hyvinä ja tavoiteltavina. Ne voivat olla aineellisia tai henkisiä arvoja. Arvot voivat liittyä siihen, mikä on mielestämme oikein, mitä pidämme kauniina tai millaisena haluamme nähdä maailman.

Arvot on määritellyt niin historia kuin nykyiset toimijat. Ne arvot, joilla nykypäivänä toimitaan, määrittelemme me kaikki yhdessä.

Kauppinen avasi arvoja varhaiskasvatussuunnitelman ja opetussuunnitelman takaa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa arvot on ryhmitelty teemoiksi, joita ovat esimerkiksi lapsuuden ihmisarvo, ihmisenä kasvaminen, yhdenvertaisuus, moninaisuus ja terveelliset elämäntavat. Keskeisiä arvoja ovat esimerkiksi lapsen oikeus hyvinvointiin ja huolenpitoon sekä lapsen mielipiteen huomioon ottaminen.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvopohjaan kuuluvat esimerkiksi ihmisyys, sivistys, tasa-arvo ja demokratia sekä oppilaan ainutlaatuisuus.

Kasvatuksen arvojen takana ovat sekä Suomen lait ja asetukset, että kansainväliset sopimukset. Varhaiskasvatuslaki ja perusopetuslaki antavat taustan varhaiskasvatussuunnitelman ja opetussuunnitelman perusteiden arvopohjalle. Lisäksi arvopohjaan vaikuttavat esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistus, YK:n lastenoikeuksien sopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus.

Entä voivatko poliittiset mielipiteet vaikuttaa kasvatuksen arvoihin?

Nykyisin vallitseva poliittinen tahto määrittää opetussuunnitelmatyön reunaehdot. Opetussuunnitelmaa laaditaan moniammatillisessa ryhmässä, johon kuuluu erilaisia toimijoita, kuten virkamiehiä ja yhdistysten edustajia. Taustalla oleviin arvoihin vaikuttavat myös kansainväliset sopimukset.

Kasvatuksen ja koulutuksen arvot määritellään opetussuunnitelman perusteissa, mutta arvokeskustelua käydään myös paikallisesti esimerkiksi opetussuunnitelmatyön yhteydessä. Viimekädessä opetuksen järjestäjä päättää, kuinka arvoperustaa mahdollisesti paikallisesti täydennetään. Sitä ennen arvokeskusteluun saavat osallistua myös opettajat, oppilaat, vanhemmat ja muut paikalliset toimijat.

Yhdessä sovittuihin arvoihin on kuitenkin mukauduttava. Opettaja ei voi päättää, ettei noudata annettuja määräyksiä. Kauppinen korosti, että vastuu kasvatuksen arvojen toteutumisesta on koulutuksen järjestäjällä, jonka tehtävä on tarvittaessa puuttua vääränlaiseen toimintaan.

Kodin ja koulun arvot voivat erota. Opettajana voi joutua miettimään, voidaanko koulussa esimerkiksi juhlia halloweeniä. Paneeliin osallistunut luokanopettajaopiskelija Rekar Abdulhamed toi esiin myös huolen siitä, että kodin ja koulun arvoristiriidoista voi seurata lapselle sopeutumisvaikeuksia. Jos arvoissa on vakavia ristiriitoja, ei lapsi välttämättä pysty olemaan oma itsensä kummassakaan paikassa.

Yhteiskunta muokkaa moraalin

Arvoja määrittää myös moraali. Kasvatustieteilijä Tuukka Tomperi lähestyi arvoja moraalin näkökulmasta. Moraali, kuten arvotkin, on yhteiskunnan muokkaamia asioita.

Moraalikasvatuksessa peräänkuulutettiin avointa ilmapiiriä ja mahdollisuutta näyttää omat tunteensa. Moraalisesti merkittävät asiat tapahtuvat koulun käytävillä ja luokissa, peleissä ja leikeissä. Koulun tärkeä tehtävä on pystyä luoman turvallinen ja hyväksytty ilmapiiri. Sen puuttuminen on moraalikasvatukselle haitallista.

Moraalikasvatus lähtee tunteista. Kun tunteet pystytään ilmaisemaan, voidaan miettiä syitä niiden taustalla.

On tärkeää voida käsitellä tunteet, jotka syntyvät jonkin vieraan asian kohtaamisesta. Lopulta pystymme kohtaamaan uusia ihmisiä ilman ennakkoluuloja, vaikka maailmassa tapahtuu hirveitäkin asioita. Yhdessä huomataan, että meidän täytyy pystyä muokkaamaan maailmaa siihen suuntaan, ettei pahoja asioita enää tapahtuisi.

Paneelissa erilaisuuden kohtaamista pidettiin tärkeänä. Jatko-opiskelija Antti Moilanen korosti, että opetussuunnitelmankin mukaan lasten on tärkeä oppia ymmärtämään, miksi ihmisillä on erilaisia käsityksiä.

Arviointi – istua vieressä

Arviointi juontaa juurensa latinankielen sanaan assidere eli istua vieressä. Onkohan arviointi mennyt käsitteenä mittaamisen kanssa sekaisin?

Mittaaminen alkaa ihmisen elämän ensihetkillä, kun synnytyksen jälkeen lapsi punnitaan ja mitataan. Mitatut tulokset suhteutetaan muiden vastasyntyneiden tietoihin. Myöhemmin lapsi osallistuu vielä useisiin mittauksiin, joissa asteikkona ovat omat kyvyt ja taidot. Arviointia tapahtuu suhteessa ikätovereihin ja lapsi oppii myös itse vertaamaan itseään muihin.

Koulussa oppimiselle on asetettu tavoitteet, jotka liittyvät osaamisen kehittymiseen. Arvioinnissa painottuu kuitenkin tilivelvollisuus, eli osaamisen näyttäminen opettajalle ja tiedon tuottaminen muille. Kehittäminen eli oman oppimisen edistäminen jäävät helposti vähemmälle. Arviointia suunnitellessa tasapainoillaan formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin välillä.

Professori Päivi Atjonen muistutti, että arviointi oppimisen tukena arvioi jokaista oppilasta tämän omista lähtökohdista käsin. Arvioinnit, joiden tarkoituksena on asettaa oppilaat paremmuusjärjestykseen eivät edistä oppimista, vaan luovat ennen kaikkea oppilaille paineita onnistua. Voisiko ajatuksena olla, että mittaamisen sijaan oppilaalle annettaisiin tilaa kehittyä omaksi itsekseen?

Myös paneelikeskustelussa pureuduttiin arvioinnin haasteisiin. Kansanedustaja Mirja Vehkaperä huomautti PISA-tulosten vievän keskustelua väärään suuntaan, ja korosti, että tärkeintä on taata koulutus kaikille. Rekar Abdulhamed piti arviointia haasteellisena myös kehityksen näkökulmasta, koska pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin, ja Antti Moilanen halusi saada lapset mukaan kehittämään koulua.

"Elämän pitää olla hauskaa. Meille aikuisille tapahtuu jotain, että meistä tulee hirveän vakavia. Ihmisen pitäisi oppia arvostamaan itteä, oli tilanne mikä hyvänsä. Nähdään vaan paljon ongelmia, eikä puhuta hyvistä ja optimistisista puolista. Pitäisi keskittyä positiivisuuteen", totesi räppäri Stepa
 

---

Tärpit paneelista:

---

Voiko politiikkaa tuoda kouluun?

Moilanen toivotti politiikan tervetulleeksi kouluun, kun siihen suhtaudutaan kriittisesti. Politiikan avulla voidaan tarkastella, miksi ihmiset ajattelevat eri tavalla ja miksi on erilaisia arvoja. Politiikasta pitää ottaa mukaan koko kenttä ja lähteä kriittisesti pohtimaan sitä, mikä on hyvää ja missä määrin.

Vehkaperä muistutti, että yhteiskunnalliset asiat on hyvä tuoda esille lapsen näkökulmasta, kuten lääkärissä käynnin tai harrastusmahdollisuuksien kautta.

Kansanedustaja Suna Kymäläisen mielestä yhteiskunnallisista asioista keskustellessa on huomioitava, että jokainen on tärkeä. "Lapsille sopii opettaa, että yhteiskunnassa on tasausjärjestelmä, jolla taataan tasa-arvoisempaa kohtelua. Lasten kanssa ei kuitenkaan ole syytä puhua puoluepolitiikkaa."

Kaipaako koulu muutoksia?

Moilasen mielestä koulun pitäisi olla demokraattinen ja pitäisi ottaa käyttöön toimintatapoja, joilla lapset oppivat ratkaisemaan riitoja. Luokkavaltuustoissa voitaisiin ratkoa luokan ristiriitoja yhdessä.

Kymäläinen oli huolissaan siitä, että koulu rajoittaa lapsen liikkumista, kun aikuisten täytyy pystyä seuraamaan koko ryhmän toimintaa kerralla. Lisäksi koulujen ja päiväkotien pihoilta aurataan kukkulat pois, ettei liukumäkeä laskiessa voi sattua.

Onko koulutus tärkeää?

Kymäläisen mielestä vain korkealla koulutuksella tehdään uusia Nokioita. Koulutuksen kovasta tasosta kertoo myös se, ettei opettajankoulutukseen ole helppo päästä.

Vehkaperän mukaan kaikki koulutus on tärkeää ja hän kertoi tekevänsä työtä, jotta koulut säilyvät.

Stepa kertoi, että hänen muusikkokaverinsa eivät ole käyneet kouluja ja elävät nyt unelmaansa, mutta kaikilla ei ole sama tilanne.

Vielä lopuksi, Tuukka Tomperin kanssa arvoihin voi tutustua myös Yle Areenassa Moraalimittari-sarjan kautta. 