Opeopiskelija 2/19 pakina

Niin alkoivat taas ne. Siis neuvottelut, joihin aina tasaisin väliajoin keräännytään. Sapeleita oli kalisteltu lehtien palstoilla jo kuukausitolkulla. Oli väitetty sitä, oli todettu tätä ja ennen kaikkea vaadittu kolmatta. Palkansaaja oli onnellisena juonut saunaoluttaan odottaen vähintään kuutta prosenttia. Uskaliaat kymmentä. Olihan työ niin vaativaa…

Ja kohta kaarsivat autot pihaan. Mustat autot, vakavailmeiset henkilöt, asiakirjaniput, läppärit. Kännykät soivat, kravatit kiristivät. Yhtä miehistä pieretti kovin. Yksi ajatteli viime yötä…

Ja niin istuttiin pitkän pöydän ääreen. Puheenvuoroja pyydettiin ja annettiin.

– On se nyt s*****a, ettei meitä ymmärretä, yksi lämpeni.

– Ei meillä oo tällaseen varaa. Koko kansantalous romahtaa, totesi toinen.

– Sähän se nyt seppä oot, kun taot rahaa tuosta vaan, sanoi kolmas.

– Mikä se semmonen Kiky on? Unohdetaan se jo, sanoi Matti Armas.

– Kiky on kintaat kynnyksellä, nauroi pöydän pisin nainen.

– Kiky on kierteinen kyy, sanoi pöydän lyhyin mies.

– Kiky on meidän kissan nimi, sanoi joku.

– Kiky on…, jaa en sanokaan, sanoi mies, joka nauroi tyrä rytkyen.

– Lopettakaahan nyt. Tuo on täysin asiatonta, puheenjohtaja sanoi ja hakkasi nuijalla pöydänkanteen.

– Oli Kiky mikä oli, niin sitä jatketaan, sanoi työnantajan edustaja.

– Ei muuten jatketa, sanoi työntekijöiden edustaja samalla kun leikkasi kynsiään.

– Kylläpäs.

– Eipäs.

– Kylläpäs.

– Viinerit on muuten loppu, eikä ole enää hedelmiäkään. Siirryttäisiinkö kuulkaa saunan puolelle. Ei tämä tässä etene.

– Joo. Siellä etenee.

– Det gå forward bra, vai miten se oli.

Niin saunottiin. Keskustelu kääntyi palkankorotuksiin. Tunnelma saunassa lämpeni, vaikka kiuas oli hivenen epäkuntoinen. Yksi sähkövastus oli kärvähtänyt. Lopulta lähdettiin vilvoittelemaan.

– Niistä palkankorotuksista. Kun nyt katsoin tätä lonkerotölkkiä, niin sain näyn. 5,5 % on sopivasti, sanoi yksi.

– Pöh. Kun nyt katson tätä alkoholitonta siideriä, niin 0,1 % näyttää hyvältä painettuna, varmasti sopimustekstissäkin.

– Nyt tulee riita, sanoi yksi ja nousi uhkaavasti tuolistaan.

– No, no, rauhoittukaas nyt. Kun minä katson tätä omaa limulonkerotölkkiäni, niin näkyni on että 2,6 % on oikeus ja kohtuus, Matti Armas sanoi.

– Kannatetaan. Mutta kahdelle vuodelle jaettuna, huikkasi paksutukkaisin mies.

– Voi, voi, sanoi kolmas.

Ja niin tilanne jäi edelleen auki… aina on hyvä nukkua yön yli.