TYTTI HONKANEN
Opeopiskelija 4/23

Kuva: Unsplash.

…kirjoittaa Aimo Tammivuori OAJ-lehden puheenjohtajapalstalla 17.8.1973. Eli 50 vuotta sitten, ja kirjoitus on edelleen ajankohtainen. Ajatelkaa sitä! Herra Tammivuori tiesi, mistä kirjoitti. Lainaus kuvastaa hyvin opetusalan olevan yhteiskunnan suoraselkäinen ja kantava peruspilari, ja se totuus on muuten muuttumaton ja aikaa kestävä. Hyvä meidän joukkue. 

Mikä taasen muuttuu ajan myötä, on opettajan työnkuva. Se, miten käytännössä opettaa laadukkaasti ja vastaa työelämän moninaisiin haasteisiin opetusalalla. Kun aika muuttuu, opetuksenkin pitää, jotta se vastaa yhteiskunnan senhetkisiä tarpeita. Eli opettajien pitää pysyä muutoshaluisina työnsä suhteen, mutta tietää samalla sen tärkeimmät peruselementit. 

Varsinkin alussa on kognitiivisesti kuormittavaa uuden omaksuminen ja jatkuva oman työn tarkkailu, sillä virheiden tekeminen ei ole mukavaa, vaikka se sinänsä pakollista onkin ja sitä tapahtuu kaikille.Tärkeää on, että löydät itselle sopivat tavat nauttia elämästä mitä olet rakentamassa, sillä työ on iso osa päivää.

Opeopiskelijat kestävät jatkuvaa puristusta kurssipalautuksista ja uuden oppimisesta menestyksekkäästi, joten tulette varmasti paineensietokykynne kanssa pärjäämään myös työelämässä, kunhan ensin hetken ihmettelette mikä se teidän uuteen arkeenne sopiva tapa on.

Pelaa vahvuuksillasi

Minun henkinen soihtuni hämärässä ensimmäisinä työvuosina perustuu vahvuuksilla pelaamiseen: vuoroin olen superanalyyttinen ja vuoroin maailman huolettomin tepastelija koulun käytävillä, mutta ihmisen yritän kohdata joka kerta avoimin mielin ja arvostaen. Ja tartuttaa sitä muihin.

Olen todellinen jousimies, joka kiittää kohteliaasti ruokalan henkilökuntaa ruuasta, nauraa hersyvän kovaa kahvihuoneessa, tai nieleskelee kyyneliä pöydän ääressä epäonnistuneesta projektista, johon käytti kallisarvoista aikaa, mitä olisi voinut käyttää johonkin muuhun.

Näin työminäni ei tunnu liian irralliselta persoonalta ja töihin on helppo tulla jaksamaan omana itsenään, kun ei tarvitse mahtua opettajasta oleviin perinteisiin odotuksiin. Mitkä ovat sinun vahvuutesi ihmisenä ja miten tuot ne työhösi? 

”Joskus hyvä työ tarkoittaa
käytännössä vähemmän itse tehtyä,
ja enemmän kirjojen materiaaleihin nojaamista.”

Myös ylpeys ja arvostus omasta työstä auttavat jaksamaan. Kun olet 26-vuotias, juuri yliopistosta tuoreimman oppiainesubstanssin omaksunut opettaja ja ojennat vain kymmenen vuotta nuorempaa teiniä tehdystä ilkeydestä, kuten kiusaamiskuvan airdroppauksesta tai ”läpällä” kaverin solvaamisesta, tiedät että heidän maailmankuvansa tulee vielä kehittymään paljon. Heillä on unelmia, toiveita ja haaveita saavutettavanaan, ja sinä tuet ja ohjaat heitä kasvamisessa. 

Pitkällä tätäimellä muovaat heistä Suomen tulevia kruununjalokiviä maailmalle. Tai sitten niitä mainioita duunareita, jotka auttavat asioissa, mistä sinä et tiedä mitään, ja olet kiitollinen heistäkin ja heidän toteutuvista tavoitteistaan ja haaveistaan. Onneksi jaksoit tehdä tärkeää työtäsi silloinkin, kun he olivat haastavia. Lähtivät he minne tahansa, annoit kokeilla turvallisesti rajoja, ja ennen kaikkea uskalsit myös asettaa ne.

Kerää rauhassa oma materiaalipankkisi 

Joskus hyvä työ tarkoittaa käytännössä vähemmän itse tehtyä, ja enemmän kirjojen materiaaleihin nojaamista. Siinä ei ole mitään pahaa, sillä pedagoginen perustamme ja valmius opettaa on yliopiston myötä Suomessa laadukas. Siten aikaa vapautuu tuntisuunnitelman teosta enemmän oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomiointiin, eriyttämiseen, viestittelyyn, kirjauksiin, korjaustöihin, monialaisten kokonaisuuksien suunnitteluun ja muuhun vastaavaan nykyään toimenkuvaan kuuluvaan. 

Sitäpaitsi, oppikirjasarjoja on, jotta niitä käytetään. Se ei ole laiskuuden merkki, mitä tarvitsee hävetä, vaan hyödyllinen tuntisuunnitelmien pohjatyökalu, mihin saa lisättyä asioita oman jaksamisen rajoissa. Suunnittele vaikka joka kolmas tunti todella hyvin, ja ensi vuonna taas sama uudestaan. Muutaman vuoden päästä sinulla on jo mainio materiaalipankki, ja oma jaksaminen on ollut huomattavasti parempaa kuin kaikkien tuntisuunnitelmien kerralla rykäisy öitä ja viikonloppuja myöten.

Olen ollut ensimmäiset päätoimiset työvuoteni isossa keskustan koulun yläasteessa, ja kasvatustyö on joskus rankempaa kuin opetustyö. Opetus vie oman palansa jaksamista suunnitteluineen, järjestämisineen ja jälkikorjauksineen, mutta minusta kasvatuksellinen vastuu on haastavampaa ilmapiirissä, jossa mustavalkoajattelu ja kärjistykset vievät sijaa hyvästä argumentaatiosta ja toisten näkökulmien ymmärtämisestä.

Tätä me onneksi häivytämme yhteisvoimin aineenopettajien, erkkojen, opojen ja luokanopettajien kanssa joka luokka-asteella, joten uskon ajan myötä hyvään lopputulokseen. Ja onhan toki seassa paljon ihania nuoria, jotka omaavat jo valmiiksi värikartan ajattelussaan.

Jos sait näistä kappaleista ajateltavaa opettajuutesi aloitukseen, hienoa. Voit olla eri mieltä, samaa mieltä, jotain siltä väliltä – tärkeä tehtävähän on opettajana opettaa sekä harjoittaa itse kriittisen ajattelun taitojaan, niin pysyy pää terävänä.

Jos et ole tällainen opettaja kuin minä, olet sitten jotain muuta. Olet jollekin toiselle oppilaalle roolimalli. Olet joka tapauksessa varmasti huikea. Meitä tarvitaan erilaisista persoonista esimerkeiksi oppilaille. Maailma ei saa kärjistyä ääripäihin, ja työmme on siinä avainasemassa ajattelun kehittäjänä ja polarisoinnin ehkäisijänä, oma ulosantimme luokkahuoneissa ja käytävillä etunenässä. Onnea hienon ammatin valinnasta.

---

Muutama konkreettinen vinkki, jotka koen toimivIksi työssä jaksamisen kannalta: 

• Kouluttaudu! Yksittäiset päivätkin antavat etäisyyttä perustyöhön, jolloin saat uutta ajateltavaa ja kehityt ammattilaisena. Olen ollut puolitoista vuotta työelämässä ja käynyt jo useissa eri koulutuksissa tarjontaa ja kalenteriini sopivia hetkiä yhteensovitellen.
• Liity ammattiliittoon ja liiton työttömyyskassaan. Se tuo mielenrauhaa työttömyyksien varalle, ja pysyt perillä alasi asioista.
• Harrasta työpäivän jälkeen jotain, mihin pitää keskittyä.
• Tämänhetkistä rehtoriani lainaten: Valitse mihin työssäsi panostat, ja tee se pirun hyvin.

---

Kirjoittaja työskentelee toista vuotta äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana.