TIINA SIMOLA
Soolibooli 2/14

Ennen saapumistani Ourensen kaupunkiin Luoteis-Espanjassa sijaitsevan Galician itsehallintoalueelle, olin toki varautunut kuulemaan uteluja Suomen aiemmasta Pisa-menestyksestä. Kiinnostus pääsi silti yllättämään reilun puolen vuoden oleskeluni aikana tammi-heinäkuussa 2013.

Itse olin myös hyvin kiinnostunut ja innostunut pääsemään toisen eurooppalaisen koulujärjestelmän sisälle – halusin nähdä, ymmärtää, oppia ja kokea. Tästä matkasta muodostui huikea ja avartava kokemus, jota suosittelen kaikille opettajanaluille!

Monipuolisesti kokemusta

Tähtään kielten opettajaksi, opetettavina aineinani ranska, englanti ja espanja. Espanjassa työskentelin Ourensen kupeessa Cambeossa sijaitsevalla pienehköllä koululla nimeltä C.P.I. Antonio Faílde. Koulussa oli 3–16-vuotiaita lapsia ja nuoria. Melkoinen ikäjakauma siis! Itse opetin ennen kaikkea ala- ja yläluokkia eli 6–16-vuotiaita. Joskus kävin vierailevana tähtenä esimerkiksi kolmevuotiaiden englannin tunneilla (kyllä, luit oikein!).

Keskeisin tehtäväni oli opettaminen ja avustaminen englannin sekä ranskan tunneilla. Lisäksi työtehtäviini kuuluivat kuvaamataito CLIL-opetuksena (Content and Language Integrated Learning) kolmen alakoulun ryhmän kanssa, vapaamuotoiset englannin keskustelutunnit opettajien kanssa, koulun kansainvälisissä projekteissa avustaminen, Eurooppa-päivän järjestäminen 9. toukokuuta sekä – omasta mielestäni puhtaasti bonuksena – kaikille mahdollisille retkille osallistuminen (joista isoimpana Madridin leirikoulu).

Vakinaisempien oppituntien lisäksi pidin eri luokille Suomi-aiheisia tunteja ja osallistuin satunnaisesti muiden oppiaineiden kuten liikunnan tunneille, joilla pääsin muun muassa näyttämään, miten pelataan suomalaista pesäpalloa. Paras sana kuvaamaan tehtäviäni lieneekin monipuolisuus – näin koulun toimintaa suureksi ilokseni hyvin monelta kantilta!

Ensimmäinen ulkkari ikinä

Vastaanotto koululla oli mitä lämpimin, eikä minun tarvinnut kokea oloani ulkopuoliseksi missään vaiheessa. Tässä auttoi varmasti osaltaan vahva pohja espanjan taidoissa, vaikkei Comenius-apulaisopettajaharjoitteluun lähtevältä välttämättä vaaditakaan aiempia taitoja kohdemaan kielessä. Olin Antonio Faílden ensimmäinen ulkomaalainen harjoittelija tai työntekijä ikinä, joten jollain tapaa tilanne oli varmasti jännittävä kaikille osapuolille.

Comenius-ohjelman sääntöjen mukaisesti apulaisopettajan ei pidä tai tarvitse olla tunneilla ainoana opettajana. Itsekin työskentelin pääasiassa aina toisen opettajan kanssa – työparistani riippuen olin sitten tunnilla enemmän tai vähemmän vastuussa opettamisesta ja ohjelmasta. Parin ryhmän kanssa kehiteltiin muitakin työskentelytapoja.

Yhtä yläkoulun englannin ryhmää pääsin nimittäin opettamaan yksin aina puolikas ryhmä kerrallaan, jolloin varsinainen opettaja veti samaan aikaan toisen puolikkaan tunnin. Viikon toisena päivänä vaihdettiin ryhmiä. Olin tyytyväinen järjestelyyn, koska oli kiva päästä kokemaan, miten homma toimii ollessani ikään kuin yksin vastuussa. Erään ranskan ryhmän kanssa kokeilimme myös pienryhmäopetusta, eli otin oppitunnin ajaksi aina muutaman oppilaan kerrallaan eri tilaan kuin muu ryhmä.

Taaperotkin koulunpenkissä

Minkälaisiin eroihin suomalaisen ja espanjalaisen koulutusjärjestelmän välillä sitten törmäsin? Ensinnäkin koulun alkamisikä: paikallinen infantil eli "esikoulu" on tarkoitettu 3–5-vuotiaille. Se ei ole pakollinen, mutta käytännössä suurin osa lapsista käy sen. Näillä pienillä tosiaan on luokkahuone pikkupöytineen ja -tuoleineen, ja meidän koululla he olivat kello 9.30–16.00 kuten muutkin oppilaat. Ja päivään kuului oppitunteja, kuten muillakin asteilla! Tuntui hieman rankalta alulta, kun itse näkisi vielä pienet taaperot leikkimässä vapaasti hiekkalaatikon laidalla muutoinkin kuin yhden tauon aikana.

"Espanjassa keskusteltiin
samantyyppisistä ongelmista
kuin Suomessakin."

Tästä pääsenkin välitunteihin, joita ei koululla juuri harrastettu. Päivässä oli ruokatauon lisäksi yleensä yksi välitunti, muuten tunnit pidettiin peräkanaa. Se tuntui vähän turhan intensiiviseltä sekä oppilaiden että opettajien kannalta.

Meidän koululla aikataulut tosin saattoivat olla poikkeuksellisia moniin muihin espanjalaisiin kouluihin verrattuna, koska lähes kaikki oppilaamme saapuivat kouluun yhteiskuljetuksilla, eikä kukaan poistunut paikalta kesken päivän. Kaikki esimerkiksi söivät koululla, mikä ei ole Espanjassa itsestäänselvyys.

Espanjassa keskusteltiin samantyyppisistä ongelmista kuin Suomessakin viime aikoina: kodin roolista kasvatuskysymyksissä, vanhempien yhteistyökyvystä koulun kanssa sekä työrauhasta. Opettajien ja oppilaiden välit tuntuivat Espanjassa hyvin toimivilta; opettajilla oli auktoriteetti, mutta he olivat silti lähellä oppilaita. Kulttuurista johtuen ihmiset muutenkin ehkä tulivat lähemmäs toisiaan, eli toiseen koskemista ei todella pelätty tai tarvinnut pelätä.

Opetus vaikutti olevan aikalailla opettajajohtoista, mutta kuitenkin hyvin keskustelevaa. Kirjat eivät olleet esimerkiksi kielten tunneilla ollenkaan niin suuressa roolissa kuin täällä Suomessa, tietysti hieman opettajasta riippuen. Kielten tunneilla suulliset tehtävät olivat arvossaan.

Pidin työkavereideni tietynlaisesta heittäytymisestä ja omistautumisesta työlleen. Itse tulen tulevaisuudessa varmasti hyödyntämään monia oppimiani pieniä konkreettisia juttuja kuten loruja oppilaiden kanssa. Toisaalta myös teemapäivän organisointi oli mukavaa ja kv-projekteihinkin on nyt helpompi tarttua tulevaisuudessa.

Uusi vinkkeli kotoisiin toimintatapoihin

Ei apulaisopettajaharjoittelu yhtä työntekoa suinkaan ollut. Suurta osaa Espanja-ajasta näyttelivät pienemmät ja isommat reissut, erityisesti Galiciaan tutustuminen, kahvittelut, kulttuuriaktiviteetit ja muut riennot sekä paikalliseen arkeen tutustuminen siestoineen kaikkineen. Työkaverini olivat ihan mahtavia: he ottivat minut mukaan kaikenlaiseen ohjelmaan sekä järjestivät mielellään tutustumisretkiä lähiympäristöön. Ei ehtinyt tylsää hetkeä tulla.

Apulaisopettajaharjoittelu opettajaksi opiskeleville -ohjelma päättyy tähän lukuvuoteen 2013–14 sellaisena, kuin se on tähän asti tunnettu. Tämän ei käsittääkseni pitäisi olla täysi loppu vaan uuden alku. Vastaavanlaisen harjoittelun voi jatkossa suorittaa Erasmus+ -ohjelman harjoitteluvaihdon kautta. Iso muutos on tietysti se, että muun muassa koulun etsiminen jäänee harjoittelijan vastuulle. Mutta muitakin väyliä ja ohjelmia päästä apulaisopettajaksi löytyy.

Uuteen kulttuuriin ja uusiin työtapoihin hyppääminen on avartavaa – näkee taas oman maan toimintatavatkin uudesta vinkkelistä. Ja tietenkin kohdemaan oppilaat saavat ihan uutta potkua etenkin vieraan kielen opiskeluun!