Opeopiskelija 2/23 pakina

Jo eläkkeelle siirtynyt vanhempi lehtori, eturauhallinen, miesoletettu henkilö, Elias Jekoweh pysähtyi peilin eteen kuin ei koskaan ennen. Jekoweh mittaili itseään, kääntyi sivuttain, pullisti vatsaansa, välillä veti sisään ja irvisteli.

– Ikeneni, ne näyttävät varsin terveiltä. Olen ainakin tunnollinen harjaaja identiteetiltäni. Arvostan hyvää suuhygieniaa. Lisäksi minussa täytyy asua pieni insinööri, koska ennen sähköhammasharjan hankintaa tutustuin perusteellisesti eri merkkien teknisiin ominaisuuksiin. Ostin mielestäni parhaan. Asuuko minussa perfektionistikin? Jekoweh ajatteli itsekseen ja kiitteli mielessään, kun vaimo oli jo lähtenyt töihin.

– Voi Luoja, tunnenko minä itseäni? Olenko kateissa? Olenko elänyt väärin? Kenen elämää olen elänyt? Onko identiteettini näin pirstaleinen, Jekoweh huokaili itsekseen.

Jekoweh käveli makuuhuoneeseen ja otti vaatekaapistaan villapaidan. Tai sen, mitä siitä oli jäljellä. Jekoweh vilkuili taakseen, aivan kuin peläten, että joku näkisi hänet. Kirkkaanvihreä villapaita oli kuulunut hänen enolleen, nyt villapaidasta oli jäljellä vain hiat. Elias otti paidan päältään ja pujotti hiat käsivarsiensa suojaksi ja käveli takaisin peilin eteen.

– Tämähän on kuin Käärijällä. Jokin osa minusta on armoton euroviisudiggari. Miten se on vaikuttanut minuun? Mitä se on tehnyt minäkuvalleni? Jekoweh kyseli itseltään.

– Diggiloo, diggilei, alla tittar på… tää päivä ollaan vaan ja hengaillaan… rekei okei… cha cha cha, Jekoweh lauloi ja ketkutti eläkeläislanteitaan.

Eikä hän saanut kiinni siitä, miten euroviisudiggailu oli vaikuttanut hänen identiteettiinsä. Mutta paljon iloa se oli elämään tuonut. Ja Lordin voitto! Se oli kyllä vaikuttanut Jekowehin kansalliseen itsetuntoon. Silloin, jos koska, hän oli tuntenut itsensä suomalaiseksi. Edelleen itsetuntoa oli kohottanut se, että Lordi oli rumempi kuin Jekoweh. Jekoweh oli tuntenut itsensä kauniiksi miesoletetuksi. Sitä ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin, eikä sen koommin.

Mutta, mutta… vanhempi lehtori katsoi sivuprofiiliaan.

– Olen identiteetiltäni lihava. Keskivartalolihava! Vatsa tulee vyön päälle 6 cm. Tässä ei nyt kehomyönteisyys auta. En ole identiteetiltäni myönteinen. Olen kielteinen. Kehokielteinen. Kauanko sydämeni jaksaa? Onko minulla alkava sepelvaltimotauti? Olen identiteetiltäni kuolevainen, jos en muuta ole…

Näissä ajatuksissa Jekoweh istui olohuoneen sohvalle ja kaivoi puhelimen taskustaan. Hän tunsi pakottavaa tarvetta soittaa jonnekin… jollekin viisaammalle… sydämensä hakkasi… hän valitsi numeron… puheluun vastattiin…

– Elias Jekoweh tässä. Voitko auttaa minua? Olen identiteettikriisissä. En tunne itseäni. En tiedosta motiivejani.