Opeopiskelija 1/24 pakina

Eläköitynyt vanhempi lehtori, edelleen sijaisuuksia tekevä, Elias Jekoweh näki enneunen. Yleensä Jekoweh ei juuri uneksinut, mutta nyt painajainen oli niin voimakas, että hän löysi itsensä aamulla peukalo suussa ja sikiöasennosta olohuoneensa sohvalta.

Ja se uni:

Elettiin vuotta 2059. Tekoäly oli vallannut työmarkkinat. Pitkälti oli siirrytty inhimillisen työn jälkeiseen yhteiskuntaan. Tekoäly valvoi ja valisti, robotit operoivat. Opettajakunta rehtoria lukuun ottamatta oli korvattu tekoälyllä. Eikä rehtorillakaan mitään valtaa ollut. Kunhan juoksupoikana sai toimia. Tekoäly simputti rehtoria oikein huolella. Mutta kunnan tekoälytalousjohtaja hykerteli tyytyväisenä.

Vihdoinkin säästyy rahaa. Nyt on sivistys lähes ilmaista. Tai no, maksavathan nämä tekoälylehtorilisenssit hivenen enemmän, mutta jakamansa tieto on täsmällistä ja päivitettyä. Vuosikymmenet tätä yritettiin. Tekoälylehtori ei tarvitse edes pitkää lomaa palautuakseen

Mutta jossakin, ei niin kaukana Kuhmosta, mutta ei aivan lähellä Kuopiotakaan, oli viimeinen tekoälyvapaa vyöhyke. Vyöhyke oli aidattu. Huhuttiin, että aita oli sähköistetty. Aseistetut sotilaat valvoivat portilla. Porttien ulkopuolelle korpeen oli muodostunut vyöhykkeelle jonottavien pakolaisleiri. Telttakylä oli melkoinen. Nuotiot roihusivat. Tekoälyvapaalta vyöhykkeeltä oli toimitettu pakolaisleirille useita soppatykkejäkin. Punainen Risti yritti suorittaa tehtäväänsä.

Tekoälyvapaasta vyöhykkeestä kerrottiin romantisoituja, mutta totuudenmukaisia tarinoita. Kylän vanhimmat, 82-vuutiaat, Kaarlo ja Kaija, jakoivat joka keskiviikko vyöhykkeen torilla neuvojaan. Niistä ei inhimillistä empatiaa puuttunut. 

Ja entä koulu sitten? Hä? Siellä se tönötti mäennyppylällä, keskellä tekoälyvpaata vyöhykettä. Suorakaiteen muotoinen, harjakattoinen hirsirakennus, rossipohjalla. Sisäilmaongelmista ei ollut tietoakaan. Opettajat pukeutuivat talvipakkasilla kirkkaisiin villapaitoihin ja luokkahuoneeseen lämpöä toi nurkassa nököttävä pönttömuuri. Piirtoheitin heijasteli uusinta tietoa, inhimillisellä tvistillä, valkokankaalle…

Ja silloin Jekoweh heräsi... Hän luuli olevansa pakolaisleirillä kylmässä teltassa. Päänsä oli jäätynyt maahan kiinni, janotti ja nälkäkin kurni suolistossaan.