Soolibooli 3/17 pakina

Mistä he tulivat, kukaan ei tiedä. Minäkin katselin ihmeissäni kiikarilla vuorelta. Olin jättänyt kerrostalokotini. Niin oli käsketty. Auto oli kulkenut kaupungin kaduilla jo monena päivänä. Mies oli puhunut megafoniin.

– Maahiset tulevat! Varautukaa! Ottakaa mukaan vain välttämätön ja poistukaa kaupungista. Mitään syytä panikointiin ei ole. Säilykkeitä kannattaa pakata muutaman päivän tarpeisiin.

– Ja sama ruotsiksi. Och samma på svenska.

Lopulta annoin periksi minäkin, vaikka aluksi en aikonut. Otin rinkan kaapistani. Pakkasin sinne tonnikalaa ja muita säilykkeitä, vettä, pakkasta kestävän makuupussin, retkikeittimen, teltan, telttapatjan, kiikarin, kännykän, matkalaturin ja muita tykötarpeita.

Lopulta suljin asuntoni oven. Lukitsin sen seitsemällä munalukolla. Ikkunoiden eteen asensin erikseen teettämäni suojalevyt. Perkeleen helvetti, kiroilin. Kaikkea sitä pitää ihmisen… ja tasaisin väliajoin.

– Meinaatko lähteä? Niin minäkin. Menen siskon luo Ikaalisiin, naapurini huikkasi.

– Juu. Palaan luontoon, vastasin.

– Eikö nyt ole vielä liian kylmä, naapurini kysyi.

– Minulla on hyvä makuupussi, vastasin.

– Ja mistä sitä tietää, vaikka törmäisit sievään metsän tyttöön, naapurini sanoi ja heilautti kättään sulkiessaan ovensa.

– Niin. Aivan varmasti, mutisin itsekseni.

Leiriydyin vanhaan tuttuun paikkaan. Viritin kiikarini. Muutamia muitakin leiriytyjiä näkyi vuoren rinteellä. Nuotiot paloivat telttojen ja laavujen edustoilla. Alue muistutti pakolaisleiriä. Mitä se tietyllä tavalla olikin.

Katselin alas kaupunkiin. Kadulla liikkui karhuja, piruja, poroja ja olipa joukossa muutama enkelikin. Kovasti oli porukkaa. Enkeli kyykkypissi taksitolpalla. Karhu ja hirvi tappelivat. Karhu voitti. Hirvi tuli toiseksi.

Lopulta enkeli ja piru löysivät toisensa. Bussipysäkiltä. Suudelma oli hellä, sittemmin kiihkeämpi. Mutta miksi hemmetissä poro pyrki väliin? Ja lopulta, kuten aina, saapuivat poliisit. Ja Mustanaamiokin. Hämähäkkimies nukkui penkillä.

Jotkut kiipesivät suihkulähteeseen. Yksi naisista oli bikineissä. Hänellä oli päässään valkolakki. Ja hän pesi suihkulähteen keskellä seisovalta miespatsaalta falloksen. Voi sitä vaahdon määrää! Oi sitä iloa! Falloksesta lähti sammalet kerrasta. Se suorastaan kiilteli aamuauringossa. Upea se oli.

Tätä menoa kesti kolme päivää. Välillä paistoi aurinko, välillä satoi räntää. Välillä ihmisiä oli enemmän, välillä heitä oli vähemmän. Pullon- ja tölkinkerääjät tekivät tiliä.

Lopulta kadut hiljenivät. Pakolaisleirimme purkautui. Lähdimme kaikki koteihimme. Vihdoin se oli ohi. Taas kerran. Vappu. Onneksi.