Opeopiskelija 1/23 pakina

Ja niin lähti jo eläköitynyt vanhempi lehtori Elias Jekoweh autoilemaan vapaapäivän kunniaksi. Yksi sijaisuus oli jälleen päättynyt. 

– Born to be wild, lauloi Jekoweh suhatessaan moottoritiellä.

Mutta tammikuinen moottoritie ei ollut kuuma ensinkään. Keli oli kurainen ja auton tuulilasi sotkeentui Jekowehiakin lujempaa ajavien roiskeista.

– No, mikä peijakas, Jekoweh harmitteli, kun pissahenkilöstä ei ruiskahtanut pesuainetta tuulilasille, vaikka kuinka tuuttasi.

Ja niinhän siinä kävi, että kaksi kertaa rätillä tuulilasia pyyhittyään, Jekowehin oli pakko kaartaa autokorjaamolle.

– Jaa, että eturauhasvaivaa pissahenkilöllä, huoltamomies vitsaili.

– Katsotaan, katsotaan, tähystetään, tähystetään, hän jatkoi.

Ja niin, hetkisen konepellin alla ähellettyään ja housujaan nostellen huoltamomies nousi ylös ja sanoi:

– Juu, se oli letku kokonaan irti. Sellainen se on tipaton tammikuu, vaan nyt taas roiskuaa kuin koski kohisten.

Ja niin Elias pääsi jatkamaan matkaansa. Maksettuaan tietenkin.

Kotiin saavuttuaan Elias kiiruhti vessaan. Ai taivas, kuinka helpotti. 

– On se vaan, Elias ajatteli.

Mutta mitäpä sitten? Elias yritti huuhdella vessan, vaan tippaakaan vettä ei tullut. Ei tippaakaan. Ei liruakaan.

– No, on se nyt peijakas, Elias ajatteli ja alkoi kopeloida vessanpytyn hanaa.

– Kuka tämän on kiinni vääntänyt, kuka perhana, hän ajatteli ja avasi hanan.

– No niin, siihen päättyi tipaton, Elias sanoi itsekseen, kun näki veden syöksyvän.

Ja niin jatkui leppoisa iltapäivä. Elias keitti kahvit. Vaan yhtäkkiä vesi syöksähti yli suodattimesta.

– No, jo on. Kaikki samana päivänä. Tippalukko on juuttunut. On se nyt kumma, Jekoweh sadatteli. Eikä tippaakaan kahvia valunut pannuun.

Kahvittoman iltapäivän kunniaksi Jekoweh oikaisi sohvalle. Ja silloin hän kuuli sen…

– Tip, tip, tip, tip, tip. Ja niinhän se oli, tiskipöydän hana se siellä tipotteli.

– Nyt on kyllä niin, että tipaton päättyy tähän. Tämä on otettava jo ennusmerkkinä, jotain pahaa tapahtuu jos jatkan, Jekoweh totesi itsekseen ja meni viinakaapille.

Hän kaatoi itselleen aimo lorauksen viskiä. Ja toisenkin kerran. Ehkä kolmannenkin.

– Skål.