Aimo Jalla: Arvo Tasa & Yhdenvertaiset
Paremmassa iskussa kuin koskaan.
Opeopiskelija 2/22 pakina
Niin tuli kevät, kuten aina, yleensä, talven jälkeen. Arvo Tasakin huomasi tämän. Hän huomasi inspiraationsa palanneen pitkän ja runsaslumisen talven jälkeen.
– On se kevät vaan…
Arvo otti puhelimen kauniiseen käteen ja aloitti soittelun.
– No, morjesta Jens, olisikohan aika, Arvo kysyi.
– Joo. Kyllä on. Ehdottomasti, Jens vastasi.
– Soitteletko sinä Pekalle ja Jannelle, Arvo jatkoi kysymyksiään.
– Ka, mikäpä ettei, Jens vastasi.
– No, hyvä. Minä soitan Raunolle. Ja illalla kuudelta aloitetaan, Arvo sanoi.
– Tämä hyvä, Jens vastasi.
Ja niin tapahtui, että illalla Arvon pihamökkiin alkoi kerääntyä soittomiehiä. Rummut kasattiin, kitarat viritettiin, korvamonitorit säädettiin.
– Yykaakoonee, Arvo huusi ja sitten mentiin.
Ja kyllä. Keikkamyyjäkin saapui paikalle. Koko kesä oli keikkavarauksia täynnä, vain vahvistuksia vailla. Arvo Tasa & Yhdenvertaiset olivat paremmassa iskussa kuin koskaan. Ja kyllä, Arvo oli korona-aikana viimeistellyt lähes kaksikymmentä uutta laulua. Ja jotain oli kypsynyt Jenssillä ja Raunollakin. Erityisesti yhden tekeleen kertosäe teki yhtyeen jäseniin hetimmiten vaikutuksen:
”Me ollaan yhdenvertaisia kaikki, kun syntymätodistuksia katsotaan. Me ollaan yhdenvertaisia kaikki, kaikki joudumme kuolemaan”.
– Kyllä Arvo sinulta edelleen tulee syvällistä lyriikkaa, rumpali Jens ihasteli.
– Arvo, sinulta tuo tekstittäminen niin käy, Rauno jatkoi.
– Aivan on sinkkuainesta tuossa. Kyllä porukat tuota festareilla hoilaavat, Pekka totesi.
Ja niin oli tunnelma yhtyeessä kuin vuosia sitten. Siis katossa! Uutta levyä alettiin tehdä intensiivisen treenijakson päätyttyä. Keikat painoivat päälle. Arvo Tasa & Yhdenvertaiset olivat löytäneet soittamisen kipinän uudelleen. Pitkä tauko oli tehnyt heille hyvää.
– Me tarvitsimme ehdottomasti tauon, Arvo totesi musiikkilehden haastattelussa.
– Ilman taukoa olisimme voineet päätyä hajoamiseen. Olimme täysin puhki ja loppuunpalaneita viimeisen kiertueen jälkeen, Jens jatkoi.
– Mutta nyt on taas kaikki hyvin, Raunokin lausui ilahtuneesti ja siveli kaljuaan.
– Tulee voitakin taas leivälle… Vaikka ei me tätä rahasta, aivan vaan soittamisen ilosta, Pekka totesi.
Kyllä työmies on palkkansa ansainnut, Arvo sanoi ja katsoi Pekkaa hivenen vinoon.
– Näin on, Jens päätti haastattelun.
Ja niin toukokuun viimeisenä lauantaina Arvo Tasa & Yhdenvertaiset olivat valmiita, jälleen kerran, aloittamaan ainutkertaisen keikkakesän…
