LAURA LAHIN
Soolibooli 1/19

Julia Petäjä, Elisa Rontu ja Risto-Matti Alanko ovat kaikki valmistuneet opettajiksi, mutta urapolut ovat olleet hyvin erilaiset.

Turusta valmistunut Risto-Matti työskentelee tällä hetkellä luokanopettajana, kotitaloustiedettä opiskellut Elisa yrityspuolella ammattikeittiöitä suunnittelevassa firmassa. Musiikin aineenopettajaksi valmistunut Julia puolestaan on tällä hetkellä töissä Lukiolaisten liitossa opiskelijatoiminnan suunnittelijana. Kaikki muistavat uran alkuvaiheen työllistymiseen sekä ensimmäisiin työpaikkoihin liittyvine haasteineen.

Elisa: Sain ensimmäisen työpaikkani Helsingin työväenopistosta harjoittelun kautta. Haasteet liittyivät suureen työmäärään; vain pidetyistä oppitunneista maksettiin, joten opetusmateriaalit täytyi tehdä omalla ajalla. Alussa ajankäytön järkevöittäminen tuotti haasteita. Myöhemmin pyrkiessäni peruskoulupuolelle haasteena oli taas kokemuksen puute perusopetuksesta. Aikuisopetus katsottiin niin erilaiseksi.

Risto-Matti: Sama ongelma on kyllä siitä huolimatta, että on opiskeluaikana ollut lasten ja nuorten kanssa tekemisissä. Nuorena opettajana ei ole oikein mitään, mitä laittaa sinne työhakemukseen. Se tuntui vaikealta; kerropa siinä sitten, kuinka pätevä olet tekemään tätä työtä, vaikka sitä kokemusta ei vielä juuri ole.

Miten osoittaa pätevyys, kun työkokemusta ei ole?

Risto-Matti: Työhakemuksessa kannattaa tuoda esille myös sellaisia taitoja, jotka eivät liity opetuskokemuksen määrään. Kaikkea kokemusta koiran ulkoiluttamista lähtien ei tarvitse kertoa, vaan haarukoida omasta kokemuksesta jollain tavalla haettavaan työhön liittyviä asioita. Jos kokemusta ei ole paljoa, ei kannata keksiä mitään tyhjästä, vaan miettiä mieluummin muita taitoja ja ominaisuuksia. Kannattaa esimerkiksi miettiä, millaista ryhmätyökokemusta itseltä löytyy. Tällä hetkellä rehtorit tuntuvat arvostavan kovasti myös digitaitoja; oman Instagram-feedin laittaminen työhakemukseen ei välttämättä ole hyödyllistä, mutta jos on opiskeluaikana tuottanut vaikkapa jotain digimateriaalia, niin se kannattaa ehdottomasti mainita.

Julia: Tähän liittyen voin kertoa esimerkin: eräs ystäväni valmistui historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi, eli alalle, jossa on paljon kilpailua työpaikoista. Hän on opiskelukaverinsa kanssa perustanut kasvatus- ja koulutusalaan liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä käsittelevän blogin, ja linkittävät sen aina hakemuksiinsa. Kannattaa siis luoda projekteja itse tai esimerkiksi hakeutua järjestötoimintaan, jossa voi vapaaehtoisena toimia ja osoittaa omaa osaamista sitä kautta.

Elisa: Kyllä, ja jos hakijoina on paljon hiljattain valmistuneita opettajia, niin silloin muista töistä sekä lyhyistä sijaisuuksista hankitut työelämätaidot voivat olla keino erottautua.

Aktiivisuus palkitaan

Julia: Itselläni opinnot kestivät melko kauan, mutta loppuvaiheessa työskentelinkin jo kokoaikaisesti opintojen ohella ja sain sitä kautta jalkaa oven väliin. Näin jälkikäteen antaisinkin itselleni vinkin, että jo opintojen alkuvaiheessa kannattaa ryhtyä kartoittamaan ympäristöään ja mahdollisia yhteistyötahoja. Kannattaa pohtia, millaista kokemusta on mahdollista hankkia jo opiskeluaikana ja miten omaa osaamista voi tuoda esille. Se mahdollisesti pidentää opiskeluaikaa, mutta nykyisin verkostot ovat erittäin merkittäviä työnhaun kannalta. Kannattaa ajatella, ettei siirtyminen opinnoista työelämään ole vain yksi askel, vaan opiskelu ja työ nivoutuvat ja tulevat nivoutumaan yhä vahvemmin yhteen.

Risto-Matti: Kyllä, aktiivisuus palkitaan. Opiskelu ja työelämä tosiaan nivoutuvat yhteen, joten valmistautuminen työelämään kannattaa aloittaa jo varhain. Prosessi on pidempi kuin yhden työhakemuksen lähettäminen. Omien vahvuuksien tunnistaminen on todella keskeistä, ja kannattaakin pohtia missä asioissa on hyvä ja miksi minut kannattaa palkata. Omien vahvuuksien konkretisoimista voi auttaa esimerkiksi harjoittelemalla pitchausta, eli myyntipuhetta, jossa kerrotaan oma osaaminen kolmessakymmenessä sekunnissa.

Elisa: Usein haastatteluissa myös kysytään, mitä edelliset esimiehesi tai työtoverisi kertoisivat sinusta. Tähän kannattaa valmistautua kysymällä positiivista palautetta entisiltä työnantajilta – samalla saattaa saada tietoonsa vaikka jotain työmahdollisuuksia. Näitä kuvailevia piirteitä ja ominaisuuksia voi hyödyntää myös työhakemuksia kirjoittaessa.

Julia: Aktiivisuus kannattaa myös itse työnhaussa, sillä piilotyöpaikkoja on paljon. Kannattaa siis itse olla "pelinrakentaja", eikä luottaa ainoastaan avoimiin työpaikkailmoituksiin. Kannattaa lähestyä työnantajia rohkeasti, tarjota ansioluetteloa ja kertoa kiinnostuksestaan. Jokin työpaikka saattaa mennä sivu suun, jos jää liiaksi odottelemaan. Toisaalta olen saanut edellisen työni siten, että lähetin oikealle henkilölle LinkedInissä viestin. Minulle vastattiin, että olin juuri heidän etsimänsä tyyppi, mutta eivätpä olisi minua löytäneet ilman omaa aloitteellisuuttani.

Risto-Matti: Tämä pätee erityisesti yksityisellä sektorilla sekä järjestöpuolella, mutta samaa löytyy opetuspuoleltakin. Yllättävän paljon löytyy muutaman viikon sijaisuuksia, joihin tarvitaan tekijä nopeasti, eikä kouluilla ole aikaa laittaa paikkoja laajaan hakuun. Koululla saattaa olla korkeintaan viikko aikaa löytää sijainen. Silloin tietenkin otetaan ensimmäisenä yhteyttä niihin, jotka ovat aiemmin olleet tekemässä lyhyitä pätkiä. Toisinaan saattaa myös olla niin, että avoimessa haussa olevaan paikkaan onkin todellisuudessa tekijä jo tiedossa. Nämä tekijät eivät ilmesty itsestään, vaan nimenomaan niistä lyhyitä sijaisuuksia tehneistä tyypeistä. Harva hyppää virkaan suoraan vastavalmistuneena opettajana, ja usein vakituisen paikan saakin vasta tehtyään määräaikaisuuksia.

Elisa: Omasta kokemuksesta niiden lyhyiden sijaisuuksien tekeminen on myös avartavaa, sillä silloin näkee erilaisia toimintakulttuureja ja työpaikkoja. Tällä tavalla voi myös pohtia, millaisessa työympäristössä itse haluaisi työskennellä. Antaisin myös sellaisen vinkin, että kannattaa aina soittaa työnhaun yhteydessä. Ei monia puheluita, vaan yksi hyvä keskustelu, jossa esitetään haettavaan työhön liittyviä kysymyksiä. Sillä tavalla saa jätettyä muistijäljen itsestään.

Risto-Matti: Joo, ja ehdottomasti soitto aina etukäteen, ennen hakemuksen lähettämistä. Sen jälkeen jollain keinolla lisää itse hakemukseen jonkin lauseen, vaikkapa "kuten puhelussamme keskustelimme…" Tällä tavalla palauttaa itsensä työnantajan mieleen ja erottautuu muista.

Jokaiselle löytyy oma paikkansa, mutta kaikkeen ei kannata suostua

Julia: Työsuhteen solmiminen on aina kahdenvälinen neuvottelu, jossa yhdessä sovitaan työn toteuttamisesta. Kannattaa olla perillä omista oikeuksistaan ja pitää niistä kiinni. Esimerkiksi perusteettomat määräaikaisuudet tai kesäajan palkattomuus ovat asioita, jotka pitää kyseenalaistaa. Vaikka se yksikin työpaikka on tärkeä, niin mihin tahansa polkujuttuihin ei kannata suostua.

Risto-Matti: Hyvä nosto. Se on karhunpalvelus koko alalle, jos suostutaan ihan mihin tahansa. Meillä on varaa valita, vaikka välillä se valinnanvara onkin pieni. Lisäksi haluaisin mainita, että opetusalan työyhteisöissä työskentelee paljon erilaisia ihmisiä, ja kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Esimerkiksi rehtorilla saattaa olla tarkka kuva siitä, millaista työntekijää työyhteisö juuri sillä hetkellä tarvitsee. Ja vaikka olisi kuinka taitava, ei välttämättä ole oikea valinta sillä hetkellä juuri siihen paikkaan. Ensimmäisistä torjunnoista ei kuitenkaan kannata lannistua, sillä jokaiselle löytyy varmasti oma paikkansa.